Prodromoksen skiitta

Athoksella sijaitseva romanialainen Prodromoksen luostari on luostari-nimestään huolimatta skiitta eli sivuluostari ja se kuuluu Suuren lavran alaisuuteen. Nimi on romaniaksi: Schitul românesc Prodromu ja se on kinobioottinen luostari, jonka keljat rakensivat aikanaan kreikkalaiset, mutta jonka sitten moldovalaiset (romanialaiset) munkit Nifont ja Nektar ostivat ja perustivat paikalle Johannes Kastajan mukaan nimetyn skiitan. Nimi Prodromos on kreikkaa ja tarkoittaa Johannes Kastajan ortodoksista lisänimeä Edelläkävijä. Siksi skiittaa nimitetään myös pyhän Johannes Kastajan skiitaksi.

Athoksen Prodromoksen skiitta
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Prodromos sijaitsee Athoksen itäisessä ääripäässä, jota nimitetään nimellä Vigla, idässä Egean meren ja lännessä Athoksen 2033 metrisen huipun välissä, lähellä pyhän Athanasios Athoslaisen luolaa.

Kuten kaikki Athoksen luostarit, myös tämä romanialainen skiitta kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. Luostarissa elää noin 25 munkkia, joista suurin osa on siis romanialaisia.

Maica Domnului «Prodromiţa» (kuva: wikipedia)

Vanhimmat merkinnät romanialaisista tuolla paikalla löytyvät vuodelta 1750, kun muutamia romanialaisia munkkeja eli seudulla pappismunkki Makarin johdolla. Myöhemmin noin vuoden 1800 tienoilla siellä eli kolme romanialaista erakkoa, Justin Valakialainen ja kaksi oppilasta Patapie ja Grigore. Justinin kuoltua vuonna 1816 oppilaat pyysivät Suurta lavraa perustamaan paikalle skiitan, ja he saivatkin vuonna 1820 luvan perustaa skiitta Suuren lavran alaisuuteen. Kaikki skiitat kuuluvat Athoksella aina jonkun virallisen luostarin alaisuuteen.

Vuoden 1821 Kreikan vallankumous sotki suunnitelmat eikä skiittaa voitu perustaa. Asiaa ajaneet munkit Patapie ja Grigore kuolivat ja asiaa ryhtyivät myöhemmin ajamaan kaksi muuta moldovalaista munkkia, Nifont ja Nektar, jotka alun perin olivat Moldovasta Horaiţan luostarista. He ostivat kreikkalaisten rakentamat keljat 7000 leillä. Munkit saivat tukea Moldovan hallitsijalta nimeltään Grigore Alexandru Ghica (Ghika) sekä Moldovan metropoliitta Sofronielta ja Valakian metropoliitta Nifonilta. Myös Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Kyrillos VII tuki skiitan perustamista.

Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1857 ja päätettiin vuonna 1866. Vihkimistilaisuuden toimitti Moldovan kuningaskunnan entisessä pääkaupungissa, nykyisessä romanialaisessa Iasissa sijaitsevan Golian luostarin igumeni Isaia Vicol ja skiitan pääkirkko pyhitettiin Jeesuksen kasteen muistolle. Toinen pääkirkon yhteydessä oleva kappeli on pyhitetty Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle.

Saatuaan skiitan rakennettua igumeni Nifon kunnosti myös lähistöllä sijaitsevan pyhän Athanasioksen luolan vuonna 1870. Igumeni Nifon kuoli vuonna 1899.

Alun perin skiitan nimi oli ”Moldovalainen Prodromoksen skiitta”, mutta Moldovan ja Valakian yhdistyttyä vuonna 1859 uudeksi valtioksi nimeltään Romania, skiitan nimikin muuttui ”Romanialaiseksi Prodromoksen skiitaksi”, jossa saattoi enimmillään asua 60 munkkia ja 10 muuta veljestöön kuuluvaa.

Romanian kuuluminen kommunistisiin valtioihin vaikeutti munkkien skiittaan saamista aina vuoteen 1976 saakka, jolloin skiitassa asui ainoastaan 10 jo melko sairasta vanhaa munkkia. Skiitan uudistaminen alkoi vuonna 1984 ja se on saatu jo päätökseen niin useitten romanialaisten sekä kreikkalaisten yksityisten henkilöiden kuin myös kyseisten maiden hallitusten tuella. Vuonna 2007 Romanian hallitus myönsi suuren avustuksen kirkkojen ja kappeleiden korjaamiseen ja muihin materiaalisiin hankintoihin.

Prodromoksen kirkossa säilytetään suurina aarteina muiden muassa seuraavien pyhien reliikkien osia: Johannes Kastaja, Trifon, arkkidiakoni Stefanos, evankelista Matteus, Barbara, Johannes Krysostomos, Gregorios Teologi, Modestus Jerusalemilainen, Haralambes, Kosmas ja Damianos.

Luostarissa on useita ns. ihmeitätekeviä ikoneja, joista ehkä kuuluisin on ns. käsittätehty Jumalanäiti "Acheiropoietos" romaniaksi: Maica Domnului «Prodromiţa». Luostarin kirjastossa on noin 5000 teosta ja noin 200 käsikirjoitusta, joista munkki Irinarh Şişmanin (1845-1920) kirjoittama ”Athoslaisten luostarien historia”, on kuuluisin.

Suomessakin hyvin tunnettu Valamon luostarin munkki, pyhittäjä Antipa Valamolainen, liittyy Prodromoksen luostariin, sillä hän kilvoitteli jonkin aikaa Athoksella ja hänen oppi-isänsä, munkki Nifon oli juuri se henkilö, joka perusti Prodromoksen skiitan ja Antipa osallistui myös sen toimintaan jonkin aikaa paikan päällä ja myöhemmin varainkerääjänä Iasissa ja Venäjällä.

Isä igumeni Petroniu skiittansa kirkon edustalla yhdessä artikkelin kirjoittajan kanssa v. 2000.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hannu Pyykkönen
3.1.2009

Lisäys:
Helmikuussa 2011 saatiin tieto, että 22. päivänä oli kuollut pitkäaikainen Prodromoksen skiitan igumeni, isä Petroniu (maailmassa Peter Tănase), joka oli Athoksella, Romaniassa jo muualla ortodoksisessa maailmassa erittäin tunnettu ohjaajavanhus. Hän oli syntynyt Romaniassa 23. toukokuuta 1916 talonpoikaisperheeseen, otti vastaan munkkeuden 1940 Sihăstrian luostarissa ja kärsi vainoja omassa maassaan uskonsa tähden ollen esimerkiksi kotiarestissa vuodesta 1964 vuoteen 1969. Athokselle hän siirtyi vuonna 1978 ja toimi skiitan johtajana vuodesta 1984.

Isä igumeni Petroniun aikana kanonisoitiin pyhä Antipa Valamolainen ja Laatokan Valamon luostarin igumeni Pankrati lahjoitti Prodromomksen skiitalle pienen osan pyhän Antipan reliikkiä. Viimeinen merkittävä yhteistyö oli, kun igumeni Petronius halusi viedä kopion kuuluisasta Prodromoksen ikonista Prodromitasta Venäjälle. Tämä tapahtuikin kesällä 2010 Tsarskoje Selon katedraalissa.

Isä Petroniuta pyydettiin parikin eri kertaa ryhtymään Romanian patriarkaksi, mutta hän kieltäytyi aina kohteliaasti tästä vaativasta tehtävästä.

HAP

Aiheesta muualla

• Pyhiinvaellusmatka Athokselle (HAP)