Toiminnot

Ero sivun ”Päiväkirjat 1973-1983 (kirja)” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: FatherKuva:Schmemann_paivakirjat_kansi.jpg|thumb|<center>Kirjan kansi</center>]] :: Isä Alexander Schmemann: '''Päiväkirjat 1973-1983''' :: Alkuperäinen teos (tekstit valinnu...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(6 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
FatherKuva:Schmemann_paivakirjat_kansi.jpg|thumb|<center>Kirjan kansi</center>]]
[[Kuva:Schmemann_paivakirjat_kansi.jpg|thumb|400 px|<center>Kirjan kansi</center>]]
:: Isä [[Alexander Schmemann]]: '''Päiväkirjat 1973-1983'''
:: Isä [[Alexander Schmemann]]: '''Päiväkirjat 1973-1983'''
:: Alkuperäinen teos (tekstit valinnut ja kääntänyt: Juliana Schmemann): ''The Journals of father Alexander Schmemann 1973-1983''
:: Alkuperäinen teos (tekstit valinnut ja kääntänyt: Juliana Schmemann):<br>''The Journals of Father Alexander Schmemann 1973-1983''
:: Suomennos: Ari Koponen ja Valamon luostari
:: Suomennos: Ari Koponen, Leena Levanto ja Valamon luostari
:: ISBN 978-952-5495-25-6
:: ISBN 978-952-5495-25-6
:: Julkaisija ja kustantaja: Valamon luostari
:: Julkaisija ja kustantaja: Valamon luostari
Rivi 12: Rivi 12:
'''Kirjan takakannen teksti:'''
'''Kirjan takakannen teksti:'''


Isä Alexanderi Schmemannin viimeisten vuosien päiväkirjat käsittelevät syvällisesti uskoa, jumalanpalvelusta ja kirkkoa. Merkintöjen hiljaisen henkilökohtainen, itseä etsivä ja suorapuheinen luonne säpsähdyttää lukijaa ja pysäyttää hänet tutkistelemaan omaa todellisuuttaan.
Isä '''[[Alexander Schmemann]]in''' viimeisten vuosien päiväkirjat käsittelevät syvällisesti uskoa, jumalanpalvelusta ja kirkkoa. Merkintöjen hiljaisen henkilökohtainen, itseä etsivä ja suorapuheinen luonne säpsähdyttää lukijaa ja pysäyttää hänet tutkistelemaan omaa todellisuuttaan.


Voiko ihminen kokea ulkopuolisuutta omassa kirkossaan? Voiko kirkonpalvelija väsyä työssään? Voiko hän kirjoittaa siitä? Voiko hän tunnustaa uupuvansa kirkon skismoihin ja maallistumiseen sekä kirkossa ilmenevään hurskasteluun ja nationalismiin?
Voiko ihminen kokea ulkopuolisuutta omassa kirkossaan? Voiko kirkonpalvelija väsyä työssään? Voiko hän kirjoittaa siitä? Voiko hän tunnustaa uupuvansa kirkon skismoihin ja maallistumiseen sekä kirkossa ilmenevään hurskasteluun ja nationalismiin?
Rivi 22: Rivi 22:
Isä Alexander (1921-1983) oli näkyvä ja arvostettu hahmo aikansa ortodoksiteologien joukossa. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomennettu teokst ''[[Maailman elämän edestä (kirja)|Maailman elämän edestä]]'', [[Suuri paasto (kirja)|Suuri paasto]] sekä [[Johdatus liturgiseen teologiaan (kirja)|Johdatus liturgiseen teologiaan]].
Isä Alexander (1921-1983) oli näkyvä ja arvostettu hahmo aikansa ortodoksiteologien joukossa. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomennettu teokst ''[[Maailman elämän edestä (kirja)|Maailman elämän edestä]]'', [[Suuri paasto (kirja)|Suuri paasto]] sekä [[Johdatus liturgiseen teologiaan (kirja)|Johdatus liturgiseen teologiaan]].


'''Isä Alexanderin poika Serge Schmemann kirjoittaa johdannossa:'''
xx

:''Isä Alexander ei selittänyt päiväkirjoissaan, mitä hän aikoi tehdä niille. Joissakin kohdin hän tuntuu olevan kahden vaiheilla niiden kohtalosta, toiset kohdat taas on kirjoitettu ikään kuin julkaistaviksi. Yleisvaikutelma on, että isä Alexander aikoi kuitenkin käyttää näitä muistiinpanoja johonkin, joko hengelliseen päiväkirjaan tai omaelämäkertaan. Päiväkirjojen lukijan tulee joka tapauksessa koko ajan pitää mielessään, että ne ovat syvästi henkilökohtaisia ja yksityisiä merkintöjä, joissa uskossaan horjumaton, energinen ja sisäistä kuria noudattava pappi ja opettaja tunnustaa itselleen ja Jumalalle salaiset kipuilunsa ja epäilyksensä, jotka kuuluvat erottamattomasti ihmisen osaan. Moni lukija saattaa pahastua kohdista, joissa kirjoittaja arvostelee erilaisia hengellisyyden muotoja, kirkon instituutioita, teologiaa tieteenä tai myös itseään tai kollegojaan.''<br>
...<br>
:''Isä Alexanderilla todettiin parantumaton syöpä syyskuun 21. päivänä 1982. Päiväkirjassa seurasi usean kuukauden tauko, kunnes hän teki viimeisen merkinnän kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1983. Siinä hän kuvailee, miten nuokin kuukaudet olivat loppujen lopuksi melkein juhlaa. Kuusi kuukautta myöhemmin isä Alexander kuoli kotonaan Crestwoodissa New Yorkissa perheensä ja kollegoittensa ympäröimänä. Kun hän oli nauttinut edellisenä päivänä ehtoollisen, hänen viimeiset sanansa ennen koomaan vaipumista olivat: Aamen! Aamen! Aamen!''


== Sisällysluettelo ==
== Sisällysluettelo ==

* Johdanto (Serge Schmemann)
# luku 1973
# luku 1974
# luku 1975
# luku 1976
# luku 1977
# luku 1978
# luku 1979
# luku 1980
# luku 1981
# luku 1982
# luku 1983
* Jälkisanat ([[John Meyendorff]])

[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]

Nykyinen versio 31. tammikuuta 2020 kello 21.18

Kirjan kansi
Isä Alexander Schmemann: Päiväkirjat 1973-1983
Alkuperäinen teos (tekstit valinnut ja kääntänyt: Juliana Schmemann):
The Journals of Father Alexander Schmemann 1973-1983
Suomennos: Ari Koponen, Leena Levanto ja Valamon luostari
ISBN 978-952-5495-25-6
Julkaisija ja kustantaja: Valamon luostari
Julkaisuajankohta: joulukuu 2012
Sivumäärä: 463 sivua
Koko: 245 mm x 165 mm
Sidos: nidottu / kovakantinen

Kirjan takakannen teksti:

Isä Alexander Schmemannin viimeisten vuosien päiväkirjat käsittelevät syvällisesti uskoa, jumalanpalvelusta ja kirkkoa. Merkintöjen hiljaisen henkilökohtainen, itseä etsivä ja suorapuheinen luonne säpsähdyttää lukijaa ja pysäyttää hänet tutkistelemaan omaa todellisuuttaan.

Voiko ihminen kokea ulkopuolisuutta omassa kirkossaan? Voiko kirkonpalvelija väsyä työssään? Voiko hän kirjoittaa siitä? Voiko hän tunnustaa uupuvansa kirkon skismoihin ja maallistumiseen sekä kirkossa ilmenevään hurskasteluun ja nationalismiin?

Isä Alexander kirjoittaa tästä kaikesta.

Samalla hän tunnustaa valoisan, ehyen rakkautensa ortodoksiseen uskoon ja jumalanpalvelukseen: ”Ilmestysjuhla – minulle rakkain kaikista rakkaista juhlista! Kun seisoin alttarissa ja kuuntelin vigilian veisuja 'Maa, julista suurta iloa, taivaat, ylistäkää Jumalan kunniaa', ajattelin: Miten ongelmia voi olla olemassa? Eikö koko elämämme ole tämän ylhäältä tulevan ilon vastaanottamista ja siihen sulautumista, sen omaksumista ja hyväksymistä – sitä että näemme sen ikuisesti uutena?”

Isä Alexander (1921-1983) oli näkyvä ja arvostettu hahmo aikansa ortodoksiteologien joukossa. Hänen tuotannostaan on aiemmin suomennettu teokst Maailman elämän edestä, Suuri paasto sekä Johdatus liturgiseen teologiaan.

Isä Alexanderin poika Serge Schmemann kirjoittaa johdannossa:

Isä Alexander ei selittänyt päiväkirjoissaan, mitä hän aikoi tehdä niille. Joissakin kohdin hän tuntuu olevan kahden vaiheilla niiden kohtalosta, toiset kohdat taas on kirjoitettu ikään kuin julkaistaviksi. Yleisvaikutelma on, että isä Alexander aikoi kuitenkin käyttää näitä muistiinpanoja johonkin, joko hengelliseen päiväkirjaan tai omaelämäkertaan. Päiväkirjojen lukijan tulee joka tapauksessa koko ajan pitää mielessään, että ne ovat syvästi henkilökohtaisia ja yksityisiä merkintöjä, joissa uskossaan horjumaton, energinen ja sisäistä kuria noudattava pappi ja opettaja tunnustaa itselleen ja Jumalalle salaiset kipuilunsa ja epäilyksensä, jotka kuuluvat erottamattomasti ihmisen osaan. Moni lukija saattaa pahastua kohdista, joissa kirjoittaja arvostelee erilaisia hengellisyyden muotoja, kirkon instituutioita, teologiaa tieteenä tai myös itseään tai kollegojaan.

...

Isä Alexanderilla todettiin parantumaton syöpä syyskuun 21. päivänä 1982. Päiväkirjassa seurasi usean kuukauden tauko, kunnes hän teki viimeisen merkinnän kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1983. Siinä hän kuvailee, miten nuokin kuukaudet olivat loppujen lopuksi melkein juhlaa. Kuusi kuukautta myöhemmin isä Alexander kuoli kotonaan Crestwoodissa New Yorkissa perheensä ja kollegoittensa ympäröimänä. Kun hän oli nauttinut edellisenä päivänä ehtoollisen, hänen viimeiset sanansa ennen koomaan vaipumista olivat: Aamen! Aamen! Aamen!

Sisällysluettelo

  • Johdanto (Serge Schmemann)
  1. luku 1973
  2. luku 1974
  3. luku 1975
  4. luku 1976
  5. luku 1977
  6. luku 1978
  7. luku 1979
  8. luku 1980
  9. luku 1981
  10. luku 1982
  11. luku 1983