Liekkikupolit (opetuspuhe)

Suomessa ortodoksisille kirkkorakennuksille on kansan parissa annettu monia nimiä. Vuosien saatossa eräät nimet ja nimittelyt ovat menettäneet jo leimaavan merkityksensä. Erityisesti sipulikirkko-nimitys on juurtunut syvälle kansan mieleen.

Sipulin symboliikkaa on käytetty hyväksi jopa TV-mainoksissa ja sen mukaan on mutkattomasti nimetty myös ravintoloita. Olen itsekin käyttänyt sipulikirkko-nimitystä eräissä yhteyksissä. Kerran kuitenkin eräs ala-asteen oppilas teki minulle terävän vastakysymyksen. ”Isä hyvä. Onko sitten niin, että siellä teidän kirkoissa vain itketään yhtenään kun kirkon katolla on niin paljon kuorittuja sipuleita!” Otin opetuksesta vaarin ja päätin, etten enää koskaan käytä tuota nimitystä ortodoksikirkosta puhuessani. Totesin oppilaalle, että ei suinkaan, ei ole tarkoitus että kirkossa itketään vaan pikemmin siellä pitäisi voida iloita ja riemuita, toisinaan suru panee kyllä kyynelehtimäänkin.

Kupolit ovat olleet alusta lähtien oleellinen osa kristillistä kirkkorakennusta. Erityisesti Konstantinopolin Hagia Sofian kirkon keskuskupoli on puhutellut kirkkoisiä ja hymnografeja. Se on rikastuttanut kirkkorakennuksen symbolikieltä. Useampi kirkkoisä korostaa, että jokainen kirkko on ymmärrettävä kuin Neitseen Marian, Jumalansynnyttäjän ikoniksi. Ja edelleen he opettavat, että kirkon kupolien sisäkaaret kuvaavat Neitseen kohtua. Näin kirkkorakennus jo hahmollaan julistaa Jumalan Pojan inkarnaation salaisuutta. Juuri siksi useisiin bysanttilaisiin alttarikaariin on kuvattu Neitsyt Maria rukousasennossa ja Kristus ennusmerkiksi hänen kohtunsa päälle. Ikonimallin nimeksi on annettu ”Taivaita avarampi Neitseen kohtu”. Nimitys on lainattu Basileios Suuren liturgiaan kuuluvasta Neitseen ylistyshymnistä.

Perinteisesti kirkon kupoleille on annettu myös muita merkityksiä. Kirkon kupolien sisäkaarien opetetaan muistuttavan meille taivaan sfääreistä, jonne meidän tulee temppelissä ollessamme ajatuksillamme ja tunteillamme rientää. Kupolien ulkopuolisten ristipäiden opetetaan muistuttavan meille ikään kuin Herramme levitetyistä käsistä, jotka tahtovat vetää meidät luokseen. Slaavilais-venäläisessä perinteessä kirkon kupolien ja tornien huipulle rakennettiin vielä sipulin muotoinen huippu. Tästä tulee tuo nimitys sipulikirkko. Symboliikan taakse ei kuitenkaan kätkeydy sipulit eivätkä muutkaan vihannekset vaan tuohuksien ja kynttilöiden liekki.

Liekkikupolien myötä ortodoksisesta kirkosta tulee kuin monihaarainen kynttiläjalka, jossa lepattaa useampi rukouksen liekki. Kultaiset liekkikupolit viestittävät myös idän katolisen kirkon jatkuvan rukouksen perinteestä. Vaikka kirkon sisällä palvelus olisi jo päättynyt, liturgia jatkuu siitä huolimatta. Kirkko on käytössä ja se toimii ja julistaa maailmalle pelastuksen sanomaa – vaietenkin, hiljaa ja tyynesti.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan pääkirkon, Uspenskin katedraalin siluettia hallitsee neljätoista kultaista liekkikupolia. Keskuskupoli on suurin ja se kuvaa Kristusta. Sen ympärillä, sisällä olevien holveja kannattavien graniittipylväiden jatkona on neljä keskisuurta liekkikupolia ja jokaisen niiden vierelle on mahdutettu vielä kaksi pienempää liekkikupolia, yhteensä kahdeksan, jotka yhdessä kuvaavat kahtatoista apostolia. Katedraalin talvisisäänkäynnin tornin huipulle on sijoitettu vielä neljästoista liekkikupoli, joka voisi kuvata itsekutakin meistä apostolien uskollisena seuraajana…

Liekkikupolin hahmo löytyy myös katedraalin sisältä. Se toistuu useassa sakraaliesineessä. Alttaripöydän sakramenttilippaat, artoforionit on tehty kuin katedraalin pienoismalleiksi liekkikupoleineen kaikkineen. Useat suitsutusastiat, kadilat ovat myös kuin katedraaleja pienoiskoossa. Kadilasta nouseva suitsutuksen savu täydentää liekkikupolien symboliikkaa.

- Olen astunut sisälle seurakuntani katedraaliin, pyhään paikkaan, taivaaseen, paratiisiin ja minä tunnen sisälläni Jumalan läsnäolon suloisen tuoksun. Sytytän tuohukseni ja olen yhtä esi-isieni kanssa yhteisen uskomme tuhatvuotisessa rukouksen jatkumossa.

Liekkikupolien aatelistoon kuuluvat Pohjois-Venäjän ja Itä- ja Raja-Karjalan puukirkkojen paanukupolit, jotka on taidokkaasti tehty sadoista ja tuhansista erikokoisista haapapaanuista. Vastaavasti Uspenskin katedraalin kupolitkin kullattiin lehtikullan tuhansilla lehdyköillä. Tähän arvokkaaseen hankkeeseen oli kullakin meistä mahdollisuus osallistua.

isä Mitro Repo

Katso myös:

Uspenskin katedraali

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 8/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.