Toiminnot

Ero sivun ”Tarhurit 2011 (kirja)” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: thumb|<center>Kirjan kansi</center> :: Marianne Kantonen (toim.)': '''Tarhurit 2011''' :: ISBN 978-952-92-9446-6 :: Julkaisija ja kustantaja: [[Suomen...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Tarhurit_2011_kansi.jpg|thumb|<center>Kirjan kansi</center>]]
[[Kuva:Tarhurit_2011_kansi.jpg|thumb|<center>Kirjan kansi</center>]]
:: Marianne Kantonen (toim.)': '''Tarhurit 2011'''
:: [[Marianne Kantonen]] (toim.): '''Tarhurit 2011'''
:: ISBN 978-952-92-9446-6
:: ISBN 978-952-92-9446-6
:: Julkaisija ja kustantaja: [[Suomen ortodoksisten opettajien liitto]] ry.
:: Julkaisija ja kustantaja: [[Suomen ortodoksisten opettajien liitto]] ry.
Rivi 6: Rivi 6:
:: Sivumäärä: 213 sivua
:: Sivumäärä: 213 sivua
:: Koko: 210 x 150 mm
:: Koko: 210 x 150 mm
:: Sidos: Liinasidottu / pehmytkantinen
:: Sidos: Liimasidottu / pehmytkantinen


== Otteita kirjan toimittajan esittelystä julkistamistilaisuudessa:==
'''Takakannen teksti:'''

[[Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto]] ry (SOOLi) on vuodesta 1971 lähtien julkaissut kymmenen vuoden välein juhlakirjan ''Tarhurit''. Julkaisujen teemat ovat käsitelleet uskonnon opettamisen pedagogisia ja teologisia perusteita sekä ajankohtaisia aiheita. SOOLin viides juhlakirja on omistettu edesmenneen KP Nikean metropoliitta [[Johannes (arkkipiispa)|Johanneksen]] (1923 – 2010) muistolle. Kirjan ensimmäinen artikkeli onkin luento, jossa hän käsittelee ortodoksisen perinteen näkemyksiä kasvatuksesta. Kirkkoisien opetukset ovat ajankohtaisia yhä meidänkin aikanamme. Niihin sisältyvää viisautta ei ajan virta ole vienyt mennessään. Pitkän opettajan ja rehtorin uran tehneenä oli uskonnonopetus edelleen lähellä esipaimenen sydäntä.
Tämä juhlakirja sisältää neljä artikkelikokonaisuutta, jotka tuovat esille ortodoksisen uskonnonopettajan laajan ja monipuolisen ammattitaidon. Artikkeleiden kirjoittajat ovat uskonnonopetuksen kanssa tekemisissä joko käytännön työssä opettajina, hallinnollisella puolella tai yliopistomaailmassa. Ensimmäinen osa sisältää Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntien piispojen – KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa [[Leo (arkkipiispa)|Leon]], KP Helsingin metropoliitta [[Ambrosius (metropoliitta)|Ambrosiuksen]] ja KP Oulun metropoliitta [[Panteleimon (metropoliitta)|Panteleimonin]] – tervehdykset juhlivalle liitolle. Kesäkuussa SOOLi vieraili hänen pyhyytensä [[Konstantinopoli]]n [[Ekumeeninen patriarkka|ekumeenisen patriarkka]] [[Bartholomeos (patriarkka)|Bartolomeoksen]] luona. Hänen tervehdyspuheensa luokseen kokoontuneille uskontokasvattajille on sijoitettu tämän kokonaisuuden aluksi.

Kirjan toinen osa sisältää otteita uskonnon opetuksen taipaleelta kiertokoulusta peruskouluun. TT [[Juha Riikonen|Juha Riikosen]] artikkelista voidaan lukea millainen uskonnonopettajan toimenkuva oli kirkollisen koululaitoksen kehittymisen alkuvaiheiden aikana. Opettajat joutuivat työskentelemään vaativissa oloissa niin koulurakennusten kuin yhteiskunnallisen tilanteenkin suhteen. Uskonnonopetuksen asema koulujen opetussuunnitelmassa oli vankempi nykypäivään verrattuna. Emerita lehtori Marjatta Eronen-Huhtala muistelee uskonnonopettajan opintojaan ja SOOL:n toiminnassa mukana olemistaan. Liitolla oli tärkeä rooli yksinään työskenteleville opettajille. SOOL:n toiminnan yhteydessä he saivat toisistaan unohtumattomia yhteistyökumppaneita ja kanssakulkijoita. Uskonnon opetuksen merkitystä ja omia opiskeluaikojaan sekä pitkää opettajan uraansa palauttelee mieleensä myös TK, lehtori Hannu Koskinen. Uskonnonopettajan persoona ja osaaminen merkitsevät paljon oppilaan suhtautumisessa oppiaineeseen. Motivoitunut opettaja haastaa opiskelijat ajattelemaan ja oivaltamaan.

Ekumenia on ortodoksisen uskonnonopettajan työn arkea. Juhlakirjan kolmannen osan teemana on ekumeeninen kasvatus koulun arjessa. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri, TM [[Heikki Huttunen]] käsittelee uskonnonopetusta ekumeenisena haasteena. Suomen nykyinen katsomusopetusjärjestelmä takaa eri uskonnollisille yhdyskunnille suuremman tasavertaisuuden kuin muu yhteiskunta. Opettaja vaikuttaa omilla asenteillaan oppilaiden käyttäytymiseen ja asenteiden muodostumiseen. Myös oppikirjoilla on merkitystä mielikuvien synnyttäjinä ja asenteiden muokkaajina. TM Antti Laine on tutkinut uusista perusopetuksen oppikirjoista sitä, miten kristittyjä yhdistävät piirteet, muiden kirkkokuntien esittely ja ekumenia tulee niissä esille. TM, lehtori Marianne Kantonen puolestaan kertoo miten keskinäistä kunnioitusta ja muiden ymmärtämistä voi edistää käytännön koulutyössä.
Opettaja seuraa työssään yhteiskunnallisia muutoksia ikään kuin aitiopaikalta. Julkaisun viimeinen, neljäs osa tuo esille uskonnon opettajan monipuolisena osaajana ja monikulttuurisuuden ammattilaisena. KL, lehtori Risto Aikonen kirjoittaa tieto- ja viestintäteknologian (TVT) soveltamisesta uskonnonopetuksen pedagogisessa kehittämishankkeessa. Hän tarkastelee miten voidaan tuottaa ortodoksisen uskonnonopetukseen suunnattu verkkoympäristö ja sitä kautta luoda uusia oppiaineen pedagogisia käytänteitä. Uskonnot ovat viime vuosina osoittautuneet voimatekijöiksi maailmanpolitiikassa. TM, kasvatusasiainkoordinaattori Sirpa Okulov tarkastelee uskonnonopetuksen roolia rauhan rakentamisessa, maahanmuuttajien kotoutuksessa ja kulttuurien tuntemuksessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Kirkko ja uskonto ovat usein ainut tuttu asia, joka yhdistää esimerkiksi afrikkalaisia, ukrainalaisia, venäläisiä tai virolaisia maahanmuuttajia. Juhlakirjan viimeisen artikkelin kirjoittaja TK, opetusneuvos Pekka Iivonen käsittelee uskonnonopetusta maassamme tällä hetkellä. Hän tuo esille nykymallin vahvuuden siinä, että se toteuttaa pitkälle vietyä uskonnonvapauden periaatetta. Suomalainen katsomusjärjestelmä turvaa lapsen oikeuden saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta. Se ottaa huomioon myös uskonnottomat ja muut uskonnolliset vähemmistöt. Tämän lisäksi se pystyy joustavasti kohtaamaan monikulttuurisuuden tuomat haasteet. Sekularismin lisääntyvästä painostuksesta huolimatta, Suomi ei ole valmis uskonnonopetuksettomaan kouluun.

'''Marianne Kantonen'''

== Takakannen teksti: ==


[[Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto]] ry ([[SOOLi]]) on 60-vuotias. Vuodesta 1971 lähtien se on kymmenen vuoden välein julkaissut juhlakirjan ''Tarhurit''. Julkaisujen teemat ovat käsitelleet uskonnon opettamisen pedagogisia ja teologisia perusteita sekä ajankohtaisia aiheita. SOOLin viides juhlakirja ''Tarhurit 2011'' on omistettu edesmenneen Nikean metropoliitta [[Johannes (arkkipiispa)|Johanneksen]] muistolle.
[[Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto]] ry ([[SOOLi]]) on 60-vuotias. Vuodesta 1971 lähtien se on kymmenen vuoden välein julkaissut juhlakirjan ''Tarhurit''. Julkaisujen teemat ovat käsitelleet uskonnon opettamisen pedagogisia ja teologisia perusteita sekä ajankohtaisia aiheita. SOOLin viides juhlakirja ''Tarhurit 2011'' on omistettu edesmenneen Nikean metropoliitta [[Johannes (arkkipiispa)|Johanneksen]] muistolle.

Nykyinen versio 2. lokakuuta 2011 kello 19.40

Kirjan kansi
Marianne Kantonen (toim.): Tarhurit 2011
ISBN 978-952-92-9446-6
Julkaisija ja kustantaja: Suomen ortodoksisten opettajien liitto ry.
Julkaisupäivämäärä: 1.10.2011
Sivumäärä: 213 sivua
Koko: 210 x 150 mm
Sidos: Liimasidottu / pehmytkantinen

Otteita kirjan toimittajan esittelystä julkistamistilaisuudessa:

Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto ry (SOOLi) on vuodesta 1971 lähtien julkaissut kymmenen vuoden välein juhlakirjan Tarhurit. Julkaisujen teemat ovat käsitelleet uskonnon opettamisen pedagogisia ja teologisia perusteita sekä ajankohtaisia aiheita. SOOLin viides juhlakirja on omistettu edesmenneen KP Nikean metropoliitta Johanneksen (1923 – 2010) muistolle. Kirjan ensimmäinen artikkeli onkin luento, jossa hän käsittelee ortodoksisen perinteen näkemyksiä kasvatuksesta. Kirkkoisien opetukset ovat ajankohtaisia yhä meidänkin aikanamme. Niihin sisältyvää viisautta ei ajan virta ole vienyt mennessään. Pitkän opettajan ja rehtorin uran tehneenä oli uskonnonopetus edelleen lähellä esipaimenen sydäntä.

Tämä juhlakirja sisältää neljä artikkelikokonaisuutta, jotka tuovat esille ortodoksisen uskonnonopettajan laajan ja monipuolisen ammattitaidon. Artikkeleiden kirjoittajat ovat uskonnonopetuksen kanssa tekemisissä joko käytännön työssä opettajina, hallinnollisella puolella tai yliopistomaailmassa. Ensimmäinen osa sisältää Suomen ortodoksisen kirkon hiippakuntien piispojen – KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon, KP Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen ja KP Oulun metropoliitta Panteleimonin – tervehdykset juhlivalle liitolle. Kesäkuussa SOOLi vieraili hänen pyhyytensä Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen luona. Hänen tervehdyspuheensa luokseen kokoontuneille uskontokasvattajille on sijoitettu tämän kokonaisuuden aluksi.

Kirjan toinen osa sisältää otteita uskonnon opetuksen taipaleelta kiertokoulusta peruskouluun. TT Juha Riikosen artikkelista voidaan lukea millainen uskonnonopettajan toimenkuva oli kirkollisen koululaitoksen kehittymisen alkuvaiheiden aikana. Opettajat joutuivat työskentelemään vaativissa oloissa niin koulurakennusten kuin yhteiskunnallisen tilanteenkin suhteen. Uskonnonopetuksen asema koulujen opetussuunnitelmassa oli vankempi nykypäivään verrattuna. Emerita lehtori Marjatta Eronen-Huhtala muistelee uskonnonopettajan opintojaan ja SOOL:n toiminnassa mukana olemistaan. Liitolla oli tärkeä rooli yksinään työskenteleville opettajille. SOOL:n toiminnan yhteydessä he saivat toisistaan unohtumattomia yhteistyökumppaneita ja kanssakulkijoita. Uskonnon opetuksen merkitystä ja omia opiskeluaikojaan sekä pitkää opettajan uraansa palauttelee mieleensä myös TK, lehtori Hannu Koskinen. Uskonnonopettajan persoona ja osaaminen merkitsevät paljon oppilaan suhtautumisessa oppiaineeseen. Motivoitunut opettaja haastaa opiskelijat ajattelemaan ja oivaltamaan.

Ekumenia on ortodoksisen uskonnonopettajan työn arkea. Juhlakirjan kolmannen osan teemana on ekumeeninen kasvatus koulun arjessa. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri, TM Heikki Huttunen käsittelee uskonnonopetusta ekumeenisena haasteena. Suomen nykyinen katsomusopetusjärjestelmä takaa eri uskonnollisille yhdyskunnille suuremman tasavertaisuuden kuin muu yhteiskunta. Opettaja vaikuttaa omilla asenteillaan oppilaiden käyttäytymiseen ja asenteiden muodostumiseen. Myös oppikirjoilla on merkitystä mielikuvien synnyttäjinä ja asenteiden muokkaajina. TM Antti Laine on tutkinut uusista perusopetuksen oppikirjoista sitä, miten kristittyjä yhdistävät piirteet, muiden kirkkokuntien esittely ja ekumenia tulee niissä esille. TM, lehtori Marianne Kantonen puolestaan kertoo miten keskinäistä kunnioitusta ja muiden ymmärtämistä voi edistää käytännön koulutyössä.

Opettaja seuraa työssään yhteiskunnallisia muutoksia ikään kuin aitiopaikalta. Julkaisun viimeinen, neljäs osa tuo esille uskonnon opettajan monipuolisena osaajana ja monikulttuurisuuden ammattilaisena. KL, lehtori Risto Aikonen kirjoittaa tieto- ja viestintäteknologian (TVT) soveltamisesta uskonnonopetuksen pedagogisessa kehittämishankkeessa. Hän tarkastelee miten voidaan tuottaa ortodoksisen uskonnonopetukseen suunnattu verkkoympäristö ja sitä kautta luoda uusia oppiaineen pedagogisia käytänteitä. Uskonnot ovat viime vuosina osoittautuneet voimatekijöiksi maailmanpolitiikassa. TM, kasvatusasiainkoordinaattori Sirpa Okulov tarkastelee uskonnonopetuksen roolia rauhan rakentamisessa, maahanmuuttajien kotoutuksessa ja kulttuurien tuntemuksessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Kirkko ja uskonto ovat usein ainut tuttu asia, joka yhdistää esimerkiksi afrikkalaisia, ukrainalaisia, venäläisiä tai virolaisia maahanmuuttajia. Juhlakirjan viimeisen artikkelin kirjoittaja TK, opetusneuvos Pekka Iivonen käsittelee uskonnonopetusta maassamme tällä hetkellä. Hän tuo esille nykymallin vahvuuden siinä, että se toteuttaa pitkälle vietyä uskonnonvapauden periaatetta. Suomalainen katsomusjärjestelmä turvaa lapsen oikeuden saada oman uskontonsa mukaista uskonnonopetusta. Se ottaa huomioon myös uskonnottomat ja muut uskonnolliset vähemmistöt. Tämän lisäksi se pystyy joustavasti kohtaamaan monikulttuurisuuden tuomat haasteet. Sekularismin lisääntyvästä painostuksesta huolimatta, Suomi ei ole valmis uskonnonopetuksettomaan kouluun.

Marianne Kantonen

Takakannen teksti:

Suomen Ortodoksisten Opettajien Liitto ry (SOOLi) on 60-vuotias. Vuodesta 1971 lähtien se on kymmenen vuoden välein julkaissut juhlakirjan Tarhurit. Julkaisujen teemat ovat käsitelleet uskonnon opettamisen pedagogisia ja teologisia perusteita sekä ajankohtaisia aiheita. SOOLin viides juhlakirja Tarhurit 2011 on omistettu edesmenneen Nikean metropoliitta Johanneksen muistolle.

Peruskoulun uskonnonopetus on ollut viime vuosina muutosten sekä värikkään ja tunnepitoisenkin keskustelun kohteena. Opetussuunnitelmat ja uskonnonvapauslaki ovat muuttuneet. Esi-ja perusopetukseen on valmistunut uusi oppikirjasarja. Koulutusteknologian uudet sovellutukset tarjoavat tukimateriaaliksi sopivaa verkkomateriaalia myös uskonnonopetuksen käyttöön. Kirjasta voidaan lukea miten uskonnonopettajan toimenkuva ja työn haasteet ovat muuttuneet em. muutosten myötä tultaessa 1800-luvun puolivälistä 2000-luvulle.

Juhlakirjan artikkeleiden kirjoittajat ovat uskonnonopetuksen kanssa tekemisissä joko käytännön työssä opettajina, hallinnollisella puolella tai yliopistomaailmassa. Tarhureiden artikkeleista sekä niiden kirjoittajista näkyy, että ekumenia on uskonnon opettajan työn arkea. Myös monikulttuurisuus on oppitunneilla läsnä. Miltä näyttää uskonnonopetuksen sisältö ja toteutus tulevaisuudessa?

Sisällysluettelo

  • Lukijalle (Marianne Kantonen)
  • KP Nikean metropoliitta ja koko Bithynian eksarkki Johannes in memoriam
  • Ortodoksisen perinteen näkemyksiä kasvatuksesta (KP Nikean metropoliitta Johannes)
  • Esipaimenten tervehdykset juhlivalle liitolle
  • "From a small seed, a mighty trunk can grow" (Hänen pyhyytensä Konstantinopolin, Uuden Rooman, arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka Bartolomeos)
  • Monipuolista työtä uskonnonopetuksen puolesta (KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo)
  • Yhteisöllisyyden ja keskinäisen vuorovaikutuksen rakentamista (KP Helsingin metropoliitta Ambrosius)
  • Pitkiä etäisyyksiä ja tulevaisuudenuskoa (KP Oulun metropoliitta Panteleimon)
  • Otteita uskonnonopetuksen taipaleelta kiertokoulusta peruskouluun
  • Kiertoa ja pysyvyyttä - kirkollisen koululaitoksen alkuvaiheita Ilomantsin Pogostalla (Juha Riikonen)
  • Mietteitä ja muistikuvia SOOL:n riveissä 1970-1990 –luvuilla (Marjatta Eronen-Huhtala)
  • Uskonnonopetuksen ihanuus ja kurjuus (Hannu Koskinen)
  • Ekumeeninen kasvatus koulun arjessa
  • Uskonnonopetus ekumeenisena haasteena (Heikki Huttunen)
  • Ekumenia ortodoksisen uskonnon perusopetuksen oppikirjoissa (Antti Laine)
  • Ortodoksisen uskonnon opettaja ekumenian sanansaattajana koulussa (Marianne Kantonen)
  • Ortodoksisen uskonnon opettaja - monipuolinen osaaja ja monikulttuurisuuden ammattilainen
  • Ortodoksisen uskonnonopetuksen tieto- ja viestintä-teknologioiden kehittäminen käyttäjäperusteisen suunnittelun avulla (Risto Aikonen)
  • Oman uskonnonopetuksen rooli monikulttuurisessa yhteiskunnassa (Sirpa Okulov)
  • Uskonnonopetuksesta Suomessa 2011 (Pekka Iivonen)
  • Kirjoittajat
  • Kirjassa esiintyneitä lyhenteitä