Hänen on tultava suuremmaksi

"Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi"

Kristus nousi kuolleista!

(Joh.3:22-33)

Johannes Kastaja ja Messias

Pääsiäisen Ylösnousemuksen juhlaa Valamossa.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.

Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen."

Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."

Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta.

Evankeliumijaksossa kuulimme, kuinka Johannes Kastaja opetti omia opetuslapsiaan. Johannekselta kristityt ja erityisesti Kirkon työtä tekevät voivat oppia monta hyvinkin oleellista asiaa. Hehän opastavat ja ohjaavat opetuksellaan ja erityisesti omalla esimerkillään myös lapsia ja nuoria kohti Kristusta ja hänen Kirkkoaan.

Haluan nyt korostaa vain yhtä seikkaa ja se liittyy Johannes Kastajan lauseeseen ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi” ja sen antamaan opetukseen koskien uskon välittämistä.

Opettajan läsnäolo opetuksessa on aina ensiarvoisen tärkeää. Kuitenkin on syytä muistaa, että on aika jolloin meidän on tultava ”pienemmiksi”, että Kristus voisi tulla ”suuremmaksi”. Arvostettu venäläinen piispa, metropoliitta Anthony Bloom (1914-2003) on muistuttanut, että

”eräällä tavalla poissaolomme on yhtä oleellinen Jumalan kunnialle ja toiminnalle, kuin läsnäolomme”.

Tarkoitus on, että sopivana hetkenä astumme hieman syrjään ja annamme Jumalan toimia. Ei ole niin täydellistä opetustilannetta tai täydellistä opettajaa (eikä myöskään pappia), että hän voisi korvata Jumalan paikan ja osuuden toisen ihmisen tiellä kohti uskoa. Meidän tehtävämme on valmistautua hyvin, tehdä työmme tunnollisesti ja omalla tavallamme elää todeksi uskoa, mutta jättää Jumalalle sijaa toimia, eikä olla päällepäsmäreitä!

Vaatii viisautta ja ymmärrystä tajuta milloin pitäisi olla ”läsnä” ja milloin pitäisi olla ”poissa”. Toivottavasti näin voidaan raivata tietä nuorille Kirkon elämään.

Kristus nousi kuolleista! - Totisesti nousi!

Isä Lars Ahlbäck

---

Opetuspuhe on hieman toimitettu versio Joensuun ortodoksisen seurakunnan leirinohjaajakoulutuksessa Sikrevaarassa kirkkaana lauantaina 18. huhtikuuta 2009 liturgiassa pidetystä opetuspuheesta.