Ekumeenisen patriarkaatin oikeudellinen asema Turkissa

Professori Jaakko Husan artikkeli "Muinaisen oikeustradition ja nationalistisen oikeuden kohtaaminen – Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti ja Turkki" käsittelee Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin oikeudellisesta asemaa ja ihmisoikeuksia Turkissa. Patriarkaatin asema on ollut kiistanalainen ja Turkin oikeusjärjestelmässä maan lakien tulkinta on osoittautunut patriarkaatin asioissa vihamieliseksi ja puolueelliseksi. Artikkelissa hyödynnetään kirkkohistoriallista ainesta, roomalaista oikeutta, kanonista oikeutta, kansainvälistä oikeutta sekä oikeusvertailevaa materiaalia.

Lue koko artikkeli

Presidentti Barack Obama tapasi 7.4.2009 ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen
(© Peter Souza)

Oikeuden maailma on hyvin kirjava ja sisältää monia tahoja, kuten valtiot, organisaatiot, kansakunnat, kielelliset ryhmittymät, eri kulttuurit, joilla ei ole samaa näkemystä ajasta tai menneisyydestä. Kun uusia valtioita syntyy ja vanhat katoavat, oikeudellinen jatkuvuus joutuu koetukselle. Kansainvälinen oikeus sisältää normeja tämäntyyppisiin tilanteisiin, mutta ne eivät silti poista sitä pohjimmaista ristivetoa, joka uuden ja vanhan oikeuden välille jää valtion sisäisesti. Erityisen ongelmalliseksi tilanne tulee, jos rajat muuttuvat ja syntyvien aluekokonaisuuksien sisälle jää aiemman valtiorakenteen tunnustamia oikeustraditioita, joita uusi järjestelmä kieltäytyy joko tunnustamasta tai pitää vanhaa oikeustraditiota oikeudellisessa mielessä merkityksettömänä. Mitä vanhemmasta oikeustraditiosta on kyse, sitä hankalammaksi kysymykset muuttuvat.

Näin käy erityisesti silloin, kun uuden valtion ja sen oikeusjärjestyksen näkökulmasta oikeustraditiota pidetään vieraana tai sisäisenä vihollisena. Erimielisyyksiä nousee, koska kaikki oikeudelliset traditiot ovat perimmäiseltä luonteeltaan normatiivisia. Niistä kumpuaa menneisyyteen pohjautuva normatiivisuuden vaade. Oikeudellisesti kyse on menneisyyden nykyisyydestä (Pierre Legrandin termi) eli menneen elävästä ulottuvuudesta nykyisyyteen, joka välittyy eräänlaisena tradition sisältämänä oikeuskulttuurisena normatiivisena informaationa.

Tässä artikkelissa tarkastellaan erittäin vanhaa kirjoitettua oikeudellista traditiota, joka sijaitsee nykyisen Turkin alueella. Tarkastelussa on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, joka sijaitsee nykyisessä Istanbulissa. Se on tärkeä instituutio kaikille ortodoksisille kirkoille koko maailmassa, vaikka Turkissa sitä pidetään pienenä vähemmistönä. Historiallisista ja nationalistisista ideoista ja arvoista rakennettu turkkilainen oikeuskulttuuri ei näytä sallivan patriarkaatin olemassaoloa. Patriarkaatti kuitenkin antaa mahdollisuuden tutkia muinaista oikeutta, joka on säilynyt normatiivisena informaationa. Poikkeuksellisen pitkäikäisenä ja kehittyneenä oikeustraditiona sillä on oma normatiivisuutensa sekä oikeudellinen legitimaationsa.

”…the Turkish government does not recognize the Patriarchate’s claimed status – something difficult to understand because this classification should remain a purely Christian matter, meaningless to a state so overwhelmingly Muslim.”

Ekumeenisella patriarkaatilla on pitkä historia Konstantinopolissa, mutta sen lailliseen asemaan liittyy historiallista ironiaa. Turkkilainen moderni oikeus on ottanut paljon mallia eurooppalaisesta lainsäädännöstä, joka perustuu Keski-Euroopan kautta välittyneeseen roomalaiseen oikeusperintöön. Sama roomalainen oikeus tunnustaa patriarkaatin aseman, mitä moderni turkkilainen oikeus ei tee. Patriarkaatin oikeudellinen asema määrittyy roomalaisessa oikeudessa, ortodoksisissa kanonisessa oikeudessa, ottomaanien oikeudessa, kansainvälisissä oikeussopimuksissa, kansainvälisissä ihmisoikeuksissa ja vanhassa sekä uudessa turkkilaisessa oikeudessa. Turkin nykyjärjestelmä ei kykene ottamaan huomioon sitä menneisyydestä kumpuavaa oikeustradition oikeutusta, joka patriarkaatille tulisi oikeudellisesti puolueettomassa arviossa antaa.

Halkin seminaarin päärakennus
(© Petja Pyykkönen)

Artikkelissa tarkastellaan patriarkaatin pitkää historiaa ja sen muinaista oikeudellista perustaa sekä sen nykyistä oikeudellista tilannetta. Tilannetta tarkastellaan kansainvälisen valtiosopimusoikeuden ja modernin turkkilaisen lainsäädännön ja oikeuskulttuurin kautta. Artikkelissa pureudutaan ajankohtaisiin oikeudellisiin ongelmiin patriarkaatin ja Turkin valtion välillä, kuten patriarkaatin ekumeenisuuden tunnustamiseen, pappiskoulutuksen kieltämiseen (Halki-seminaarin kysymys), omaisuudensuojan puuttumiseen, ongelmalliseen nimitysprosessiin patriarkan ja muun papiston kohdalla (vaatimus Turkin kansalaisuudesta). Kaiken ytimessä on ongelma patriarkaatin oikeudellisen aseman tunnustamisesta.

”…antamalla Lausannen sopimuksen ilmaukselle ”religious institution” tuossa yhteydessä sanojen tavallinen merkitys koko sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa, on pidettävä jokseenkin selvänä, että sanat kattavat myös patriarkaatin – sillä on tälläkin perusteella kansainvälisoikeudellisesti suojattu asema ja status vieläpä samassa asiakirjassa, joka perustaa nykyisen Turkin valtion.”

Artikkelissa kritisoidaan Turkin tulkintaa uskonnollisista vähemmistöistä Lausannen sopimuksessa (1923) ja kansainvälisissä ihmisoikeuksissa. Samalla esitetään argumentteja ihmisoikeuksien tehokkaamman toteutumisen puolesta ja kiinnitetään huomiota vähemmistöjen oikeudelliseen asemaan. Kritiikin pääpaino suuntautuu nationalistiseen tapaan, jolla Turkki tulkitsee patriarkaatin oikeudellista asemaa. Näyttää siltä, että turkkilaiset tuomarit tuovat nationalistiset oikeuskulttuuriset käsityksensä, mieltymyksensä ja ennen kaikkea heidän ennakkokäsityksensä oikeussaliin, kun he käsittelevät patriarkaatin asioita. Oikeusvaltioon kuuluva tuomareiden objektiivisuus on Turkissa kyseenalaista, kun tuomioistuimet käsittelevät patriarkaattiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Lopputuloksena patriarkaatin tosiasiallinen oikeudellinen perusta on erittäin ohuella pohjalla. Seuraukset voivat olla peruuttamattomat, sillä kyseessä on patriarkaatin hengissä selviytyminen.

Artikkeli kannattaa muutosta turkkilaisessa ihmisoikeuskulttuurissa. Ongelmat eivät ole suurimmaksi osaksi säädännäisen oikeuden ongelmia, vaan oikeuden soveltamistason ongelmia. Turkkilainen oikeusjärjestelmä (siis muodolliset lait) ei itsessään ole erityisen ongelmallinen, vaan sen sisällä tehdyt nationalistiset tulkinnat ovat helppo kohde erittäin suurelle ihmisoikeuskritiikille. Turkin järjestelmä ei näytä kykenevän tunnistamaan eikä tunnustamaan sitä normatiivista oikeustradition voimaa, joka perustuu paitsi oikeushistoriaan niin myös voimassa olevaan kansainväliseen oikeuteen sekä ihmisoikeuksiin.

”… On nimittäin mitä ilmeisimmin sekularismin vastaista, että valtio puuttuu uskonnollisen instituution uskonopillisen luonteen määrittelyyn (valtion rajat ylittävän) uskonyhteisön sisällä.”

Lopuksi voidaan todeta, että potentiaalisesti tärkeänä valtiona, joka voi toimia sillanrakentajana idän ja lännen välillä, Turkki todellakin ansaitsisi paremman ihmisoikeuskulttuurin kuin sillä nykyään on. Turkin vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat kaukana nykyisistä yleismaailmallisista arvoista. Patriarkaatin tulevaisuus on yhteydessä Turkin ihmisoikeuskulttuurin kehitykseen. Vähemmistöjen ihmisoikeuksien tulisi toimia kaikkea väkivaltaa, imperialismia ja mielipiteiden tukahduttamista vastaan, jotka toisaalta normaalisti kulkevat käsi kädessä yhtenäiskulttuurillisen nationalismin kanssa, josta turkkilainen kemalismi on tyyppisesimerkki. Oikeuskulttuurin muutos aidosti ihmisoikeuksia kunnioittavaan suuntaan on erityisen vaikea sovittaa yhteen yhtenäiskulttuuria korostavaan nationalismiin, jota Turkissa on harjoitettu aina osmanivaltion hajoamisesta lähtien.

Professori Jaakko Husa

• Lue koko artikkeli
• Katso myös Halkin avaaminen
• The Legal Status of the Ecumenical Patriarchate

Tämä artikkeli on julkaistu Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen vuosikirjassa ”OIKEUSTIEDE-JURISPRUDENTIA XLI:2008”. Kirjoittaja Jaakko Husa on valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Joensuun yliopistossa. Hän ei kuulu ortodoksiseen kirkkoon, mutta kiinnostui aiheesta kirjoittaessaan kirjaa "Kreikan oikeus ja oikeuskieli". Hän huomasi ekumeenisen patriarkaatin huonon ihmisoikeustilanteen ja kirjoitti siitä tämän syvällisen tieteellisen analyysin. Artikkelin julkaisuoikeudet ovat Suomalaisella lakimiesyhdistyksellä. Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.net –sivustolla Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen ja professori Jaakko Husan luvalla. Vuosikirjan voi tilata seuraavin tiedoin:

Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2008 ISBN 978-951-855-282-9 Hinta:60 e Tilaukset: sly(at)lakimies.org

Lue myös

• Halkin teologinen seminaari
• Ekumeenisen patriarkaatin oikeudellinen asema Turkissa (kirjoittanut Joensuun yliopiston valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Jaakko Husa)
• The Legal Status of the Ecumenical Patriarchate (kirjoittanut Joensuun yliopiston valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeustieteen professori Jaakko Husa)
• Viktor Turhanen (Ainoa Halkissa opiskellut suomalainen ortodoksi)
• Opiskelu Halkissa lukuvuonna 1959-60 (Rovasti Viktor Turhasen muistelmia opiskelusta Halkissa)
• Halkin teologinen korkeakoulu (Rovasti Viktor Turhasen muistelmia opiskelusta Halkissa)
• Konstantinopoli (Rovasti Viktor Turhasen kirjoitus Konstantinopolin kaupungista)
• Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos