Johannes Kojussa-asuja

Pyhittäjä Johannes Kojussa -asuja kuvattuna hopeiseen riipukseen.
(Riipuksen suunnittelu ja kuvaus © Hannele Maahinen, korun toteutus Ville Hyvönen.)

Pyhittäjä Johannes Kojussa-asuja (Ιωάννης ο Καλυβίτης / Ioannis Kalavitis) oli maineikkaiden ja rikkaiden vanhempien poika, joka syntyi Konstantinopolissa 400-luvun alkupuolella. Hänen isänsä oli senaattori Eutropios ja äitinsä Theodora. Johannes oli nuorin kolmesta pojasta ja vanhempiensa suosikki, joka sai hienon koulutuksen halliten retoriikan ja filosofian jo 12-vuoden iässä.

Kaipaus luostariin

Hän myös rakasti hengellisen kirjallisuuden lukemista. Maallisen elämän turhamaisuuksiin kyllästyneenä hän valitsi omassa elämässään sellaisia asioita, jotka olivat vaikeasti saavutettavia ja kilvoittelua vaativia. Hänellä oli suuri kaipaus päästä luostariin ja hän uskoutui asiassa ohikulkumatkalla olevalle munkille, jonka hän pyysi palaamaan takaisin, kun hän olisi palannut pyhiinvaellukselta Jerusalemista ja ottamaan hänet mukaansa luostariin.

Hän pyysi vanhemmiltaan evankeliumia, jotta voisi opiskella Kristuksen sanoja. Vanhemmat palkkasivat kalligrafin kopioimaan tekstejä ja sitomaan teoksen kultaisiin kansiin, jotka koristeltiin helmillä. Johannes lukikin sitten evankeliumia jatkuvasti ilahtuen Vapahtajan sanoista.

Johannes karkaa luostariin

Munkki piti lupauksensa ja palasi takaisin Johanneksen luo ja he menivät yhdessä Johanneksen vanhemmilta salaa Bithyniaan. Siellä ”Aina valvovien luostarissa” hänet vihittiin munkiksi. Nuori munkki aloitti askeettisen työnsä innolla hämmästyttäen muut veljet lakkamaattomalla rukouksellaan, nöyrällä kuuliaisuudellaan, tiukalla hengellisellä raittiudellaan ja sinnikkyydellään työssään.

Luostarivuosien aikana kiusaukset alkoivat saada otetta nuoresta munkista etenkin, kun hän muisteli vanhempiaan ja sitä surua, jonka hän oli heille tuottanut. Hänellä oli palava halu nähdä heidät vielä uudestaan.

Vapautus luostarista

Pyhä Johannes selitti asian igumenille, pyhälle Markellokselle ja pyysi vapautusta luostarista ja siunausta ja rukouksia saada palata kotiinsa. Igumeni antoi luvan ja siunasi pojan matkaan. Hän jätti veljet ja toivoi, että Jumalan ja heidän rukouksiensa avulla hän näkisi vanhempansa ja voittaisi paholaisen kiusaukset.

Kerjäläisenä kotinurkissa

Pyhä Johannes palasi Konstantinopoliin, mutta ei entiseen elämäänsä, vaan pukeutui kuten kerjäläinen tuntemattomaksi kaikille. Hän asettui asumaan aidannurkkaukseen vanhempiensa kodin luokse. Hänen isänsä huomasi pian ”köyhän” ja alkoi lähettää hänelle ruokaa pöydästään Kristuksen tähden. Johannekselle rakennettiin sinne pieni maja, jossa hän sitten asui seuraavat kolme vuotta palvelijoiden sortamana ja loukkaaman, kylmässä pakkasessa, lakkaamatta keskustellen Herran ja pyhien enkelien kanssa ja käyden ulkona vain kirkossa, koska hänen äitinsä oli käskenyt palvelijoita pitämään hänet pois silmistään.

Äidin tapaaminen

Ennen kuolemaansa Herra ilmestyi hänelle unessa ja paljasti, että hänen loppunsa oli lähellä, kolmen päivän kuluttua hänet otettaisiin taivaan valtakuntaan. Siksi hän pyysi viemään sanan äidilleen, että hänellä olisi jotain sanottavaa. Äiti ei kuitenkaan suostunut tapaamiseen.

Kun äiti ei tullut Johanneksen luo, Johannes pyysi palvelijoita kantamaan hänet lakanassa äitinsä luo, ja kiitti häntä vieraanvaraisuudesta ja pyysi saada tulla haudatuksi pienen majansa alle. Lopuksi hän lahjoitti äidilleen ainoan kalleutensa heiltä aikanaan saamansa evankeliumikirjan.

Vanhemmat saavat tietää pojastaan

Kirja tuntui äidistä tutulta ja hän näytti sitä miehelleenkin, joka tunnisti sen samaksi kirjaksi, joka oli aikanaan annettu Johannekselle. He kiiruhtivat kerjäläisen luo ja itkien kysyivät, tiesikö hän jotain heidän pojastaan. Nähdessään vanhempiensa surun Johannes kertoi, kuka oli ja mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: ”Minä otin vastaan tämän kirjan kevyenä ja soveliaana ikeenä ja päätin elää muukalaisena rakkaudesta Kristukseen.”

Suuret hautajaiset

Vanhempien iloitessa Johannes kuitenkin kuoli, kuten oli ilmoitettu ja ilo vaihtui suruun. Vanhemmat kuitenkin hautasivat pyhän Johanneksen, kuten hän oli toivonut ja hautajaisiin kokoontui runsaasti ihmisiä, sillä Johanneksen maine oli pian kiirinyt ympäri kaupunkia. Paikalla oli niin keisari kuin patriarkkakin.

Paikalle rakennettiin vanhempien toimesta myöhemmin pieni kirkko, jossa pyhän Johanneksen armon kautta Jumala teki vielä paljon ihmeitä ja paransi ihmisiä.

Ristiretkeläiset ryöstivät reliikit

1100-luvulla roomalaiskatoliset ristiretkeläiset ryöstivät pyhän Johanneksen pään reliikikseen ja veivät sen Ranskan Besançoniin ja muut reliikit vietiin Roomaan.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Johannes Kojussa-asujaa aina vuosittain hänen omana muistopäivänään tammikuun 15. päivänä.

HAP