Toiminnot

Ero sivun ”Paaston tarkoitus II - Rukous” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: Paastosta puhuttaessa mieliimme nousee ensimmäisenä ruuasta pidättäytyminen, mutta paastossa kyse on aina enemmän kuin yhdestä asiasta. Näistä tärkeimmäksi voisi luonnehtia ...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(3 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Rukous_mar.JPG|thumb|300 px|<center>Rukous on kaiken lähtökohta.<br><small>(''Kuva © veli Martinus, Valamon luostari'')</small></center>]]
== Paastossa on kyse enemmästä kuin yhdestä asiasta ==

Paastosta puhuttaessa mieliimme nousee ensimmäisenä ruuasta pidättäytyminen, mutta paastossa kyse on aina enemmän kuin yhdestä asiasta. Näistä tärkeimmäksi voisi luonnehtia rukousta. Valitettavasti nykypäivänä ihmiset ovat unohtaneet hengellisyyden ja nimenomaan [[rukous]]elämän merkityksen.
Paastosta puhuttaessa mieliimme nousee ensimmäisenä ruuasta pidättäytyminen, mutta paastossa kyse on aina enemmän kuin yhdestä asiasta. Näistä tärkeimmäksi voisi luonnehtia rukousta. Valitettavasti nykypäivänä ihmiset ovat unohtaneet hengellisyyden ja nimenomaan [[rukous]]elämän merkityksen.

== Hengelliset tarpeet ==


Ihminen on riippuvainen [[Jumala]]sta, halusipa hän sitä tai ei. Esimerkiksi ruumiillisten ja sosiaalisten tarpeiden lisäksi ihmisellä on hengellisiä tarpeita. Valitettavasti juuri nämä hengelliset tarpeet pyritään monesti korvaamaan jollain muulla tavoin, esimerkiksi viihteellä, joka ei kuitenkaan koskaan pysty tyydyttämään sielun janoa. Hyvin monet ihmiset sanovat että he eivät usko Jumalaan, mutta siitä huolimatta he ovat tehneet jostakin maallisesta asiasta itselleen oman Jumalan. Tuo oma korvike-jumala voi olla viihdettä, mutta myös jonkinlaista aatetta tai muunlaista toimintaa johon ihminen uhraa huomattavan määrän voimavaroistaan.
Ihminen on riippuvainen [[Jumala]]sta, halusipa hän sitä tai ei. Esimerkiksi ruumiillisten ja sosiaalisten tarpeiden lisäksi ihmisellä on hengellisiä tarpeita. Valitettavasti juuri nämä hengelliset tarpeet pyritään monesti korvaamaan jollain muulla tavoin, esimerkiksi viihteellä, joka ei kuitenkaan koskaan pysty tyydyttämään sielun janoa. Hyvin monet ihmiset sanovat että he eivät usko Jumalaan, mutta siitä huolimatta he ovat tehneet jostakin maallisesta asiasta itselleen oman Jumalan. Tuo oma korvike-jumala voi olla viihdettä, mutta myös jonkinlaista aatetta tai muunlaista toimintaa johon ihminen uhraa huomattavan määrän voimavaroistaan.


Kristillinen näkemys on tässä kaikessa selkeä: Ihminen tulee täydelliseksi silloin kun hän on yhteydessä Jumalaansa. Aivan kuten ihminen ymmärtää tämän ajallisen elämän merkityksen täydellisesti vasta silloin kun hän myöntää kuoleman ja iankaikkisuuden olevan todellisuutta, siinä missä tämä ajallinen elämäkin. Meidän ymmärryksemme iankaikkisuudeesta ja Jumalan läsnäolosta perustuu yhteyteen, jonka ylläpitäminen edellyttää rukousta. Paaston tarkoituksena on korjata tarpeettomat häiriöt pois meidän ja Jumalan välisestä yhteydenpidosta.
Kristillinen näkemys on tässä kaikessa selkeä: Ihminen tulee täydelliseksi silloin kun hän on yhteydessä Jumalaansa. Aivan kuten ihminen ymmärtää tämän ajallisen elämän merkityksen täydellisesti vasta silloin kun hän myöntää kuoleman ja iankaikkisuuden olevan todellisuutta, siinä missä tämä ajallinen elämäkin. Meidän ymmärryksemme iankaikkisuudeesta ja Jumalan läsnäolosta perustuu yhteyteen, jonka ylläpitäminen edellyttää rukousta. Paaston tarkoituksena on korjata tarpeettomat häiriöt pois meidän ja Jumalan välisestä yhteydenpidosta.

== Rukouksen pohjana on nöyryys ==


Kristuksen vertaus publikaanista ja fariseuksesta antaa meille opetuksen rukouksen oikeasta luonteesta. Itsekehut ja muiden väheksyminen eivät ole rukousta, vaan todellisen rukouksen pohjana on aina oikeanlainen nöyryys.
Kristuksen vertaus publikaanista ja fariseuksesta antaa meille opetuksen rukouksen oikeasta luonteesta. Itsekehut ja muiden väheksyminen eivät ole rukousta, vaan todellisen rukouksen pohjana on aina oikeanlainen nöyryys.


Tämän päivän maallistuneessa maailmassa ihmisellä on taipumus kiinnittää huomionsa ainoastaan sellaisiin asioihin, jotka ovat käsin kosketeltavissa. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonissa sanotaan eräässä kohden seuraavasti: "Olen innolla huolehtinut vain ulkonaisesta hyvästä järjestyksestä laiminlyöden Jumalan tekemän sisäisen luomuksen".
Tämän päivän maallistuneessa maailmassa ihmisellä on taipumus kiinnittää huomionsa ainoastaan sellaisiin asioihin, jotka ovat käsin kosketeltavissa. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonissa sanotaan eräässä kohden seuraavasti:
:: ''"Olen innolla huolehtinut vain ulkonaisesta hyvästä järjestyksestä laiminlyöden Jumalan tekemän sisäisen luomuksen".''

== Jumalanpalvelus ja eukaristia keskipisteenä ==


Me voimme harjoittaa rukouselämäämme monella tapaa, mutta tärkeimmäksi muodostuu seurakunnan yhteinen jumalanpalveluselämä jonka keskipisteenä taas on eukaristia. Paaston tarkoituksena on palauttaa ihmisen rukouselämä takaisin sen luonnollisille raiteille. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina pidettiin itsestäänselvyytenä sitä, että ihminen meni sunnuntaina kirkkoon. Itse asiassa tuo sunnuntain liturgiaan osallistuminen oli vähimmäisvaatimus jonka useampi perättäinen laiminlyöminen aiheutti sen, että ihminen jätti itse itsensä elävän seurakuntayhteyden ulkopuolelle.
Me voimme harjoittaa rukouselämäämme monella tapaa, mutta tärkeimmäksi muodostuu seurakunnan yhteinen jumalanpalveluselämä jonka keskipisteenä taas on eukaristia. Paaston tarkoituksena on palauttaa ihmisen rukouselämä takaisin sen luonnollisille raiteille. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina pidettiin itsestäänselvyytenä sitä, että ihminen meni sunnuntaina kirkkoon. Itse asiassa tuo sunnuntain liturgiaan osallistuminen oli vähimmäisvaatimus jonka useampi perättäinen laiminlyöminen aiheutti sen, että ihminen jätti itse itsensä elävän seurakuntayhteyden ulkopuolelle.


Tänä päivänä tilanne ei ole enää sama. Kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset pitävät jonkinlaisena suurena hurskauden osoituksena sitä, että he kerran vuodessa osallistuvat jumalanpalvelukseen. Kirkossa käymistä ei pidetä enää luonnollisena ja normaalina asiana.
Tänä päivänä tilanne ei ole enää sama. Kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset pitävät jonkinlaisena suurena hurskauden osoituksena sitä, että he kerran vuodessa osallistuvat jumalanpalvelukseen. Kirkossa käymistä ei pidetä enää luonnollisena ja normaalina asiana.

== Hurskastelu ei korvaa eukaristiaan osallistumista ==


Esimerkiksi [[joulu]]na tehdään monia hienoja asioita, annetaan lahjoja ja viedään kynttilöitä haudoille. Monelta unohtuu se, että tuhatkaan kynttilää haudalla ei voi korvata sitä, että me osallistuisimme [[eukaristia]]an, jonka kautta me taas olemme yhteydessä Kristukseen, joka yhdistää toisiinsa niin täällä maan päällä elävät, kuin jo iankaikkisuudessa olevat. Me olemme yhteydessä poisnukkuneisiin Kristuksessa ja kaikki muut ulkoiset eleet, kuinka kauniita ja tärkeitä ne monelle ovatkin, tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta rukouksen jälkeen.
Esimerkiksi [[joulu]]na tehdään monia hienoja asioita, annetaan lahjoja ja viedään kynttilöitä haudoille. Monelta unohtuu se, että tuhatkaan kynttilää haudalla ei voi korvata sitä, että me osallistuisimme [[eukaristia]]an, jonka kautta me taas olemme yhteydessä Kristukseen, joka yhdistää toisiinsa niin täällä maan päällä elävät, kuin jo iankaikkisuudessa olevat. Me olemme yhteydessä poisnukkuneisiin Kristuksessa ja kaikki muut ulkoiset eleet, kuinka kauniita ja tärkeitä ne monelle ovatkin, tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta rukouksen jälkeen.
Rivi 17: Rivi 29:
Sama asia on paastoamisessakin. Me voimme syödä hyvin yksinkertaisesti, luopua monista turhista ja tarpeettomista asioista ja näin täyttää monessakin suhteessa paaston säännöt. Mutta jos meiltä puuttuu rukous ja sen kautta tuo äärimmäisen tärkeä yhteys Kristukseen, niin silloin koko toimintamme on pohjaa vailla.
Sama asia on paastoamisessakin. Me voimme syödä hyvin yksinkertaisesti, luopua monista turhista ja tarpeettomista asioista ja näin täyttää monessakin suhteessa paaston säännöt. Mutta jos meiltä puuttuu rukous ja sen kautta tuo äärimmäisen tärkeä yhteys Kristukseen, niin silloin koko toimintamme on pohjaa vailla.


== Rukous on kaiken lähtökohta ==
⚫
Jos pohdimme tätä asiaa nimenomaan kirkossa käymisen kannalta, niin herää kysymys, että miksi suhteellisen harva ihminen haluaa osallistua yhteisiin jumalanpalveluksiin?

⚫
Jos pohdimme tätä asiaa nimenomaan kirkossa käymisen kannalta, niin herää kysymys, että miksi suhteellisen harva ihminen haluaa osallistua yhteisiin
jumalanpalveluksiin?


- Osaltaa tähän vastaa [[Efraim Syyrialainen|Efraim Syyrialaisen]] rukous, jossa pyydetään Jumalaa estämään meistä laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen. Nimenomaan laiskuus ja hengellinen velttous sitovat meidät paikalleen, jolloin me emme kykene myöskään lähtemään jumalanpalvelukseen.
Osaltaan tähän vastaa [[Efraim Syyrialainen|Efraim Syyrialaisen]] rukous, jossa pyydetään Jumalaa estämään meistä laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen. Nimenomaan laiskuus ja hengellinen velttous sitovat meidät paikalleen, jolloin me emme kykene myöskään lähtemään jumalanpalvelukseen.


Meiltä ei kuitenkaan edellytetä kohtuuttomuuksia jumalanpalvelusten suhteen. Hyvin monessa seurakunnassa toimitetaan pelkästään viikonlopun jumalanpalvelukset (vigilia ja liturgia), joihin matkoineen olettaisi kuluvan aikaa noin 5 tuntia. Lähellä kirkkoa asuvat voivat selvitä paljon vähemmällä. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa taas 168 tuntia. Onko 5 tuntia lopulta kohtuuton vaatimus? Joku voi sanoa että se on, mutta aion myöhemmin palata vielä siihen, että miten me oikein käytämme aikaamme.
Meiltä ei kuitenkaan edellytetä kohtuuttomuuksia jumalanpalvelusten suhteen. Hyvin monessa seurakunnassa toimitetaan pelkästään viikonlopun jumalanpalvelukset (vigilia ja liturgia), joihin matkoineen olettaisi kuluvan aikaa noin 5 tuntia. Lähellä kirkkoa asuvat voivat selvitä paljon vähemmällä. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa taas 168 tuntia. Onko 5 tuntia lopulta kohtuuton vaatimus? Joku voi sanoa että se on, mutta aion myöhemmin palata vielä siihen, että miten me oikein käytämme aikaamme.

Nykyinen versio 22. marraskuuta 2013 kello 11.52

Rukous on kaiken lähtökohta.
(Kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Paastossa on kyse enemmästä kuin yhdestä asiasta

Paastosta puhuttaessa mieliimme nousee ensimmäisenä ruuasta pidättäytyminen, mutta paastossa kyse on aina enemmän kuin yhdestä asiasta. Näistä tärkeimmäksi voisi luonnehtia rukousta. Valitettavasti nykypäivänä ihmiset ovat unohtaneet hengellisyyden ja nimenomaan rukouselämän merkityksen.

Hengelliset tarpeet

Ihminen on riippuvainen Jumalasta, halusipa hän sitä tai ei. Esimerkiksi ruumiillisten ja sosiaalisten tarpeiden lisäksi ihmisellä on hengellisiä tarpeita. Valitettavasti juuri nämä hengelliset tarpeet pyritään monesti korvaamaan jollain muulla tavoin, esimerkiksi viihteellä, joka ei kuitenkaan koskaan pysty tyydyttämään sielun janoa. Hyvin monet ihmiset sanovat että he eivät usko Jumalaan, mutta siitä huolimatta he ovat tehneet jostakin maallisesta asiasta itselleen oman Jumalan. Tuo oma korvike-jumala voi olla viihdettä, mutta myös jonkinlaista aatetta tai muunlaista toimintaa johon ihminen uhraa huomattavan määrän voimavaroistaan.

Kristillinen näkemys on tässä kaikessa selkeä: Ihminen tulee täydelliseksi silloin kun hän on yhteydessä Jumalaansa. Aivan kuten ihminen ymmärtää tämän ajallisen elämän merkityksen täydellisesti vasta silloin kun hän myöntää kuoleman ja iankaikkisuuden olevan todellisuutta, siinä missä tämä ajallinen elämäkin. Meidän ymmärryksemme iankaikkisuudeesta ja Jumalan läsnäolosta perustuu yhteyteen, jonka ylläpitäminen edellyttää rukousta. Paaston tarkoituksena on korjata tarpeettomat häiriöt pois meidän ja Jumalan välisestä yhteydenpidosta.

Rukouksen pohjana on nöyryys

Kristuksen vertaus publikaanista ja fariseuksesta antaa meille opetuksen rukouksen oikeasta luonteesta. Itsekehut ja muiden väheksyminen eivät ole rukousta, vaan todellisen rukouksen pohjana on aina oikeanlainen nöyryys.

Tämän päivän maallistuneessa maailmassa ihmisellä on taipumus kiinnittää huomionsa ainoastaan sellaisiin asioihin, jotka ovat käsin kosketeltavissa. Pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonissa sanotaan eräässä kohden seuraavasti:

"Olen innolla huolehtinut vain ulkonaisesta hyvästä järjestyksestä laiminlyöden Jumalan tekemän sisäisen luomuksen".

Jumalanpalvelus ja eukaristia keskipisteenä

Me voimme harjoittaa rukouselämäämme monella tapaa, mutta tärkeimmäksi muodostuu seurakunnan yhteinen jumalanpalveluselämä jonka keskipisteenä taas on eukaristia. Paaston tarkoituksena on palauttaa ihmisen rukouselämä takaisin sen luonnollisille raiteille. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina pidettiin itsestäänselvyytenä sitä, että ihminen meni sunnuntaina kirkkoon. Itse asiassa tuo sunnuntain liturgiaan osallistuminen oli vähimmäisvaatimus jonka useampi perättäinen laiminlyöminen aiheutti sen, että ihminen jätti itse itsensä elävän seurakuntayhteyden ulkopuolelle.

Tänä päivänä tilanne ei ole enää sama. Kristityiksi itseään kutsuvat ihmiset pitävät jonkinlaisena suurena hurskauden osoituksena sitä, että he kerran vuodessa osallistuvat jumalanpalvelukseen. Kirkossa käymistä ei pidetä enää luonnollisena ja normaalina asiana.

Hurskastelu ei korvaa eukaristiaan osallistumista

Esimerkiksi jouluna tehdään monia hienoja asioita, annetaan lahjoja ja viedään kynttilöitä haudoille. Monelta unohtuu se, että tuhatkaan kynttilää haudalla ei voi korvata sitä, että me osallistuisimme eukaristiaan, jonka kautta me taas olemme yhteydessä Kristukseen, joka yhdistää toisiinsa niin täällä maan päällä elävät, kuin jo iankaikkisuudessa olevat. Me olemme yhteydessä poisnukkuneisiin Kristuksessa ja kaikki muut ulkoiset eleet, kuinka kauniita ja tärkeitä ne monelle ovatkin, tulevat tärkeysjärjestyksessä vasta rukouksen jälkeen.

Sama asia on paastoamisessakin. Me voimme syödä hyvin yksinkertaisesti, luopua monista turhista ja tarpeettomista asioista ja näin täyttää monessakin suhteessa paaston säännöt. Mutta jos meiltä puuttuu rukous ja sen kautta tuo äärimmäisen tärkeä yhteys Kristukseen, niin silloin koko toimintamme on pohjaa vailla.

Rukous on kaiken lähtökohta

Jos pohdimme tätä asiaa nimenomaan kirkossa käymisen kannalta, niin herää kysymys, että miksi suhteellisen harva ihminen haluaa osallistua yhteisiin jumalanpalveluksiin?

Osaltaan tähän vastaa Efraim Syyrialaisen rukous, jossa pyydetään Jumalaa estämään meistä laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen. Nimenomaan laiskuus ja hengellinen velttous sitovat meidät paikalleen, jolloin me emme kykene myöskään lähtemään jumalanpalvelukseen.

Meiltä ei kuitenkaan edellytetä kohtuuttomuuksia jumalanpalvelusten suhteen. Hyvin monessa seurakunnassa toimitetaan pelkästään viikonlopun jumalanpalvelukset (vigilia ja liturgia), joihin matkoineen olettaisi kuluvan aikaa noin 5 tuntia. Lähellä kirkkoa asuvat voivat selvitä paljon vähemmällä. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja viikossa taas 168 tuntia. Onko 5 tuntia lopulta kohtuuton vaatimus? Joku voi sanoa että se on, mutta aion myöhemmin palata vielä siihen, että miten me oikein käytämme aikaamme.

Rukous on kaiken lähtökohta ja sen merkitystä ovat monet kirkkomme pyhät kuvanneet monin eri sanoin. Sitäkään ei tarvitse yrittää täydellisesti selittää, vaan rukouksen merkitys avautuu ainoastaan harjoittamalla rukouselämää. Kyse on samasta asiasta mikä liittyy koko ortodoksisuuden tuntemiseen. Jos haluat tietää ja ymmärtää mitä ortodoksisuus on, niin mene silloin kirkkoon. Jos me emme rakasta jumalanpalveluselämää, niin rakastammeko silloin kirkkoa? Tai vielä pelkistetymmin, rakastammeko silloin Kristusta?

isä Andrei Verikov

Teksti on aikaisemmin julkaistu Andrein ajatuksia -blogissa.

Muut osat:

Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Paaston_tarkoitus_II_-_Rukous&oldid=47675”