Tertullianus

Tertullianus
(kuva: wikipedia)

Quintus Septimus Florus Tertullianus syntyi Karthagossa vuosien 155 ja 160 välillä ja kuoli vuosien 220 ja 225 välisenä aikana. Hän oli oikeusoppinut ja merkittävä kristillinen kirjailija, joka loi latinan kirkkokielen pohjan.

Elämä

Tertullianus oli roomalaisen upseerin poika ja sai opetusta oikeustieteessä ja puhetaidossa. Tertullianus toimi Roomassa asianajajana, kunnes muutti Karthagoon noin vuonna 195. Hän kääntyi kristityksi noin vuonna 197-198. Hän oli radikaalin kääntymyksen kannalla ja sanoi, että ”kristityiksi tullaan, ei synnytä”. Tämän vuoksi Tertullianus ei kannattanut lapsikastetta. Hän oli avioliitossa, mutta toimi seurakunnanvanhimman toimessa Karthagossa. Vuonna 207 häntä alkoivat kiinnostaa montanolaisuuden opit, joissa häntä kiehtoi ankara etiikka ja lopun ajan odotus. Tämän kiinnostuksensa vuoksi Tertullianuksesta tuli harhaoppinen, mutta hän oli erittäin tärkeä erityisesti lännen kirkolle.

Kirkon puolustaja ja kehittäjä

Tertullianuksen suuri työ oli luoda latinan kirkkokielelle pohja. Hän loi kirkolle 982 uutta sanaa. Tertullianus puolusti apostolista perintöä sanoen, että siinä on oikea oppi. Kristus oli määrännyt apostolit opin julistajiksi, ei muita, ja apostolit olivat antaneet opin julistuksen seurakunnille, eivät muille. Näin harhaoppisilla ei Tertullianuksen mukaan ollut apostolista perintöä ja siten oikean opin julistusoikeutta. Kirjassaan De Praescriptione hän toteaakin, että todistustaakka on kirkosta eronneella lahkolla, ei kirkolla. Tertullianus hyökkäsi pakanoita ja harhaoppisia vastaan muun muassa sanoen, että pakanat uskovat, kun eivät usko, ja harhaoppiset eivät usko, kun uskovat.

Tertullianuksen mukaan marttyyrit saivat ”veren kasteen”. Hän piti marttyyreitä kristinuskon siemeninä ja täten uskon leviämiselle hyvänä asiana. Ehtoollisessa oli Tertullianuksen mukaan Kristuksen todellinen ruumis. Hän taisteli sellaisia syytöksiä vastaan, että kristityt uhraisivat lapsia ehtoollisella ja harrastaisivat insestiä. Tertullianus jakoi synnit anteeksi annettaviin ja sellaisiin, joita ei annettu anteeksi, kuten aviorikos, murha, uskosta luopuminen ja epäjumalan palvominen. Tämä ajattelu vaikutti paljon lännen kirkossa.

Tertullianuksen ajatuksiin kuului niin sanottu yleinen pappeus eli kaikki olisivat Kristuksen pappeja, eivät vain tähän vihityt. Tertullianuksen mukaan keisari oli heti Jumalan alapuolella. Hänen mukaansa kristittyjen ei tullut osallistua keisarin palvontaan vaan rukoilla keisarin puolesta.

Teologia

Tertullianus oli oppinut filosofi, mutta hän ei ollut riippuvainen filosofian metafyysisistä teorioista, kuten Origenes, vaan oli käytännöllinen teologi. Hän ei pitänyt kreikkalaista filosofiaa arvossa ja nimesi filosofit harhaoppisten henkisiksi edeltäjiksi (De anima, III).

Tertullianus oli yksi niistä toisen vuosisadan kirkollisista kirjailijoista, jotka pohtivat Pyhää Kolminaisuutta. Tertullianus puhui yhdestä Jumalasta, kolminaisuudesta (trinitas), jonka persoonien välillä vallitsi ekonominen triviteetti ja kolmiyhteinen tasapaino. Hän esitteli ajatuksen kolmesta persoonasta yhdessä olemuksessa ja oli Nikean vuoden 325 kirkolliskokouksen uskontunnustuksen edelläkävijä. Tertullianuksen mukaan alussa oli Sana ja Sanasta tuli Isän kautta täydellisyys (De praescriptione, VII; Adv. Praxeam, VII). Poika ei hänen mukaansa ollut ikuinen Isän lailla. Poika oli vain osa Jumalaa, ihminen ja Jumala, eikä täydellinen Jumala. Tertullianuksen mukaan Kristuksella oli kaksi täydellistä luontoa, jotka ilmenivät yhtenä persoonana. Tertullianus pohti myös mariologisia kysymyksiä, todeten, ettei Maria ollut ikuinen neitsyt ja että Herran veljet olivat siten todellisia.

Teokset

Tertullianukselta on säilynyt 31 teosta ja muutamia katkelmia. Hänen kirjansa käsittelivät muun muassa apologetiikkaa pakanoita ja juutalaisia vastaan, politiikkaa ja etiikkaa.

Apologeettisiin ja poleemisiin teoksiin lukeutuvat sellaiset juutalaisia, gnostilaisuutta ja muita harhaoppeja vastaan suunnatut kirjoitukset kuten:

• Apologeticum
• De testimonio animae
• Adv. Judaeos
• Adv. Marcionem
• Adv. Praxeam
• Adv. Hermogenem
• De praescriptione hereticorum
• Scorpiace

Käytännöllisiä ohjeita puolestaan sisälsivät muun muassa:

• De monogamia
• Ad uxorem
• De virginibus velandis
• De cultu feminarum
• De patientia
• De pudicitia
• De oratione
• Ad martyras

Tertullianuksen kristillisyys oli hänen ammatillisen suuntauksensa takia lakihenkistä ja todistelevaa, mikä myös on vaikuttanut pitkään lännen kirkon ajatteluun. Tertullianus teki todistelunsa niin selviksi, että ne olivat vastustamattomia. Tertullianusta ei ole julistettu pyhäksi idän tai lännen kirkossa hänen harhaoppisten ajatustensa ja montanolaisuuteen kääntymisensä vuoksi, mutta hänen merkityksensä on ollut suuri erityisesti lännen kirkossa.

Petja Pyykkönen

Muualla Internetissä

• Early Christian Writings: Tertullianus
• Wikipedia