Ero sivun ”Aleksander Kasanski” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: Rovasti Aleksanteri Kasanski, s. 15.1.1877 Korpiselässä, k. 21.1.1955 Hattulassa. Kuva:Aleksanteri_kasasnski_ak.jpg|thumb|250 px|<center>Rovasti Aleksanteri Kasanski Aamun Koit...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (10 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Rovasti Aleksanteri Kasanski, s. 15. |
Rovasti Aleksander (Aleksanteri) Kasanski, s. 15.11.1877 Korpiselässä, k. 21.1.1955 Hattulassa. |
||
* vanhemmat: [[Mikael Kasanski|Mihail Kasanski]] ja Natalia Ivanova |
|||
| ⚫ | |||
* vaimo: Vera os. Alvianskaja (Alvianskij) |
|||
* lapset: |
|||
** Aleksanteri (Kasanko), vmo Lempi os. Hentunen |
|||
** Yrjö Kasanko, vmo Irja Elina os. Björn |
|||
** [[Mikael Kasanko]], vmo Tamara Aav |
|||
** Eugenie (Genny) Kasanski, myöh. Autere, pso Eino (Eugen) Autere |
|||
| ⚫ | |||
(''Aamun Koitto nr.2/1955'') |
(''Aamun Koitto nr.2/1955'') |
||
=== Rovasti Aleksanteri Kasanski kuollut === |
=== Rovasti Aleksanteri Kasanski kuollut === |
||
Tk. 21. pnä kuoli Hattulassa rovasti '''Aleksanteri Kasanski''' 77 vuoden ikään ehtineenä. Hän oli syntynyt ''Korpiselässä'' 15. |
Tk. 21. pnä kuoli Hattulassa rovasti '''Aleksanteri Kasanski''' 77 vuoden ikään ehtineenä. Hän oli syntynyt ''Korpiselässä'' 15.11.1877 sekä opiskellut ''Pietarin ortodoksisessa pappisseminaarissa'' ja hengellisessä akatemiassa. Kun hänet v. 1900 vihittiin diakoniksi, hänet samalla 1901 määrättiin Saksaan ''Stuttgartin ortodoksisen seurakunnan'' hoitajaksi. Siellä hän työskenteli v:een 1914. Tullessaan kesällä 1914 perheineen lomalle isänsä luo Viipuriin, syttyi ensimmäinen maailmansota, joka ehkäisi paluun Saksaan. Diakoni Kasanski joutui tämän jälkeen olemaan jonkun aikaa ilman tointa, kunnes hänet v. 1917 määrättiin hoitamaan ''Tiurulan seurakunnan'' kanttorinvirkaa Hiitolassa. V. 1921 hänet valittiin ''Viipurin ortodoksisen tuomiokirkkoseurakunnan'' diakoniksi, ja v. 1923 juuri virkaansa astunut arkkipiispa Herman vihki hänet papiksi ''Sortavalan ortodoksiseen seurakuntaan''. Tämä oli arkkipiispa Hermanin ensimmäinen Suomessa toimittama papinvihkiminen. Past. Kasanski toimi sen jälkeen Sortavalan seurakunnan toisena pappina aina v: een 1930, jolloin hän siirtyi ''Kyyrölän seurakunnan'' kirkkoherraksi. Tätä virkaansa hän hoiti talvisotaan saakka. Siirtolaisuudessa hän toimi pappina ''Loimaalla, Kemiössä'' ja viimeksi ''Hämeenlinnassa seurakunnan'' esimiehenä aina v:een 1948 saakka, jolloin edellisenä vuonna sattuneen tapaturman johdosta joutui siirtymään eläkkeelle.<br> |
||
<br> |
<br> |
||
Varsinaisen toimensa ohella rovasti Kasanski on hoitanut lukuisia virkoja ja luottamustehtaviä, työskennellen kirkollisissa komiteoissa ja valiokunnissa. Niinpä hän on ollut vuosien 1922, 1923, 1935 ja 1942 kirkolliskokousten jäsenenä ja kirkollishallituksen pappisvarajäsenenä vuosina 1924-1925. Kirkollisen ylioikeuden pappisvarajäsenenä hän oli vuosina 1925-1930. Viransijaisena hän on hoitanut mm. Turun, Viipurin suomalaista, Hämeenlinnan ja Sortavalan seurakuntia. P. Sergein ja Hermanin Veljeskunnan komitean puheenjohtajana hän on ollut 1924-30 ja jäsenenä 1930-1933. Uskonnonopettajana rovasti Kasanski on toiminut useissa kouluissa sekä kirkkolaulun opettajana pappisseminaarissa. Innokkaana ja pystyväna kirkkolaulun ja musiikin tuntijana hän oli melkein vuosikymmenen ajan Sortavalan tuomiokirkon kuoron johtajana sekä nuottikomitiean jäsenenä.<br> |
Varsinaisen toimensa ohella rovasti Kasanski on hoitanut lukuisia virkoja ja luottamustehtaviä, työskennellen kirkollisissa komiteoissa ja valiokunnissa. Niinpä hän on ollut vuosien 1922, 1923, 1935 ja 1942 kirkolliskokousten jäsenenä ja kirkollishallituksen pappisvarajäsenenä vuosina 1924-1925. Kirkollisen ylioikeuden pappisvarajäsenenä hän oli vuosina 1925-1930. Viransijaisena hän on hoitanut mm. Turun, Viipurin suomalaista, Hämeenlinnan ja Sortavalan seurakuntia. P. Sergein ja Hermanin Veljeskunnan komitean puheenjohtajana hän on ollut 1924-30 ja jäsenenä 1930-1933. Uskonnonopettajana rovasti Kasanski on toiminut useissa kouluissa sekä kirkkolaulun opettajana pappisseminaarissa. Innokkaana ja pystyväna kirkkolaulun ja musiikin tuntijana hän oli melkein vuosikymmenen ajan Sortavalan tuomiokirkon kuoron johtajana sekä nuottikomitiean jäsenenä.<br> |
||
| Rivi 13: | Rivi 21: | ||
Korkean iän saavuttanut rovasti Kasanski oli luonteeltaan erittäin rauhallinen ja ystävällinen. Hän oli kirkko-kunnassa saavuttanut yleisen arvonannon ja kunnioituksen. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja 6 lasta perheineen. <br> |
Korkean iän saavuttanut rovasti Kasanski oli luonteeltaan erittäin rauhallinen ja ystävällinen. Hän oli kirkko-kunnassa saavuttanut yleisen arvonannon ja kunnioituksen. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja 6 lasta perheineen. <br> |
||
[[Luokka:Henkilöt]] |
[[Luokka:Henkilöt|Kasanski A]] |
||
[[Luokka: Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä]] |
[[Luokka: Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Kasanski A]] |
||
Nykyinen versio 11. elokuuta 2022 kello 17.19
Rovasti Aleksander (Aleksanteri) Kasanski, s. 15.11.1877 Korpiselässä, k. 21.1.1955 Hattulassa.
- vanhemmat: Mihail Kasanski ja Natalia Ivanova
- vaimo: Vera os. Alvianskaja (Alvianskij)
- lapset:
- Aleksanteri (Kasanko), vmo Lempi os. Hentunen
- Yrjö Kasanko, vmo Irja Elina os. Björn
- Mikael Kasanko, vmo Tamara Aav
- Eugenie (Genny) Kasanski, myöh. Autere, pso Eino (Eugen) Autere
(Aamun Koitto nr.2/1955)
Rovasti Aleksanteri Kasanski kuollut
Tk. 21. pnä kuoli Hattulassa rovasti Aleksanteri Kasanski 77 vuoden ikään ehtineenä. Hän oli syntynyt Korpiselässä 15.11.1877 sekä opiskellut Pietarin ortodoksisessa pappisseminaarissa ja hengellisessä akatemiassa. Kun hänet v. 1900 vihittiin diakoniksi, hänet samalla 1901 määrättiin Saksaan Stuttgartin ortodoksisen seurakunnan hoitajaksi. Siellä hän työskenteli v:een 1914. Tullessaan kesällä 1914 perheineen lomalle isänsä luo Viipuriin, syttyi ensimmäinen maailmansota, joka ehkäisi paluun Saksaan. Diakoni Kasanski joutui tämän jälkeen olemaan jonkun aikaa ilman tointa, kunnes hänet v. 1917 määrättiin hoitamaan Tiurulan seurakunnan kanttorinvirkaa Hiitolassa. V. 1921 hänet valittiin Viipurin ortodoksisen tuomiokirkkoseurakunnan diakoniksi, ja v. 1923 juuri virkaansa astunut arkkipiispa Herman vihki hänet papiksi Sortavalan ortodoksiseen seurakuntaan. Tämä oli arkkipiispa Hermanin ensimmäinen Suomessa toimittama papinvihkiminen. Past. Kasanski toimi sen jälkeen Sortavalan seurakunnan toisena pappina aina v: een 1930, jolloin hän siirtyi Kyyrölän seurakunnan kirkkoherraksi. Tätä virkaansa hän hoiti talvisotaan saakka. Siirtolaisuudessa hän toimi pappina Loimaalla, Kemiössä ja viimeksi Hämeenlinnassa seurakunnan esimiehenä aina v:een 1948 saakka, jolloin edellisenä vuonna sattuneen tapaturman johdosta joutui siirtymään eläkkeelle.
Varsinaisen toimensa ohella rovasti Kasanski on hoitanut lukuisia virkoja ja luottamustehtaviä, työskennellen kirkollisissa komiteoissa ja valiokunnissa. Niinpä hän on ollut vuosien 1922, 1923, 1935 ja 1942 kirkolliskokousten jäsenenä ja kirkollishallituksen pappisvarajäsenenä vuosina 1924-1925. Kirkollisen ylioikeuden pappisvarajäsenenä hän oli vuosina 1925-1930. Viransijaisena hän on hoitanut mm. Turun, Viipurin suomalaista, Hämeenlinnan ja Sortavalan seurakuntia. P. Sergein ja Hermanin Veljeskunnan komitean puheenjohtajana hän on ollut 1924-30 ja jäsenenä 1930-1933. Uskonnonopettajana rovasti Kasanski on toiminut useissa kouluissa sekä kirkkolaulun opettajana pappisseminaarissa. Innokkaana ja pystyväna kirkkolaulun ja musiikin tuntijana hän oli melkein vuosikymmenen ajan Sortavalan tuomiokirkon kuoron johtajana sekä nuottikomitiean jäsenenä.
Rovasti oli saanut uutterasta työstään monia kunnianosoituksia, kultaristin 1926, rovastin arvon 1933, epigonation 1943 sekä 1952 oikeuden kantaa jalokiviristiä.
Korkean iän saavuttanut rovasti Kasanski oli luonteeltaan erittäin rauhallinen ja ystävällinen. Hän oli kirkko-kunnassa saavuttanut yleisen arvonannon ja kunnioituksen. Häntä jäivät lähinnä kaipaamaan puoliso ja 6 lasta perheineen.