Ero sivun ”Oleg Brjanskilainen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Pyhä ruhtinas '''Oleg Romanovitš Brjanskilainen''' (kastettu nimellä '' |
Pyhä ruhtinas '''Oleg Romanovitš Brjanskilainen''' (venäjäksi: ''Олег Романович Брянский'', kastettu nimellä ''Леонтий'' / ''Leontij'') oli pyhän marttyyriruhtinas [[Mikael Tšernigovilainen|Mikael Tšernigovilaisen]] (Михаил Черниговский) pojanpoika. Kronikan mukaan ruhtinas Oleg yhdessä isänsä, ruhtinas ''Roman Mihailovitš Brjanskilaisen'' kanssa osallistui Liettuan sotaan vuonna 1274. |
||
Samana vuonna 1274 hän kuitenkin luopui aatelisesta asemastaan ruhtinaana sekä asemansa mukanaan tuomasta mahdollisuudesta nousta valtaistuimelle ja vihkiytyi [[Munkki|munkiksi]] nimellä Vasilij (Василий) Brjanskin pyhien apostolien [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] ja [[Paavali (apostoli)|Paavalin]] luostarissa (Брянском Петропавловском монастыр). |
|||
Pyhä Oleg tuli kuuluisaksi nöyryydestään, vaatimattomuudestaan ja ankarasta [[askeetti]]suudestaan, jonka avulla hän taisteli vallanhimoa ja ahneutta vastaan. |
Pyhä Oleg tuli kuuluisaksi nöyryydestään, vaatimattomuudestaan ja ankarasta [[askeetti]]suudestaan, jonka avulla hän taisteli vallanhimoa ja ahneutta vastaan. |
||
Nykyinen versio 17. syyskuuta 2010 kello 16.27
Pyhä ruhtinas Oleg Romanovitš Brjanskilainen (venäjäksi: Олег Романович Брянский, kastettu nimellä Леонтий / Leontij) oli pyhän marttyyriruhtinas Mikael Tšernigovilaisen (Михаил Черниговский) pojanpoika. Kronikan mukaan ruhtinas Oleg yhdessä isänsä, ruhtinas Roman Mihailovitš Brjanskilaisen kanssa osallistui Liettuan sotaan vuonna 1274.
Samana vuonna 1274 hän kuitenkin luopui aatelisesta asemastaan ruhtinaana sekä asemansa mukanaan tuomasta mahdollisuudesta nousta valtaistuimelle ja vihkiytyi munkiksi nimellä Vasilij (Василий) Brjanskin pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin luostarissa (Брянском Петропавловском монастыр).
Pyhä Oleg tuli kuuluisaksi nöyryydestään, vaatimattomuudestaan ja ankarasta askeettisuudestaan, jonka avulla hän taisteli vallanhimoa ja ahneutta vastaan.
Pyhä ruhtinas kuoli tässä tiukkaa askeettista linjaa noudattavassa Brjanskin luostarissa vuonna 1285 ja hänet haudattiin luostarin Pietarin ja Paavalin kirkkoon.