Huomautus 1965

Tähän kerätään kirjan: Dimitri Tarvasaho: "Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset" niiden kohtien huomautukset, joissa on tai saattaa olla muutoksia ko. kirjan tekoajan (vuoden 1965) käytäntöihin.

• Pyhän portin (Kuninkaan oven) alttarinpuolella olevan esiripun oven eteen vetämisestä on Suomen ortodoksisessa kirkossa nykyään luovuttu. Tapa on käytössä useissa muissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa mm. Venäjällä ja Kreikassa.
• Vuonna 2007 Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN) päätti, että seuraavasta vuodesta lähtien rukouspäiviä oli vietettävä enää vain kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen, kristittyjen ykseyden rukouspäivä, on nyt viikonpäivästä riippumatta 18. tammikuuta. Toinen, rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä, on aina 24. lokakuuta, YK:n päivänä. Aiemmin oli jo luovuttu ns. valtiollisesta julistuksesta.
• Karjalan valistajien luetteloa on sitten vuoden 1965 jälkeen täydennetty ja siihen on lisätty uusia nimiä, joita muistellaan Suomen ortodoksisissa kirkoissa.
• Suomessa on nykyisin käytössä myös Jaakobin liturgia, joka toimitetaan kirkoissa 23.10.
• Piinaviikon sijalle on Suomen ortodoksisessa kirkon terminologiassa vakiintunut enemmän oikeampi termi Suuri viikko.
• Hätäkasteen voi nykykäytännön mukaan suorittaa kuka tahansa kristitty (kristillisen uskontokunnan jäsen).
• Nykyisin on aina ehtoolliselle menon edellä yhteinen synnintunnustus.
• Ennen kirkollista vihkimistä on aina suoritettava avioliiton esteiden tutkinta (vanhalla kansankielellä: kuulutukset), missä varmistutaan, että aiottu avioliitto on lain mukaan sallittu. Avioliiton voi solmia jokainen, joka on täyttänyt 18 vuotta.
• kirkon virat ovat muuttuneet lainsäädännössä ja sopimuksissa toimiksi. Virkasuhde on muuttunut työsuhteeksi ja virka toimeksi.
• Minea löytyy isä Johannes Seppälän suomennoksena Ortodoksi.netin sivuilta -> "Netti-minea"
• Pentekostarion on myös suomennettu kokonaan.
• Kaste: Nykyisin on pyrkimyksenä aina mahdollisuuksien mukaan toimittaa kaste seurakunnan pyhäkössä, joka on luonnollisin paikka kaikille kirkon sakramenteille. Kummien on suotavaa olla samaa sukupuolta, mutta tästä tavasta ei missään nimessä pidetä enää ehdottomasti kiinni. Syy on jo siinä, että ortodoksikummeja on vaikea löytää ja siksi ei haluta entisestään vaikuttaa kummin löytymistä.
• Kastekotelo: Yleisempi nimitys on “sakramenttilipas”, joka siis pitää sisällään pensselit, sekä tavallista öljyä sisältävän pullon ja mirhaöljypullon. Monesti lippaassa on lisäksi sieni mirhaöljyn pyyhkimistä varten, sekä pienet sakset hiustenleikkuuta varten.
• Mirha: Meillä Suomessa käytössä oleva mirhaöljy on Konstantinopolin patriarkan pyhittämää.
• Katumuksen sakramentin alkurukoukset: Hyvin harvoin on enää tällaisia yhteisiä alkurukouksia seurakuntakäytännössä. Tavanomaisempaa on sopia henkilökohtaisia käyntejä kirkkoon tai sitten esim. niin, että pappi ottaa katumukseen ennen tai jälkeen vigilian, jolloin ei erillisiä alkurukouksia enää oteta. Tavat vaihtelevat kylläkin seurakuntakohtaisesti.
• Synnintunnustukseen osallistuvan rukouksen lukeminen: Tällaista käytäntöä eivät kaikki enää tunnista, että katumukseen osallistuvan pitäisi lukea tämä veisu katumuksen jälkeen.
• Epitimia: Pappi antaa todellakin tällaisia ohjeita ja kehotuksia ja niitä varmasti käsitellään myös seuraavalla kerralla. Mutta en rippi-isänä sano, että “nyt sinulla on tämä epitimia ja vapaudut siitä, kun seuraavalla kerrot, että kaikki on kunnossa”.
• Kihlaus: Avioliittoon vihkimistä ei välttämättä toimiteta liturgian jälkeen. Itse asiassa tämä on nykykäytännössä hyvin harvinaista. Vihkimispäivä on myös tavanomaisemmin launtaina kuin sunnuntaina.
• Kruunaaminen eli seppelöiminen: Mitään teologista perustetta ei ole sille, etteivätkä kruunut voisi olla päässä. Seppeleitä käytetään nykyisin joskus myös Suomessa ja se on aivan varteenotettava vaihtoehto.
• Yhteinen malja: Ei sovi sekoittaa ehtoollismaljaan. “Yhteinen malja" on huomattavasti pienempi.
• Kruunujen poisottaminen ja loppurukoukset: Varsinaisen häätoimituksen jälkeen on edellä mainittu tapa (ikonien suutelu ja onnitteluiden vastaanottaminen). Ei voi varsinaisesti sanoa, että siinä välissä toimitettaisiin jokin erillinen rukoushetki, vaan se mielletään samaan kokonaisuuteen.
• Sakramentalia: nimenä sakramentalia on jo osittain vanhentunut ja sitä ei suuremmin käytetä. Sanan voi korvata esimerkiksi sanaparilla pyhä tai kirkollinen toimitus.