Krupan luostari Kroatiassa

Krupan luostarin julkisivu maantielle päin
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Luostarin sisäpihaa
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Luostarin pääkirkko ja sen ikonostaasi
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Luostarissa asuu (2016) yksi pappismunkki ja hänen apunaan on munkin oma äiti, joka valmistaa ruokaa melko ”perinteisessä” luostarikeittiössä.
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Luostarin freskot vaatisivat entisöimistä.
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Luostarin edustalla on kaunis Krupa-joki ja sen ylimeneviä kivisiltoja.
Kuva © Ortodoksi.net /H@P

Kroatiassa, Pohjois-Dalmatiassa, Velebitin vuoristossa sijaitseva Krupan luostari (kroatiaksi: Manastir Krupa, serbiaksi: Манастир Крупа) kuuluu Serbian ortodoksiselle patriarkaatille ja luostari on saanut nimensä vieressä virtaavasta Krupa-joesta ja lähistöllä sijaitsevasta kylästä.

Krupa on Kroatian vanhin luostari ja se on yksi kolmesta ns. historiallisista serbialaisista luostareista Dalmatiassa. Muut kaksi ovat hieman myöhemmin rakennetut Krkan ja Dragovićan luostarit. Krupan luostari perustettiin vuonna 1317 Serbian kuningas Milutinin lahjoitusvaroilla paikalle saapuneiden bosnialaisten munkkien toimesta. Heidät oli pakotettu lähtemään pois entisiltä asuinseuduiltaan ja luostaristaan turkkilaisten invaasion vuoksi.

Ongelmalliset välit Kroatian ja Serbian välillä

Nykyään Krupan luostari sijaitsee muutama vuosi sitten Jugoslaviasta irtaantuneessa ja itsenäistyneessä Kroatiassa, jonka välit entisen emämaan perintöä jatkavaan Serbiaan ja osin myös Serbian valtakirkkoon, ortodoksiseen kirkkoon, ovat sodan jälkeen erittäin ongelmalliset.

Luostarin historiaa

Varsinaisesti luostarin nimi kirkollisesti on Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostari, joka viettää praasniekkaansa eli kirkollisen pyhän muistopäivää Uspeniena eli Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistopäivänä 15.8.

Luostarin pääkirkko on koristelu kauniilla vuodelle 1622 ajoittuvalle ja Kreikassa, Athoksella sijaitsevan Hilandarin (kreikaksi Μονή Χιλανδαρίου, Moní Chilandaríou) munkin, Georgije Mitrofanovićin (Георгије Митрофановић) maalamilla freskoilla, joita ei kuitenkaan ole voitu kokonaisuudessaan entisöidä entiseen loistoonsa. Luostarin museossa on myös arvokas kokoelma ikoneja ja muita kirkollisia aarteita.

Luostaria ovat historian saatossa tukeneet muutkin muinaisen Serbian hallitsijat ja historian vaiheisiin mahtuu myös suuria katastrofeja ja tuhoja etenkin 1500- ja 1600-luvuilla. Mm. vuonna 1855 se sai apua Venäjältä, Serbiasta ja Itävallasta, kun sen kirkko uusittiin lähes kokonaan.

Luostari on aikanaan toiminut merkittävänä ortodoksisten serbien henkisenä ja kulttuurillisena keskuksena Dalmatiassa. Luostarin historiaan liitetään useita siellä asuneita merkittäviä kirkollisia henkilöitä, kuten esimerkiksi veljestöön kuulunut arkkimandriitta Gerasim Zelić (Герасим Зелић) ja kirjailijat Dimitrije ”Dositej” Obradović (Димитрије ”Доситеј” Обрадовић) ja Simo Matavulj (Симо Матавуљ). Simo Matavuljn eno oli 1800-luvulla Krupan igumenina, mutta kirjailija ei itse liittynyt veljestöön, vaikka oleskeli paljon luostarissa. Kirjailija Dimitrije Obradovic sitä vastoin vihkiytyi myöhemmin munkiksi Hopovon luostariin ja munkkinimekseen Dositej.

Operaatio Oluja / Myrsky

Jugoslavian hajoamisen seurauksena syntyneen sodan aikana ja etenkin operaatio Olujassa (suomeksi Myrsky) 1995 luostari ja sen ympäristössä asuneet serbit kokivat jälleen kovia aikoja. Luostaria tuhottiin ja ortodoksiset serbit suureksi osaksi joko tapettiin tai he pakenivat kroaattien tekemää jonkinlaista etnistä puhdistusta Serbiaan tai muualle, pois Kroatiasta. Luostarin ympärillä olevat kylät muistuttavat noista tapahtumista varsin konkreettisella tavalla. Jos kylässä on esimerkiksi kymmenen asuintaloa, niistä ehkä yhdessä tai kahdessa saatetaan asua ja loput ovat tyhjillään, joko autioituneina ovet ja ikkunat levyillä peitettyinä tai osittain tai kokonaan raunioituneina.

Noiden operaatioiden seurauksena on arvioitu, että noin 200 000 – 250 000 serbiä pakeni ja useimmat heistä eivät ole palanneet takaisin. Osa heistä lienee myynyt omaisuutensa ja hakenut samalla Serbian kansalaisuuden. YK ja ETYJ ovat arvostelleet Kroatiaa siitä, että maa ei ole tukenut pakolaisten paluuta riittävästi. Vuonna 2005 UNCHR arvioi, että vain 115 serbiä oli palannut takaisin.

Kroatian ei sanota virallisesti osallistuneen varsinaiseen etniseen puhdistukseen, vaikkakin yksittäiset kroaatit siihen syyllistyivät. Taloja poltettiin ja siviilejä, etenkin vanhuksia surmattiin useita. Lisäksi suuri joukko serbejä ”katosi”. Väkivaltaisuutta esiintyi myös toisin päin: serbit surmasivat kroaatteja ja siksi serbien ja kroaattien välit eivät vieläkään (2016) ole palautuneet ennalleen ja välit ovat yhä kireät ja konfliktit mahdollisia.

Ortodoksinen luostari roomalaiskatolisessa maassa

Kroatia on uskonnoltaan pääasiassa roomalaiskatolilainen, johon kirkkoon asukkaista kuuluu enemmistö, lähes 90 % ja ortodokseja vain noin 4 %.

Näitä ihmisryhmiä erottaa uskonnon ja verisen lähihistorian lisäksi mm. kieli, sillä serbialaiset puhuvat pääasiassa serbiaa, jonka kyrillinen kirjaimistokin eroaa kroatian latinalaisista kirjaimista.

Hannu Pyykkönen
(14.8.2016)

Katso YouTube-video

• Manastir Krupa 1317 - 2017

'"`UNIQ--youtube-00000000-QINU`"'