Pakana

Pakana (pakanuus, latinaksi: paganitas) tarkoittaa pakanauskonnon harjoittajaa. Termiä pakanauskonto on käytetty kristinuskossa ei-kristillisistä uskonnoista, yleensä ei kuitenkaan juutalaisuudesta eikä islamista. Vastaavasti juutalaisuudessa pakana tarkoitti ei-juutalaista.

Yleensä pakana-nimityksellä on tarkoitettu valtauskontoon kuulumattomia toisen uskonnon harjoittajia. Arkikielen käytössä sanalla tarkoitetaan nykyään myös uskonnotonta ihmistä. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava määritelmä, sillä pakana ei ole ateisti, vaan luonnonuskonnon harjoittaja. Kristinuskon näkökulmasta esitettynä sana pakanuus ja pakana ovat kielteisiä käsitteitä.

Uuspakanuus tarkoitta aatteita, joissa yhdistellään elementtejä useista eri uskonnoista, uskomuksista ja ajatuksista. Jotkut uuspakanallisuuden kannattajat pyrkivät myös jonkun tietyn vanhan pakanallisuuden muodon elvyttämiseen. Uuspakanuuteen luetaan kuuluvaksi esimerkiksi wicca-uskonto ja uusnoituus sekä shamanismi ja druidismi. Moneen uuspakanalliseen uskomukseen liittyy läheinen side tai yhteys luontoon. Maa on monessa uskomuksessa heidän hengellinen kotinsa ja he kunnioittavat luonnon kiertokulkua ja myönteistä moraalikäsitystä, jossa ihminen voi toimia mielensä mukaan, kunhan ei vahingoita toista ihmistä. Suomessa uuspakanuus on yrittänyt elvyttää muun muassa suomalaista mytologiaa.