Metsämuseo Luston ikoninäyttely

Metsämuseo Luston ikoninäyttelyn taustaa

FT Merja Merras puhumassa Luston ikoninäyttelyn avajaisissa.
(Kuva © Timo Kilpeläinen/Lusto)

Sosnovskajan Jumalanäiti -ikoni Luston ikoninäyttelyssä
ikoni: Tuula Ahonen,
kuva: Timo Kilpeläinen/Lusto

Pyhä Kolminaisuus -ikoni Luston ikoninäyttelyssä
ikoni: Tuula Ahonen,
kuva: Timo Kilpeläinen/Lusto

Ikoni on maalattu kuva, joka esittää Kristusta, Neitsyt Mariaa, enkeleitä, pyhiä ihmisiä ja pyhiä tapahtumia. Ikoni antaa kuvallisen muodon sille Sanalle, joka löytyy Raamatusta tai pyhien elämäkerroista tai varhaisen kirkon historiasta. Ikonin tarkoituksena on tuoda pyhyyden kokemus kuvallisessa muodossa ihmisten keskelle sekä opettaa muotokielellään Jumalan pyhittämästä maailmasta.

Ensi kuulemalta tuntuu erikoiselta, että metsämuseossa on ikoninäyttely. Olemmehan tottuneet siihen, että ikonit kuuluvat neljän seinän sisälle, kirkkoon, kotiin tai julkiseen tilaan. Mitä tekemistä niillä on metsän kanssa?

Jotta löytyisi tuo yhteys, täytyy mennä aina Raamatun alkulehdille asti, luomiskertomukseen. Siellä kerrotaan, miten Jumala loi maailman kuudessa päivässä: Kolmantena päivänä erotettiin maankamara ja vedet toisistaan. Näin luotiin edellytykset maan kasvulle.

”Ja maa versoi vihreyttä, ja Jumala näki, että se oli hyvä.”

Näin oli mennyt kolmas päivä.

Neljäntenä päivänä Jumala loi taivaan kappaleet, auringon, kuun ja tähdet.
Hetkinen, eikö Raamatun kirjoittaja siis tiennyt, että lehtivihreän yhteyttämiseen tarvitaan aurinkoa? Kyllä hän sen tiesi - muinaisen maailman ihmiset olivat fiksumpia kuin me osaamme ajatella - mutta hänellä oli muut asiat mielessään. Tuohon aikaan aurinko ja kuu olivat jumalia, joilta kansa rukoili kasvua ja maan hedelmiä. Tuottamalla maan annit ennen auringon luomista Raamatun kirjoittaja halusi tähdentää, että kaikki mitä maa tuottaa, tulee yksin sen Luojalta ja Jumalalta, ei auringonjumalalta. Kaikki muut jumalat ovat alisteisia tälle ainoalle Luojalle ja kasvun antajalle.

Tarina jatkuu siten, että kuudentena päivänä tulivat luoduiksi karjaeläimet ja lopuksi ihminen. Vaikka ihmisen osaksi annettiinkin luomakunnasta huolehtiminen, hänelle ei kuitenkaan tämän korostamiseksi varattu omaa luomispäivää. Hänet luotiin samana päivänä kuin suuret maaeläimet ja näin haluttiin tähdentää ihmisen ja eläimen riippuvuutta toisistaan. Ihminen tarvitsee karjaeläimiä elantonsa tähden ja karja taas tarvitsee ihmisen hoitoa ja suojelua. Ekosysteemissä kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Tämä ymmärrettiin jo kauan ennen meidän ajanlaskumme alkua.

Ikoni syntyy aina kirjoitetusta sanasta. Ensin on sana ja sitten tulee kuva siitä. Toisinpäin ei voi olla. Ikonin ensisijainen opetus on tuoda esille

• jumalallista valoa,
• järjestystä,
• hyvyyttä ja
• kauneutta,

ja tämän ilmaisemiseen ikonilla on omat sääntönsä. Ikonilla on myös opettamisen tehtävä. Tämän päivän teemaan kuuluu läheisesti se ikonin opetus, että ihminen on kutsuttu jakamaan toisten luotujen kanssa kaikki maailman hyvyydet: kaikki se, mikä maaperästä kumpuaa, ja kaikki kasvullisuus.Maan vihreys on annettu ruuaksi yhtä hyvin eläimille kuin ihmisillekin.

Tämä ekologinen ideologia esitetään kuvallisesti ikoneissa. Ikonissa, jonka näyttämöksi on valittu avoin tila, on nähtävänä vuoria, puita, ruohoa ja kukkia. Joskus ikoni korostaa ihmisen ja eläimen yhteen kuuluvuutta Jumalan luotuina. Näin esimerkiksi pyhä Gerasimos (k. 475) kuvataan poistamassa piikkiä leijonan käpälästä. Pyhä Mamas (k. 200-luvulla) ratsastaa ikonissa leijonalla sen merkiksi, että petojen eteen heitettynä eivät leijonat raadelleet häntä, vaan nuolivat häntä ystävällisesti.

Ihmisellä on ollut meidän aikaamme asti sellainen käsitys, että villieläimet ovat uhka ihmisille. Nyt on kuitenkin astuttu uuteen aikaan tässäkin suhteessa. Vastikään televisiosta tuli dokumentti, jossa amerikkalainen tutkija eleli rauhassa karhuperheen kanssa metsässä ja suomalainen mies Kuusamosta halaili karhua, joka luotti häneen täysin. Miten tämä on mahdollista?

Pelon voittaminen tapahtuu vain pitkän ajan kuluessa. Tarvitaan vuosia ja taas vuosia, ennen kuin tämä on mahdollista. Ikonissa kuvataan pyhittäjä Serafim Sarovilainen (k. 1833) ruokkimassa karhua omista vähistä eväistään. Ja tämä ei tapahtunut vain kerran, vaan useasti. Eläimen ja ihmisen välinen luottamus syntyy ajan, kunnioituksen ja hyvän kohtelun kautta. Tämän kertoo meille – ei vain nykyaikana kuvattu filmi - vaan vuosisatojen takaa eteemme nouseva ikoni. Tässä näyttelyssä pyhä Serafim kuvataan rukoilemassa metsässä, joka oli hänen olinpaikkansa vuosien ajan.

Tämän kaiken lisäksi löytyy myös konkreettisempi yhtymäkohta ikonin ja metsän välillä. Kasvava puu on luovuttanut materiaalinsa ikonin tausta-aineeksi, maaperästä hierretyt pigmentit sekoitettuna kanan tuottamaan munankeltuaiseen tuottavat ikonille sen värikylläisyyden. Näätä luovuttaa karvansa siveltimeen. Jumalan ikonimaalarille antaman maalaamisen lahjan lisäksi maalarin sisällä kypsyy luottamus Jumalan ohjaavaan käteen – nämä kaikki valmistavat ikonin, jumalallisen kuvan, joka kertoo ihmisen ja muun luomakunnan yhteydestä.

Ikoni on siis paikallaan myös metsämuseo Lustossa ja on hiljaisesti mukana julistamassa monen nykyihmisen uskontoa:

”Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläkin palvella Jumalaa.”

Merja Merras
fil.tri

(Merja Merraksen puhe Luston ikoninäyttelyssä 29.4.2011. Näyttely Koko Luomakunta ikoneissa. Piispa Arsenin, Ritva Koverolan ja Tuula Ahosen maalaamia ikoneita on esillä Suomen Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla 29.4.-25.9.2011, ks. lisää tietoa www.lusto.fi)

Luston ikoninäyttelyn näytteilleasettajat:

• 

  KS Joensuun
  piispa Arseni
  (kuva: Ortodoksi.net)
• 

  Tuula Ahonen
  (kuva: Heikki Rautio)
• 

  Ritva Koverola
  (kuva: Seppo Koverola)