Ero sivun ”Leo Merras” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (4 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Rovasti '''Leo Merras''', s. 12.2.1915, k. 24.7.1983. |
Rovasti '''[https://www.geni.com/people/Leo-Merras/6000000068474086988 Leo Merras]''' (alkuaan Mihelev / Михелев), s. 12.2.1915 Pietarissa, k. 24.7.1983 Lappeenrannassa.<br> |
||
isä: eversti [https://www.geni.com/people/Alexander-Michelev/6000000068489754864 Alexander Alexandrovitš Mihelev]<br> |
|||
äiti: [https://www.geni.com/people/Varvara-Pomerantseva/6000000089656751074 Varvara Nikolajevna Pomerantseva (Померанцевa)]<br> |
|||
[[Kuva:Leo_merras_kosti_salpakari_1943_mv.jpg|thumb|400 px|<center>Isä Leo Merras ja luutnantti Kosti Salpakari puhdetyönä tehdyn matkaikonostaasin edessä<br><small>(kuva © Museovirasto)</small><br> Lieneekö tämä se ns. kuuluisa matka-alttari, joka kulki nimellä: Malli-Merras.<br>Kuvaaaja: Pasi Jänis.</center>]][[Kuva:Sotilaspapistoa_1940-luv_vlka-on.jpg|thumb|400 px|<center>Ortodoksista sotilaspapistoa viime sotien aikana arkkipiispa Hermanin seurassa<br><small>(kuva © Valamon luostarin kuva-arkisto / Ortodoksi.net)</small></center>]] |
|||
Rovasti Leo Merras toimi koko pappisuransa yhdessä ja samassa paikassa, ''Lappeenrannan ortodoksisessa seurakunnassa''.<br> |
|||
<br> |
|||
Hän syntyi 1915 upseeriperheeseen ja upseerina hänkin ennätti toimia jonkin aikaa sodan aikana, koska hän joutui heti valmistuttuaan 1939 pappisseminaarista sotaan, jossa yleni luutnantiksi, mutta saatuaan pappisvihkimyksen, hän toimi sotilaspappina.<br> |
|||
<br> |
|||
Sotatoimialueelta hän myös löysi itselleen vaimon, puhelinvälittäjänä toimineen lotan, [https://www.geni.com/people/Rauha-Kivim%C3%A4ki/6000000026577800380 '''Rauha Kivimäen'''] (alk. Kiriloff), jonka kanssa avioitui 1942. He syntyi kolme lasta: Olavi, Irene ja Herman.<br> |
|||
<br> |
|||
Sodan päätyttyä Suomen ortodoksinen kirkollishallitus määräsi Leo Merraksen kanttoriksi Lappeenrantaan, minkä tehtävän ohessa hän toimi Lappeenrannan ja Imatran ympäristön käsittävällä alueella siirtoväen sielunhoitoalueen pappina.<br> |
|||
<br> |
|||
Isä Leo avusti Lappeenrannan silloista ikääntynyttä kirkkoherraa [[Arseni Rasumov|'''Arseni Rasumovia''']] sielunhoitotyössä kanttorin tehtävien ohessa, koska hänet oli vihitty papiksi. Ja tehtävän tullessa avoimeksi, hänet valittiin 1949 Lappeenrannan kirkkoherran virkaan.<br> |
|||
<br> |
|||
Papin tehtävien lisäksi hän opetti ortodoksista uskontoa Lappeenrannan ja Imatran oppikouluissa. Hän suoritti myös venäjän kielen opettajan pätevyyden ja opetti venäjää Lappeenrannan työväenopistossa. Lisäksi hän toimi vuodesta 1965 alkaen Lappeenrannan varuskunnan sotilaspappina.<br> |
|||
<br> |
|||
Isä Leolla oli lukuisia luottamustehtäviä, joista voisi mainita mm. kirkolliskokouksen pappisedustaja, kirkollishallituksen pappisvarajäsen, OV:n eli [[Ortodoksinen veljestö|''Ortodoksisen veljestön'']] johtajuus, piirinvalvoja ja luostarien valvoja. Hänen panoksensa oli suuri myös ortodoksisissa järjestöissä kuten [[PSHV]] ja [[ONL]].<br> |
|||
<br> |
|||
Isä Leon lapsista Olavi on valinnut saman ammatin ja toimi kirkkoherrana ennen eläkkeelle siirtymistään Lahdessa. Myös seuraavasta polvesta eli isä Leon lapsenlapsista löytyy myös pappi ja kanttorikin.<br> |
|||
<br> |
|||
Kirkollisina huomionosoituksina hänelle on myönnetty mm. kultaristi (1961), rovastin arvo (1965).<br> |
|||
<br> |
|||
Isä Leo kuoli 24.7.1983 ja hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.<br> |
|||
<br> |
|||
[[Luokka:Henkilöt|Merras L]] |
[[Luokka:Henkilöt|Merras L]] |
||
[[Luokka:Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Merras L]] |
[[Luokka:Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Merras L]] |
||
Nykyinen versio 22. heinäkuuta 2022 kello 13.53
Rovasti Leo Merras (alkuaan Mihelev / Михелев), s. 12.2.1915 Pietarissa, k. 24.7.1983 Lappeenrannassa.
isä: eversti Alexander Alexandrovitš Mihelev
äiti: Varvara Nikolajevna Pomerantseva (Померанцевa)
Rovasti Leo Merras toimi koko pappisuransa yhdessä ja samassa paikassa, Lappeenrannan ortodoksisessa seurakunnassa.
Hän syntyi 1915 upseeriperheeseen ja upseerina hänkin ennätti toimia jonkin aikaa sodan aikana, koska hän joutui heti valmistuttuaan 1939 pappisseminaarista sotaan, jossa yleni luutnantiksi, mutta saatuaan pappisvihkimyksen, hän toimi sotilaspappina.
Sotatoimialueelta hän myös löysi itselleen vaimon, puhelinvälittäjänä toimineen lotan, Rauha Kivimäen (alk. Kiriloff), jonka kanssa avioitui 1942. He syntyi kolme lasta: Olavi, Irene ja Herman.
Sodan päätyttyä Suomen ortodoksinen kirkollishallitus määräsi Leo Merraksen kanttoriksi Lappeenrantaan, minkä tehtävän ohessa hän toimi Lappeenrannan ja Imatran ympäristön käsittävällä alueella siirtoväen sielunhoitoalueen pappina.
Isä Leo avusti Lappeenrannan silloista ikääntynyttä kirkkoherraa Arseni Rasumovia sielunhoitotyössä kanttorin tehtävien ohessa, koska hänet oli vihitty papiksi. Ja tehtävän tullessa avoimeksi, hänet valittiin 1949 Lappeenrannan kirkkoherran virkaan.
Papin tehtävien lisäksi hän opetti ortodoksista uskontoa Lappeenrannan ja Imatran oppikouluissa. Hän suoritti myös venäjän kielen opettajan pätevyyden ja opetti venäjää Lappeenrannan työväenopistossa. Lisäksi hän toimi vuodesta 1965 alkaen Lappeenrannan varuskunnan sotilaspappina.
Isä Leolla oli lukuisia luottamustehtäviä, joista voisi mainita mm. kirkolliskokouksen pappisedustaja, kirkollishallituksen pappisvarajäsen, OV:n eli Ortodoksisen veljestön johtajuus, piirinvalvoja ja luostarien valvoja. Hänen panoksensa oli suuri myös ortodoksisissa järjestöissä kuten PSHV ja ONL.
Isä Leon lapsista Olavi on valinnut saman ammatin ja toimi kirkkoherrana ennen eläkkeelle siirtymistään Lahdessa. Myös seuraavasta polvesta eli isä Leon lapsenlapsista löytyy myös pappi ja kanttorikin.
Kirkollisina huomionosoituksina hänelle on myönnetty mm. kultaristi (1961), rovastin arvo (1965).
Isä Leo kuoli 24.7.1983 ja hänet on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.