Mikael Fiilin

Rovasti Mikael Fiilin, s. 20.11.1879 Soutjärvellä Aunuksen Kaskeojan kylässä, k. 8.3.1951 Joensuussa

Rovasti Mikael Fiilin Aamun Koiton 7/1952 kuvassa

• Vanhemmat, isä: Aleksanteri, äiti: Marfa Pedrintytär, os.Bedokurov
• vmo Tatjana os. Nadeždin
• lapset:
  • Taisia (Ritamo, pso Mikael Ritamo)
  • Nina, runoilija, opettaja (Karpin, pso Viktor Karpin)
  • Aleksanteri
  • Serafim

(Aamun Koitto nr. 7/1952)

Rovasti Mikael Fiilin kuollut

Rovasti Mikael Fiilin syntyi Aunuksessa Kaskesojan kylässä. Päätettyään Petroskoin pappisseminaarin v. 1899 Milael Fiilin oli ensin kansakoulnopettajana ja lukkarina, mutta koihta vihittiin diakoniksi ja määrättiin Ostretsinin seurakiuntaan. V. 1910 hänet vihittiin papiksi ja määrättiin Lushman seuraikuntaan. Oltuaan tässä paikassa 8 vuotta hänet valittiin Repolan seurakunnan esimieheksi, jota virkaa hän hoiti siihen asti, jolloin joutui siirtymän Suomen puolelle saaden täällä vuonna 1922 Joensuun seurakunnan esimiehen tehtävät sekä vahvistuksen tähän virkaan v. 1925. Siltä lähtien rovasti Fiilin on antaumuksella ja uskollisesti hoitanut hänelle uskottua seurakuntaa elämänsä loppuun asti.

Oman virkansa ohella rovasti Fiilin on mm. toiminut Karjalan pakolaisten sielunhoitajana sekä pakolaisten sielunhoitopiirien valvojana. Viidennen valvontapiirin piirinvalvojana on rovasti Fillin ollut kymmenvuotiskautena 1925-1935.

Kirkolliskokouksissa vv. 1930 ja 1935 on rovasti Fiilin ollut huomattavana edustajana. Samoin hän on toiminut luostarien säilyttämiskomitean jäsenenä ym. luottamustehtävissä.

Tultuaan v.1923 palkituksi kultaristillä, rovasti Fiilin sai 1927 siunauskirjan, 1928 rovastin arvon, 1935 Vapahtajan kuvan, 1939 epigonation sekä 1949 täyttäessään 70 vuotta arkkipiispalta oikeuden kantaa jalokivillä koristettua ristiä.

Viime syksynä oli rovasti Fiilin pakotettu nauttimaan sairaslomaa, mutta toivuttuaan sydänkohtauksesta hän jälleen ryhtyi hoitamaan suuren seurakuntansa edesvastuullista ja työntäyteistä virkaa. Hänen voimansa eivät kuitenkaan enää kauaksi riittäneet, ja niin maaliskuun 8. pnä tuli odottamatta tieto siitä, että hänen työnsä oli päättynyt. Hän sai iäisyyskutsun 73:nnella ikävuodellaan. Uskollisesti hän oli kilvoitellut paikallaan loppuun asti, ja hänen muistonsa tulee kauan säilymään koko Pohjois-Karjalassa, jossa hän oli kaikkien tuntema kirkkokuntamme arvossapidetty edustaja.

Saata, Herra, lepoon palvelijaisi sielu!