Gabriel (igumeni)

Laatokan Valamon luostarin igumeni Gabriel
(Kuva Valamon luostarin kuvakokoelmista / Ortodoksi.net)

Valamon luostarin Igumeni Gabriel (Gavriil / Гавриил), siviilinimeltän Georgij Gavrilov (Георгий Гаврилов) syntyi 8.11.1848 Belynitšin (Белы́ничи) kylässä Rjasanin (Рязань) maakunnassa talonpoikaisperheeseen saaden nimensä pyhän marttyyri Georgios Voittajan mukaan.

Georgijn isä Gavriil Parfentjevitš (Гавриил Парфеньевич) opetti kylän lapsia lukemaan ja siinä ohessa taidon oppi myös Georgij.

Koska Georgijn veljet hoitivat kauppaa Moskovassa, hänet lähetettiin sinne noin kymmenen vuoden iässä oppimaan lisää. Siellä hän opiskeli lisää Serpukhovin (Серпухов) kaupungin lastenkoulussa ja sen käytyään hoiti veljiensä lapsia ja oppi kauppiaaksi. Hän asui viisi vuotta vanhimman veljensä Pavelin luona ja muutti sitten toisen veljen Ivanin luo Pietariin.

Pietarissa hän työskenteli melko pahamaineisella alueella viinakaupassa jo 16-vuotiaana – kuten hän itse on päiväkirjassaan sanonut: ”Tietämättä viinan makua”.

Jo varhain ennen tuota ikää hän oli pohtinut elämäänsä ja sen suuntaa, mutta kiire ja turhamaisuus työnsivät nuo ajatukset vielä syrjään. Silti jo varhain hän sai esimerkiksi vastauksen kysymykseen: riittääkö pelastus, kun sinut kastetaan? Vastaus oli: ei riitä, hyviä tekoja pitää lisätä uskoon Kristukseen, vain silloin kristitty pelastuu.

Nuorena poikana hän yritti päästä niin Aleksanteri Nevskin Lavraan kuin muuallekin, mutta hänet kiellettiin kaikkialla. Hän itse on sanonut siitä: "Joten löysin itseni jälleen viinakaupan myymälästä. Vaikka palvelin ulkoisesti turhuutta, sisällä oli hengellinen tuli. Minun oli vaikea käsitellä humalaisia ihmisiä, mutta mitä voit tehdä: aikani ei ollut vielä tullut. Kysyin Herralta kyyneleet silmissä: Vapauta minut mammonan palveluksesta, ja ajan myötä Jumalan hoiva asetti kaiken paikoilleen. talvella ystävä kertoi minulle Valaamin luostarista, sen tiukista säännöistä ja igumeni Damaskinista, joka tunnetiin askeettisuudestaan.".

21.5.1866 Georgij Gavrilov, tuleva igumeni Gabriel. Nousi höytylaivasta Valamon saarelle. Kaunis luonto, luostariveljien tiukka elämä ja mikä tärkeintä, saaren eristäytyminen maailmasta - kaikki tämä vahvisti nuorta miestä aikomuksessaan pysyä täällä ikuisesti. Igumeni hyväksyi Georgijn luostariin ja ajoutui normaaleihin noviisin raskaisiin kuuliaisuustöihin luostarissa. Koska nuori mies ei ollu tottunut tällaiseen kovaan työhön ja aluksi se olikin hänelle vaikeaa.

Mutta hänellä oli mielessä ajataus: ”Se, joka hyväksyy Jumalan tahdon, pysyy rauhallisena, koska vain Jumala tietää, mitä me tarvitsemme. alusta alkaen."

Vuoden kuluttua Georgij siirretiin syrjäiseen ja rauhalliseen Nasarevin erakkolaan, jonne ei kesälläkään päästetty pyhiinvaeltajia, eikä veljetkään päässeet käymään siellä kuin vain igumenin siunauksella. Nuori noviisi hoiti siellä toisen noviisin, Dimitrin, kanssa luostarialueelle istutettavia jalopuiden taimia.

Sitten hän sai siirron toiseen, Johannes Kastajan skiittaan, joka oli tunnettu yhtenä tiukimpia sääntöjä noudattavista skiitoista. Lihaa, öljyä ja kalaa ei syöty siellä ollenkaan. Hiljaisuudesta ja rukouksesta pitävät luostarivelet olivat odottaneet vuosia siirtymistä tähän syrjäisen saaren erakkolaan. Georgij vertasi skiittaa maanpäälliseen paratiisiin. Hänen tehtäviinsä siellä kuului laulaminen jumalanpalveluksissa, skiitan hoito ja muut talousaskareet.

Tuolloin skiitassa asui kuuluisa askeettinen skeemamunkki Johannes Vaikenija (Схимонах Иоанн Молчальник, aiemmalta munkkinimeltään Irinei, Ilarion Rodinov, 1810-1894) ja paikan hiljaisuudessa Georgij oppi ulkoa Jumalansynnyttäjän akatistoksen ja koko psalttarin. Koska mm. puoliyönpalveluksia toimitettiin usein illan ja yön pimeydessä lukijoiden tulikin osata liturgiset tekstit ulkoa – vaikka se nykyisin onkin kiellettyä. Pappien tulee käyttää jumalanpalveluksissa ohjekirjaa, ettei teksti vahingossakaan unohdu kesken palveluksen.

Kuuden vuoden eristyksen jälkeen viitankantaja nimitettiin Kaikkien pyhien skiitan isännäksi ja hänet vihittiin munkiksi nimellä Gabriel. Skiitan isäntänä hän osoitti olevansa aktiivinen munkki ja samalla isällisesti välittävä veljiään kohtaan. Seitsemän vuotta myöhemmin hänet siirrettiin jälleen pääluostariin, nyt taloudenhoitajan avustajaksi.

24.12.1881 munkki Gabriel vihittiin munkkidiakoniksi ja 21.5.1884 pappismunkiksi. Isä Gabriel suoritui johdonmukaisesti luostarin rahastonhoitajan vaativista ja luottamuksellisista tehtävistä, ja vuonna 1891 hän nousi luostarin varajohtajan paikalta igumeni Joanafan (Иоанафан (II) Дмитриев / Dmitriev] kuoleman jälkeen Valamon luostarin igumeniksi.

Yksi igumeni Gabrielin päätehtävistä uudessa asemassaan oli uuden kaksikerroksisen Kristuksen kirkastumisen kirkon rakentamisen loppuunsaattaminen, ikonostaasien järjestäminen ala- ja yläkirkkoon sekä niiden maalaaminen. Yhdessä muiden luostarimaalareiden kanssa hän työskenteli ylemmän kirkon ikonien maalaamisen parissa. Kirkon tiloissa hän mm. maalasi kaikki kerubit kattoholviin ja joitain ikoneita.

Isä Gabrielin kaksitoista vuotta kestäneen johtamiskauden aikana rakennettiin saaren kivikirkkoja: Tikhvinän ja Sergein ja Hermanin skiittaan. Muuallekin Valamon saarelle kohosi kirkkoja. Luostarialueella rakennettiin paljon mm. hotellirakennuksen kolmas kerros. Moskovaan kauppiaiden Prusakov (Прусаков) ja Kournikov (Курников) avustuksella rakennettiin luostarin kaksikerroksinen luostarin podvori (edustusto) (1901).

Igumeni Gabrielin johtamiskaudella, ensimmäistä kertaa luostarin historiassa, kirjattiin liturgisia lauluja muistiin. Ne olivat siihen asti säilyneet kirkossa laulettavassa Valamon suullisessa perinteessä. Vuonna 1903 julkaistiin nuottipainos ”Obihod” – "Обиход Валаамского пения".

Igumeni Gabrielin aikana luostarin rakentamsbuumi laajeni, mutta myös veljestön määrä kasvoi merkittävästi – neljästä yli sadasta tuhanteen. Luostariasukkaille igumeni Gabriel oli hengellinen isä, joka yritti oikaista syyllistä veljeä sävyisyyden ja rakkauden hengellä. "Ilman rakkautta mitään kiitollisuuden arvoista ei voida rakentaa," hän toisti usein.

Igumeni Gabrielin aikana Valamon luostarista tuli eräänlainen koulu Venäjän luostareiden tulevien igumenien kasvatukselle ja henkiselle kehitykselle.

Isä Gabriel toivoi saattavansa maallisen elämänsä päätökseen rakastamassaan Valamon luostarissa, mutta Herra arvioi toisin. 6.3.1903 hänet siirrettiin lähinnä igumenin ja hänen piispansa huonojen välien ja igumenin rakennusinnon vuoksi Simbirskin (Симби́рск) hiippakunnan Alatyrin (Алатырь) Pyhän Kolminaisuuden luostarin igumenin tehtävään, ja hänet korotettiin samalla arkkimandriitaksi. Huhtikuun alussa, torstaina 3.4.1903, isä Gabriel jätti kyynelien kera hyvästit alkuperäiselle luostarilleen ja pyysi veljiltä anteeksi ja jätti sen ikuisesti.

Igumeni Gabriel kuoli 20.12.1910 kaukana Valamosta Alatyrissa ja hänet on haudattu silloin palvelemansa Pyhän Kolminaisuuden hautausmaalle.

HAP, 24.9.2021