Joannikios Suuri

Pyhittäjä Joannikos Suuri
venäläinen ikoni
Kuva: Wikipedia

Pyhittäjä Joannikios Suuri syntyi Bithyniassa Marikatosin kylässä vuonna 752. Perheen köyhyyden vuoksi Joannikios ei saanut edes peruskoulutusta, vaan hän joutui kaitsemaan perheen ainutta turvaa ja omaisuutta eli karjaa. Rakkaus Jumalaan ilmeni pienessä lapsessa jo varhain ja siunatessaan kaitsettavaa karjalaumaansa ristinmerkillä, hän samalla rukoili palavasti Jumalalta, ettei laumalle sattuisi mitään eikä varkaat tai pedot veisi eläimiä. Usein hän vietti pitkiä aikoja jossain eristäytyneessä paikassa laumansa kanssa ja samalla rukoili palavasti Jumalaa.

Armeijassa

Pyhittäjä Joannikos Suuri (4.11.)
(kuva © Pyykkönen)

Keisari Leo IV:n (775-780) määräyksestä kaupungeissa kiersi virkailijoita hakemassa nuoria miehiä asepalvelukseen. Myös nuori Joannikios tempaistiin tällä tavoin keisarilliseen armeijaan. Armeijassa Joannikios sai muiden sotilaitten ja upseerien suosion hyvällä käyttäytymisellään ja miellyttävällä luonteellaan, mutta myös rohkeudellaan sotilaana ja tarvittaessa pelokkaana taistelijana vihollista vastaan. Pyhä Joannikios joutui palvelemaan keisaria armeijassa kuusi vuotta ja hänet palkittiin urheudesta useita kertoja niin komentajan kuin keisarin toimesta. Silti palvelus painoi hänen mieltään ja sieluaan raskaasti ja hän ikävöi yksinäisyyttä ja henkisiä tekoja.

Ikonoklasmin harha

Nuorena miehenä Joannikios oli joutunut kuvainraastajien eli ikonoklasmin harhaopin valtaan. Vaikka harhaoppi oli tuomittu vuoden 787 seitsemännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, sen kannattajia oli paljon niin tavallisten ihmisten joukoissa kuin hallitsijoissakin. Kerran sotaretkeltä palatessaan, Joannikios meni Bithynian Olympos-vuorella asuneen kuuluisan kilvoittelijan luo. Kilvoittelija tuomitsi kuitenkin heti, ennen kuin Joannikios ennätti sanoa mitään, tämän hänen ikonoklastisista ajatuksistaan ja teoistaan. Joannikios lankesi maahan ja pyysi anteeksi tietämättömyyttään ja katui tekojaan.

Luostarielämä alkaa

Vapauduttuaan armeijasta pyhä Joannikios halusi lähteä heti erämaahan ja luopua elämästä maailmassa. Kuitenkin hurskaiden vanhusten neuvosta hän ei mennyt sinne suoraan, vaan meni aluksi Agaureksen erakkoluostariin Prusan (nykyisessä Turkissa sijaitsevan Bursan) lähellä. Luostarin igumeni Georgios lähetti hänet kuitenkin yhteiselämäluostariin ja luostarissa pyhä Joannikios totutteli pari vuotta hengelliseen kuuliaisuuteen ja luostarisääntöihin ja -käytäntöihin. Hän opetteli lukemaan ja kirjoittamaan ja sen seurauksena opetteli ulkoa kolmekymmentä Daavidin psalmia. Samalla hän opetteli voittamaan mukavuudenhaluaan ja taistelemaan omaa tahtoaan vastaan erilaisten houkutuksien edessä.

Erakkoelämää

Tämän jälkeen hän Jumalan ohjetta noudattaen vetäytyi hiljaisuuteen Trikhaliksen vuorelle erämaahan, jossa hän alkuun kilvoitteli paljaan taivaan alla. Igumeni rakennutti hänelle kuitenkin pienen majan ja kolmen vuoden ajan hän eli täydellisessä yksinäisyydessä ja vain kerran kuukaudessa paimen toi hänelle leipää ja vettä. Askeettinen kilvoittelija vetäytyi majasta äkkijyrkälle vuorenrinteelle Hellespontoksen rannikolle ja vietti yöt ja päivät rukoillen ja laulaen psalmeja. Pienessä maakuopassa asuen hän jokaisen psalmin säkeistön jälkeen rukoili rukouksiaan, joita ortodoksinen kirkko tänä päivänäkin käyttää hieman muutetussa muodossa esimerkiksi ehtoonjälkeisissä palveluksissa. Rukousta nimitetäänkin tämän vuoksi pyhän Joannikioksen rukoukseksi:

”Toivoni on Isä, turvani Poika, suojani Pyhä Henki. Pyhä Kolminaisuus, kunnia olkoon Sinulle.”

Sattumalta pyhä Joannikios kohtasi joitakin asepalveluksen aikaisia tovereitaan. Sen seurauksena Joannikios pakeni kauemmaksi erämaahan, piiloutui kaikilta ihmisiltä Kundurian vuorille luoliin. Vasta kahdentoista askeettisen erakkovuoden jälkeen hän suostui ottamaan vastaan munkkivihkimyksen ja vietti vielä sen jälkeen kolme vuotta täydellisessä yksinäisyydessä kahleita kantaen ja rukoillen.

Kaiken tämän kilvoittelun jälkeen pyhä Joannikios lähti tapaamaan toista kilvoittelijaa, pyhää Georgios Amastrislaista (muistopv. 21.2.), myöhemmin Amastrisin ja Mustanmeren piispaa. He viettivät kilvoitteluelämää yhdessä kolme vuotta, jona aikana pyhä Joannikios oppi koko psalttarin ulkoa.

Tämän jälkeen Joannikios yhdessä oppilaansa Pakomioksen kanssa meni asumaan Agaureksen luostarin lähistölle pienelle vuorelle, missä hän kohtasi paljon ihmisiä, jotka saapuivat hänen maineensa vuoksi tapaamaan häntä. Vanhuuden tullessa Joannikios asettui asumaan Antidieonin luostariin ja asui siellä kuolemaansa saakka.

Profetoimisen lahja

Pyhä Joannikios vietti askeettista elämää seitsemänkymmenen vuoden ajan ja saavutti kilvoittelussaan varsin korkean hengellisen tason. Jumalan armosta pyhällä oli profetoimisen lahja, kuten hänen oppilaansa Pakomios on kertonut. Hänen sanotaan leijuneen ilmassa kun hän rukoili palavasti, tulleen näkymättömäksi muille ihmisille osaten piilottaa myös muita toisten näkyvistä.

Hänen sanotaan johdattaneen kerran keisari Nikeforoksen aikana bulgarialaisten vangiksi ottamia kreikkalaisia sotavankeja pois vankilasta niin, etteivät vartijat nähneet mitään. Myrkky ja tuli, joilla kateelliset ihmiset ja viholliset halusivat vahingoittaa pyhää, eivät vaikuttaneet mitenkään pyhään eivätkä villit eläimet koskeneet häneen. Kerran hän vapautti Thasoksen saaren lukuisista käärmeistä. Hän pelasti myös erään luostarista avioliiton vuoksi lähtöä tehneen nunnan ottamalla itselleen neidon tuskaisat intohimon kärsimykset ja sen jälkeen paastoten ja rukoillen hän voitti paholaisen houkuttelevan hyökkäyksen. Nunna saattoi palata rauhallisin mielin takaisin luostariinsa.

Harhaoppien lempeä torjuja

Pyhä Joannikios otti kantaa myös monella tavalla ajan harhaoppiin, ikonoklasmiin. Hän ohjasi ja opetti rakastavalla tyylillään niin hallitsijoita kuin piispoja ja sai nämä muuttamaan mielensä ikoneille suopeaksi tai suhtautumaan suopeasti ja anteeksiantavasti harhaopista takaisin palaaviin papiston jäseniin ja luostarien asukkaisiin. Näin tapahtui muiden muassa vuonna 829 valtaan tulleelle ja aluksi ikonoklasmia kannattaneelle keisari Theofilokselle ja ikonoklasmista palanneihin suopeasti suhtautuneelle Konstantinopolin patriarkalle, pyhälle Methodios Tunnustajalle (muistopv. 14.6.). Ikonien kunnioitus vakiintuikin vielä pyhän Joannikioksen elinaikana lopullisesti vuonna 842.

Kuolema ja muistopäivä

Pyhittäjä Joannikios Suuri
(kuva: wikipedia)

Pyhä Joannikios tiesi kuolemansa hetken ja nukkui Herran uneen marraskuun 4. päivänä vuonna 846 94 vuoden ikäisenä. Ortodoksinen kirkko muistelee häntä aina vuosittain tuona kuolinpäivänä marraskuun 4. päivänä. Pyhällä Vuorella, Athoksella, Pantokratorin luostarissa säilytetään yhä pyhän Joannikioksen kalloa arvokkaana reliikkinä eli pyhäinjäännöksenä.

HAP

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim: Synaksarion - helmikuu

Tropari ja kontakki

Tropari, 5.säv.

Sinä hylkäsit maallisen kunnian | ja kirkastuit jumalallisen innoituksen valolla. | Siksi sinä loistit maailmalle loistavana tähtenä. | Ja myös tulit otolliseksi kuulemaan jumalallisen äänen, kuten Mooses | sekä tulit osalliseksi armon aarteesta enkelten kanssa, || oi pyhä isä Joannikios.

Kontakki, 4.säv.

Me olemme kerääntyneet tänään yhteen kunnioittamaan muistoasi, | ja hartaasti anomme sinua anomaan armoa meille Herralta, || oi pyhä isä Joannikios.

Minea

• Minea 4.11.

Muualla Internetissä

• Orthodoxwiki