Franciscus Assisilainen

Franciscus Assisilainen saa stigmat Giotto di Bondonen vuosina 1295-1300 maalaamassa maalauksessa.
(© Petja Pyykkönen)

Paavi Innocentius III (1198-1216) näkee unessa Franciscus Assisilaisen kannattelemassa kaatuvaa kirkkoa.
© Petja Pyykkönen

Franciscus Assisilainen 1300-luvun maalauksessa.
(© Petja Pyykkönen)

Franciscus Assisilainen saa stigmat. Ikonimaista tyyliä jäljittelevä maalaus roomalaiskatolisesta pyhästä Franciscus Assisilaisesta.
(© Petja Pyykkönen)

Franciscus Assisilainen, maalliselta nimeltään Giovanni Bernardone, (1181-1226) perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Hän ei ole ortodoksisen kirkon pyhä. Roomalaiskatolinen kirkko on julistanut hänet vuonna 1228 pyhäksi ja roomalaiskatoliset kunnioittavat Franciscusta hänen muistopäivänään lokakuun 4. päivänä.

Jouluseimen rakentaja

Roomalaiskatolinen jouluseimiperinne on saanut alkunsa Franciscus Assisilaisen vuonna 1223 rakentamasta ensimmäisestä jouluseimestä. Franciskus Assisilaisesta on tehty ortodoksisen perinteen vastaisesti ikonien tyyliä jäljitteleviä maalauksia, jotka eivät kuitenkaan ole ikoneja.

Franciscus Assisilaisen rukous

suomeksi

Suomessa on tunnettu hänen nimelleen nimetty Franciscus Assisilaisen rukous:

Herra, tee minusta rauhasi väline,

niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,

missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,

missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,

missä erehdystä, viittaisin totuuteen,

missä epäilystä, auttaiain uskoon,

missä epätoivoa, kantaisin toivoa

missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,

missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,

pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,

antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Aamen.

ranskaksi

Rukousta ei ole voitu sen nykyisessä muodossaan jäljittää pidemmälle kuin vuoteen 1912, jolloin se painettiin ranskaksi pieneen hengelliseen lehteen nimeltä La Clochette (Pieni kello) nimettömänä rukouksena:

Seigneur, faites de moi un instrument de votre paix.

Là où il ya de la haine, que je mette l'amour. Là où il ya de la haine, que je Mette l'amour.

Là où il ya l'offense, que je mette le pardon. Là où il ya l'pahalla, que je Mette le pardon.

Là où il ya la discorde, que je mette l'union. Là où il ya la discorde, que je Mette l'union.

Là où il ya l'erreur, que je mette la vérité. Là où il ya l'erreur, que je Mette la vérité.

Là où il ya le doute, que je mette la foi. Là où il ya le doute, que je Mette la foi.

Là où il ya le désespoir, que je mette l'espérance. Là où il ya le désespoir, que je Mette l'Espérance.

Là où il ya les ténèbres, que je mette votre lumière. Là où il ya les ténèbres, que je Mette votre lumière.

Là où il ya la tristesse, que je mette la joie. Là où il ya la Tristesse, que je Mette la joie.

Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être consolé qu'à consoler, Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être konsoli qu'à consoler,

à être compris qu'à comprendre, à être compris qu'à comprendre,

à être aimé qu'à aimer, à être Aimé qu'à aimer,

car c'est en donnant qu'on reçoit, car c'est en donnant qu'on reçoit,

c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné, c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné,

c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie. c'est en Mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.

Petja Pyykkönen

Verkkolinkit

• Wikipedia
• Orthodox Informantion Center

Katso myös

• Pyhä Birgitta