Bysanttilaisen jouluikonin sanoma

Klassisen jouluikonin prototyyppinä on pidettävä viidenneltä ja kuudennelta vuosisadalta peräisin olevaa ampullia, joissa pyhiinvaeltajat toivat öljyä Pyhältä Maalta. Ikonin kuvaus vastaa juhlan kontakkia

"Tänä päivänä Neitsyt yliolennollisen synnyttää ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle" …

Sisällöllisesti Kristuksen syntymäikonilla on kaksi perusaspektia: se korostaa yksityiskohdillaan lihaksitulleen Kristuksen jumalallista ja inhimillistä luontoa ja osoittaa meille, mikä vaikutus Kristuksen syntymällä on maailman luonnolliseen elämään. Merkittävän ortodoksisen ajattelijan ja teologin Gregorios Nazianzilaisen (390) mukaan Kristuksen syntymä "ei ole niinkään luomisen vaan uudelleen luomisen juhla, joka pyhittää koko maailman". Lihaksitulemisen eli inkarnaation kautta koko luomakunta saa uuden merkityksen ja sen vuoksi me näemme ikonissa jumalalliset lapsukaisen ympärillä luodun maailman edustajia osoittamassa kiitollisuuttaan kukin omalla tavallaan.

Kristuksen syntymä, jouluikoni
maal. Andrei Rublev, 1410
Kuva Wikipedia

Koko ikonin keskipisteenä on kapaloihin kääritty lapsukainen, joka makaa seimessä pimeässä luolassa. Pyhän Gregorios Nyssalaisen (394) eräästä homiliasta löydämme vertauksen, jossa Kristuksen syntymäluola nähdään vertauksena hengellisen valkeuden esiintulolle kuoleman varjosta. Luolan musta suu symbolisoi tätä maailmaa, paikkaa, jossa totuuden aurinko ilmestyi. Luola, seimi ja kapalot ilmaisevat jumalallista alentumista. Kapalot kuvaavat syntymää ja kuolemaa. Luolassa lähellä seimeä seisovat härkä ja aasi. Evankeliumi ei puhu niistä mitään. Kuitenkin kaikissa Kristuksen syntymää esittävissä ikoneissa ne ovat jumalallisen lapsukaisen vieressä ja niiden keskeinen asema viittaa Kirkon tälle yksityiskohdalle antamaan suureen merkitykseen. Kysymyksessä on profeetta Jesajan profetian täyttymys:

"Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä" (Jes. 1:3).

Katsoessamme Kristuksen syntymän ikonia, huomiomme kiinnittyy usein Jumalanäidin paikkaan ikonissa. Tässä "uudelleenluomisen juhlassa" hän on kaikkien maan päällä syntyneitten uudistus, "Uusi Eeva". Kuten ensimmäisestä Eevasta tuli kaikkien elävien äiti, niin uudesta Eevasta tuli koko uudistetun ihmissuvun Äiti, jonka Jumalan Pojan lihaksituleminen on pyhittänyt. Hän on korkein kiitos Jumalalle, jonka ihminen kaikkien luotujen olentojen joukosta tuo Luojalle. Joulun ikoni korostaa tätä Jumalan äidin roolia joko eristämällä hänet ikonin muista henkilöistä keskeiselle paikalle tai joskus myös, hänen koollaan. Hän makaa aivan lapsen vieressä, mutta tavallisesti luolan ulkopuolella sellaisella telttavuoteella, jollaista juutalaiset kantoivat mukanaan matkoilla. Jumalanäidin asennolla on aina erittäin syvä merkitys. Se on suoraan yhteydessä niihin dogmaattisiin eli Kirkon, opetusta koskeviin ongelmiin, joita kristikunnassa eri aikoina ja eri paikoissa on esiintynyt. Jumalanäidin asennon vaihdokset korostavat tarpeen mukaan joko Vapahtajan jumalallista tai inhimillistä luontoa. Täten joissakin ikoneissa hänet on kuvattu puolittain istuvaan asentoon, mikä viittaa tavallisten synnytyskipujen puuttumiseen, syntymän neitseellisyyteen ja lapsen jumalalliseen alkuperään (nestoriolaista harhaa vastaan). Mutta useimmissa Kristuksen syntymää kuvaavissa ikoneissa Jumalanäiti on makaavassa asennossa ja osoittaa asennollaan suurta raukeutta ja muistuttaa näin rukoilijoita lapsen inhimillisestä luonnosta, "jotta inkarnaatiota ei epäiltäisi illuusioksi", kuten Nikolaos Mezarites sanoo.

Enkelit suorittavat kahdenlaista palvelusta: ylistävät Jumalaa ja vievät evankeliumin sanomaa maan päälle. Tämä on tavallisesti ilmaistu ikoneissa siten, että jotkut heistä ovat kääntyneet ylöspäin ja laulavat ylistystä Jumalalle, kun taas toiset ovat kääntyneet alaspäin ihmisiä kohti ja tuovat heille ilosanoman. Nämä miehet ovat paimenia ja heidät on kuvattu kuuntelemaan enkelin sanomaa ja eräs heistä soittaa paimenhuilua ja liittää näin inhimillisen taidemusiikin enkelkuoron laulamaan ylistykseen.

Luolan toiselle puolelle on kuvattu viisaat miehet, itämaan tietäjät. Heidät kuvataan joko ratsastavina tai kävelemässä lahjojen kanssa. Tähdestä lähtee pitkä säde, joka osoittaa luolaan. Tämä säde yhdistää tähden tilaan, joka ylittää ikonin rajat. Tämä symbolisoi aina taivaallista maailmaa. Ikoni osoittaa tällä tavalla, että tähti ei ollut ainoastaan eräs kosminen ilmiö, vaan se oli myös taivaallisen maailman lähettiläs, joka tuo sanomaa taivaallisen syntymisestä maan päällä. "Se oli tuo valo", joka Pyhän Leo Suuren mukaan, "oli kätketty juutalaisilta, mutta joka loisti pakanoille".

Paimenissa, Israelin esikoisissa, jotka palvovat lasta, Kirkko näkee juutalaisen kirkon alun ja viisaissa miehissä kansakuntien eli pakanoitten kirkon alun. Toisella puolella ovat paimenet, yksinkertaiset, koulutusta saamattomat miehet, joihin enkeleillä on suora yhteys korkeuksista ja toisella puolella viisaat miehet, joiden täytyi suorittaa pitkä matka siitä tiedosta, joka on suhteellinen siihen tietoon verrattuna, mikä on joulun sanomana absoluuttista. Viisaiden miesten kuvaamisella Kirkko osoittaa hyväksyvänsä ja pyhittävänsä tähän totuuteen johtavan inhimillisen tiedon. Kun miehet kuvataan eri-ikäisiksi, niin halutaan korostaa, että ilmoitus kuuluu kaikenikäisille ihmisille.

Ikonin alakulmassa kaksi naista pesee Kristus-lasta. Tämä yksityiskohta perustuu traditioon, jonka meille ovat siirtäneet pseudomatteuksen ja pseudojaakobin apokryfiset evankeliumit. Nämä kaksi naista ovat palvelijattaria, jotka Joosef toi Jumalanäidille. Tämä tapahtuma osoittaa selvästi, että Kristus-lapsi on kuten muutkin vastasyntyneet lapset, inhimillisten luonnollisten vaatimusten alainen.

Toinen yksityiskohta ikonin alareunassa korostaa, miten tuo luonnon järjestys voitetaan. Joosef ei kuulu lapsen ja äidin muodostamaan keskusryhmään. Hän ei ole isä ja sen vuoksi hänet on korostetulla tavalla kuvattu erikseen tästä ryhmästä. Hänen edessään seisoo paholainen kiusaamassa häntä. Joissakin ikoneissa paholaiselle on kuvattu pienet sarvet tai pieni häntä. Paholaisen läsnäolo ja hänen roolinsa saa näin aivan erityisen selvän merkityksen tämän "uudelleenluomisen juhlan" yhteydessä. Ikonit pitäytyvät tässä kuvauksessa eräitten liturgisten tekstien ilmaisuun, jotka puhuvat Joosefin epäilystä ja hänen sielunsa sekavasta tilasta. Tämä tila ilmaistaan ikonissa Joosefin kumaraisella, masentuneella asennolla, jota vielä korostaa luolan musta suu, joka toisinaan on kuvattu hänen hahmonsa taustaksi. Apokryfisten kirjojen meille välittämä traditio kertoo paholaisen kiusanneen Joosefia sanomalla, että neitseellinen syntymä on mahdotonta ja luonnonlakien vastaista. Tämä väite, joka on saanut erilaisia muotoja, on elänyt läpi koko Kirkon historian. Se on myös ollut monien opillisten harhojen eli heresioiden pohja. Joosefin persoonassa ikoni ei paljasta vain hänen henkilökohtaista draamaansa, vaan koko ihmiskunnan draaman, vaikeuden hyväksyä sitä, mikä on järjen yläpuolella – Jumalan ihmiseksitulon.

Joissakin ikoneissa Jumalanäiti on kuvattu katsomaan, lasta ja muistamaan lapsesta lausutut ennustukset tai sitten hän katsoo suoraan ulkona olevaan maailmaan. Hyvin monissa jouluikoneissa hän katsoo Joosefia ja ilmaisee syvää sääliä ja myötätuntoa. Täten ikoni opettaa meille suvaitsevaisuutta ja säälivää asennetta inhimilliseen epäuskoon ja epäilykseen.

Prof. Leonid Ouspensky

(Artikkeli on julkaistu jouluna 1977 ilmestyneessä Aamun Koitossa nr 25/1977)

Kristuksen syntymäikoni kattofreskossa.
(kuva © Pyykkönen)