Mikael Tveriläinen

Marttyyri Mikael Tveriläinen
22.11.
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä marttyyri ja kärsimyksenkantaja, ruhtinas Mikael Tveriläinen syntyi vuonna 1272 piakkoin sen jälkeen, kun hänen isänsä, pyhän Aleksanteri Nevskin (muistopv. 23.11.) veli, ruhtinas Jaroslav Jaroslavitš kuoli. Näin lapsi jäi kokonaan äitinsä kasvatettavaksi. Matkalla mongolien Kultaiseen Ordaan ruhtinas Jaroslav sairastui ja hänet vihittiin munkiksi nimellä Athanasios, minkä jälkeen hän kuoli.

Äidin kasvattamana

Mikaelin äiti Ksenia kasvatti pojassaan palavan rakkauden Jumalaa kohtaan. Lapsi koulutettiin hyvin ja hän opiskeli arkkipiispan (todennäköisesti Novgorodin Klementin) ohjauksessa. Hänen haaveensa munkkeudesta katkesivat, kun hän sai raskaan tehtävän vuonna 1285 ja hänestä tuli veljensä Svjatoslavin jälkeen Tverin ruhtinas.

Tverin ruhtinas

Vuonna 1285 hän rakennutti kivikirkon Kristuksen kirkastumisen muistolle paikalle, jossa aiemmin oli sijainnut puinen kirkko, joka oli omistettu pyhille Kosmakselle ja Damianokselle.

Kun hänen serkkunsa, suurruhtinas Andrei Aleksandrovitš kuoli 1305, hänen piti mennä tuolloisen tavan mukaan Kultaiseen Ordaan mongolikaanin luo saadakseen nimityksen suurruhtinaaksi. Mutta pikkuserkku Georgi Danilovitš kiisti Mikaelin oikeuden suurruhtinuuteen ja tavoitteli itse tuota tehtävää. Hän oli usein kaani Uzbekin Kultaisessa Ordassa. Kaani oli vahvistanut islamilastamisen ja hän erottui julmuutensa ja fanaattisuutensa puolesta. Ruhtinas Georgi osasi miellyttää kaania ja hän meni naimisiin tämän sisaren, Konchakan, kanssa ja sai tämän kautta suurruhtinaan aseman itselleen.

Verinen sota alkaa

Mikael luopui nöyrästi vallasta välttääkseen verenvuodatusta, mutta tilanne ei siitä rauhoittunut, vaan Tverissä alkoi verinen sota. Georgin armeijasta oli erotettu tataareja ja Uzbekin luvalla ja hänen lähettiläänsä Kavgadyn avustuksella sotilaat hyökkäsivät kyliin ja kaupunkeihin surmaten ja raiskaten ihmisiä.

Tverin piispan kehotuksesta ruhtinas Mikael tveriläisten miestensä johdossa ryhtyi vastustamaan tataareja. Joulukuussa vuonna 1317, hieman ennen jouluaattoa 22. päivä he saivat voiton Georgin joukoista. Useita vangittiin, muun muassa Kavgady, joka vapautettiin ja Moskovan suurruhtinaan Georgin vaimo Konchaka, joka kuitenkin yllättäen kuoli Tverissä.

Mikael antautui kaanille

Suurruhtinas Georgi panetteli Mikael kaanille ja syytti häntä Konchakan myrkyttämisestä. Kaani raivostui ja uhkasi tuhota Mikaelin ja vaati häntä tilille teoistaan. Mikael ei halunnut verenvuodatuksen leviävän laajemmalle Venäjälle ja siksi hän meni nöyrästi Kultaiseen Ordaan tietäen, että se merkitsi kuolemaa. Hän sanoi perheelleen ja Tverin ihmisille jäähyväisensä ja sai siunauksen mahdolliselle marttyyrikuolemalleen rippi-isältään, igumeni Johannekselta.

”Isä”, pyhä Mikael sanoi, ”Olin hyvin huolestunut kristittyjen rauhasta, mutta syntieni vuoksi en voinut lopettaa sotaa. Anna nyt minulle siunauksesi niin, että jos vereni nyt vuotaa heidän tähtensä, he saavat hieman hengähtää ja että Herra antaisi minulle syntini anteeksi.”

Mikael tuomitaan kuolemaan

Mikael saapui Ordaan syyskuussa 1318 ja annettuaan lahjoja kaanille, hänet asetettiin epäoikeudenmukaisen tuomioistuimen eteen ja tuomittiin kuolemaan tottelemattomuudesta kaania kohtaan. Häneltä riistettiin ruhtinaan arvomerkit ja asusteet ja hänen harteilleen asetettiin puinen pölkky ikään kuin ikeeksi. Tapansa mukaisesti pyhä Mikael luki psalttaria vankilassa ja rukoili Herraa siunaamaan hänen kärsimyksensä ja pyysi, ettei Herra hylkäisi häntä näissä vaivoissa. Koska pyhän kädet oli sidottu puupölkkyyn, hänen vankeudessa mukana oleva poikansa Konstantin istui hänen vierellään ja käänsi psalttarin sivuja.

Pyhä Mikael lojui vankeudessa Ordassa pitkän aikaa ja sai kestää koko ajan pahoinpitelyjä ja pilkkaa. Jotkut ehdottivat hänelle pakenemista, mutta hän vastasi: ”Koskaan eläessäni en ole paennut vihollista. Jos pelastan itseni, ihmiset olisivat edelleen hengenvaarassa, millaista kunniaa se toisi minulle? Ei, annetaan olla niin kuin Herra tahtoo.”

Herran armon avulla Mikael ei menettänyt kristillistä lohtuaan: ortodoksiset papit, igumenit Aleksander ja Markus, huolehtivat hänestä. Joka viikko hän osallistui katumuksen sakramenttiin ja sai sunnuntaisin pyhän ehtoollisen valmistautuen näin kuolemaansa.

Mikael murhataan raa’asti

Suurruhtinas Georgi ja Kavkady olivat katkeria Mikaelille tappiostaan ja he yllyttivät rosvojoukon ryntäämään leiriin, jossa Mikaelia pidettiin vankina. He potkivat ja löivät marttyyria ja lopuksi puukottivat häntä veitsellä leikaten irti hänen sydämensä. Näin Mikael antoi henkensä Herralle marraskuun 22. päivänä vuonna 1318.

Pyhän marttyyrin runneltu ruumis jätettiin näytteille ja peiteltiin liinoilla vasta myöhemmin ja sidottiin laudoilla koriin. Yön ajaksi ruumista määrättiin vartioimaan kaksi vartijaa, mutta he pelästyivät ja pakenivat paikalta. Aamulla ruumis ei enää ollut paikallaan.

Reliikit viedään Moskovaan ja sieltä Tveriin

Edellisenä iltana useat, myös ei-ortodoksit ja tataarit, olivat nähneet kaksi säteilevää pilveä sen paikan yläpuolella, missä pyhän ruumis makasi. Vaikka aroilla vaelsi monenlaisia petoeläimiä, mikään niistä ei ollut koskenut ruumiiseen. Aamulla kaikki sanoivat: ”Ruhtinas Mikael on pyhä ja hänet murhattiin viattomana.” Ordasta ruumis siirrettiin Moskovaan, missä se haudattiin Kremliin Kristus Vapahtajan puukirkkoon.

Noin vuotta myöhemmin Tverin ihmiset saivat tietää Mikaelin kohtalosta. Hänen vaimonsa, pyhän Anna Kashinilaisen (muistopv. 2.10.), ja Tverin kansalaisten pyynnöstä reliikit siirrettiin pyhän Mikaelin kotikaupunkiin Tveriin syyskuun 6. päivänä 1320 ja sijoitettiin hänen rakennuttamaansa Kristuksen kirkastumisen kirkkoon.

Mikaelin kunnioittaminen alkaa

Paikallinen reliikkien kunnioittaminen alkoi heti niiden Tveriin siirtämisen jälkeen ja pyhä Mikael kanonisoitiin virallisesti kirkolliskokouksessa vuonna 1549.

Marraskuun 24. 1632 paljastettiin pyhän marttyyrin, ruhtinas Mikaelin maatumattomat reliikit. Pyhä ruhtinas on usein auttanut Venäjänmaata. Vuonna 1606, kun Puolan ja Liettuan joukot piirittivät Tveriä toistuvasti, nähtiin ihmeellinen ratsumies ratsastavan kaupungista valkoisella hevosella miekka kädessään kohti joukkoja. Myöhemmin, kun tveriläiset näkivät pyhän Mikaelin ikonin, he vahvistivat valaehtoisesti, että ratsumies oli todellakin ollut itse pyhä Mikael.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää marttyyria, ruhtinas Mikael Tveriläistä aina vuosittain hänen kuolinpäivänään marraskuun 22. päivänä.

HAP

Katso myös

• Aleksanteri Nevski