Kultainen Jerusalem (kirja)

Kirjan kansi

Munkki Serafim: Kultainen Jerusalem – Jerusalemin idea juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa

Julkaisija/kustantaja: Kotimaa-Yhtiöt Oy/Kirjapaja

Julkaisuajankohta: 10.9.2008

ISBN 978-951-607-639-6

572 sivua

Kun sain eteeni tuon kirjan – Kultainen Jerusalem – huokasin ensin pitkään ja syvään: 572 sivua ja painoakin kirjalla on runsaasti! Mutta luettuani kirjaa vasta vähän aikaa olin jo melko pian valmis suosittelemaan sitä historianopettajapojalleni ja muille vastaani sattuneille. Minusta tuli tämän kirjan myötä yhä syvemmin kirjallisessa mielessä kirjan kirjoittajan, munkki Serafimin fani. Olin nimittäin juuri ennen tätä kirjaa tutustunut hänen alkutuotantoonsa: ”Paratiisi on idässä” ja ”Kerubin silmin” sekä ”Salomon laulut”.

Kirjan osat ja luvut

Aikanaan matematiikkaakin laajemmin opiskelleena pidin suuresti kirjan ”matemaattisen tarkasta jäsentelystä”. Kirja jakaantuu – kuten jo nimikin osoittaa – ensin kolmeen osaan: juutalaiseen, kristilliseen ja islamilaiseen ja sen lisäksi se on jaettu yhteentoista selkeään kokonaisuuteen, jokainen omaan lukuunsa:

1. Juutalainen Jerusalem – Daavidin kaupunki
2. Toisen temppelin kausi (515 eKr. – 70 jKr.)
3. Kultautuva Jerusalem
4. Varhaiskristillinen Jerusalem (30 – 325)
5. Kristillisen Jerusalemin kulta-aika (325 – 614)
6. Islamilainen Jerusalem
7. Jerusalemin kristillinen kuningaskunta
8. Islamilainen Jerusalem 1187 – 1917
9. Keskiajan juutalainen Jerusalem
10. Kristillisen Jerusalemin toinen vuosituhat
11. Juutalainen Jerusalem ja Israelin maa

Oman mielenkiinnon ja lukuhetken vireen mukaan osia voi lukea harppoen ja jälleen niihin palaten tai intensiivisesti ja aiheeseen uppoutuen ja näin pääsee matkalle ihmeelliseen, kiehtovaan ja pyhään Jerusalemiin.

Kirjassa ei jää montakaan ”kiveä kääntämättä” Jerusalemin historiassa, niin perusteellista on eri vaiheiden selittäminen ja kuvaaminen. Myös käytetty kieli miellytti suuresti. Kirjoittaja ei ole sortunut liian vaikeiden akateemisten termien runsaaseen ja liialliseen käyttöön, vaan kirjan teksti soljui miellyttävästi eteenpäin. Lisäksi lopussa oli kattava ja selkeä lähdeluettelo, käytettyjen lyhenteiden luettelo ja meille matemaatikoille termien selitysosa ja jopa koko Jerusalemin historian käännekohdat selkeänä aikajanana. Kirja on myös varustettu runsain lähdeviittauksin sivujen alareunassa niille, jotka haluavat selvittää asioita vielä laajemmin ja perusteellisemmin.

Ortodoksinen näkökulma

Kirjoittaja toteaa esipuheessaan, että Jerusalemista on laadittu runsaasti kirjallisuutta katolisesta ja jopa varsin nuoresta protestanttisestakin näkökulmasta, mutta ilmeisen vähän itäisen kirkon, ortodoksisuuden näkökulmasta. Sinänsä tuossa on hieman ristiriitaakin, sillä esimerkiksi luterilaisuuteen ei kuulu pyhiinvaellusperinne, Kristusta ei etsitä muualta, vaan ajatellaan Hänen olevan läsnä seurakunnassa, sanassa ja sakramenteissa. Roomalaiskatolilaisilla sen sijaan pyhiinvaelluksella on pitkät perinteet, joissa tosin on ollut melkoista särmää itäisen kirkon kanssa etenkin ns. ristiretkien aikana.

Nyt tässä kirjassa munkki Serafim on ottanut painopisteekseen kristikunnan osalta idän kirkon näkökulman, sillä kuten hän sanoo: ”Lienee kohtuullista keskittyä vaihteeksi niihin kirkkoihin, jotka ovat Jerusalemissa ikään kuin kotikentällään.”

Tutkijan ote

Kirjan kirjoittaja, Joensuun yliopiston systemaattisen teologian ja patristiikan professori, teologian tohtori, munkkidiakoni Serafim (Seppälä) on ottanut kirjassaan voimakkaan tutkivan otteen, minkä avulla lukija voi porautua syvälle Jerusalemin ja sen alueen ja ihmisten historiaan samalla koko ajan mielenkiintonsa säilyttäen ja uutta etsien. Kirjoittaja tutkii Jerusalemin ohessa koko Pyhän maan historiaa ja sen historian uskonnollista tulkintaa. Aihe etenee kronologisesti alkaen kaupungin nimestä ja päätyen lopulta nykyaikaan ja Israelin valtioon.

Koko ajan mukana seuraavat kaikki kolme uskontoa, voisi kai sanoa – tällä kertaa tässä kirjassa – sulassa sovussa, vaikka historian todellisuudessa niin ei ole aina tapahtunutkaan. Mielenkiintoista on se, ettei kirjoittaja myöskään nosta läntisen roomalaiskatolisen kirkon ehkä suurinta traumaa – ristiretkiä – liian voimakkaasti esille, vaan käsittelee niitä melko maltillisesti ja kuten pitääkin – tutkijan otteella.

Missä Aadam ja Eeva asuivat?

Kirjaa lukiessani törmäsin kysymykseen ensimmäisten ihmisten asuinpaikasta, alkukodista. Yllätyksekseni kirjasta löytyi vastaus tuohonkin. Tässä erään juutalaisen tradition mukainen kertomus Aadamin luomisesta – tarina miellyttää matemaatikkoa ja mystikkoa!

”Aadamin tomu koottiin neljästä ilmansuunnasta (idästä – kreikaksi: Anatole, lännestä – kreikaksi: Dysis, pohjoisesta – kreikaksi: Arktos ja etelästä – kreikaksi: Mesembria). Alkukirjaimista muodostuu: A-D-A-M. Luomisen jälkeen ihminen korotettiin paratiisiin, joka ei sijainnut maan päällä, vaan toisessa korkeammassa ulottuvuudessa. Lankeemuksen jälkeen Jumala siirsi ihmisen takaisin paikkaan, jossa hänet oli luotu.” (s. 115 -116) Tarkemmin lukien jokainen voi löytää vielä vastauksia tuosta samasta kohdasta kysymyksiin ”Eedenistä itään” ja vaikkapa ”yksisarvisistakin”.

Samoin kirjasta selviävät hengelliset koordinaatit paikoille: ”taivaan ja maan kohtauspaikka” ja ”kosmoksen keskipiste” tai ”maan napa” (Tuom.9:37). Ainakin tällaista ikuista pikkupoikaa tuollaiset asiat kiehtoivat ja ne herättivät minussa uinuvan mielikuvituksen, jonka kanssa kirjan lukeminen sitten eteni melkein huomaamatta.

Ortodoksinen Jerusalem

Jerusalemista löytää monenlaisia jerusalemeja. Siellä on ortodoksisen Jerusalemin lisäksi varmasti ainakin katolilainen Jerusalem, koptilainen Jerusalem, venäläinen Jerusalem, etiopialainen Jerusalem, armenialainen Jerusalem, juutalainen Jerusalem, islamilainen Jerusalem, bysanttilainen Jerusalem, sufilainen Jerusalem, mamelukkien Jerusalem, osmanien Jerusalem, kabbalistien Jerusalem, georgialainen Jerusalem ja monta, monta muuta jerusalemia ja jopa protestanttinenkin Jerusalem.

Ortodoksinen Jerusalem hallitsee varsin merkittävää osaa kristillisestä Jerusalemista. Sitä pitävät hallussaan monet ortodoksisten paikalliskirkkojen ryhmittymät, jotka joskus joutuvat jopa käsirysyyn noiden paikkojen hallinnasta. Yksi pyhimmistä paikoista on kreikkalaisortodoksien hallussa – sellaisten ortodoksien, jotka ovat suoraan alenevassa polvessa alkukirkon Jerusalemin apostolisen tradition ja Jerusalemin patriarkaatin perillisiä. Heidän hallussaan on Pyhän tulen syttymispaikka Kristuksen haudalla ja heidän johtajillaan on katkeamaton suksessio apostolien aikaan.

Myös georgialaisella kirkolla ja armenialaisella kirkolla on vahvat ja vanhat yhteydet ja siteet Jerusalemiin, Pyhään kaupunkiin. 300-luvulla syntyneet Georgian kirkko ja armenialainen kristinusko liittyvät läheisesti niin henkilöiden kuin tapahtumien kautta Jerusalemiin. Georgian apostoli, pyhä apostolien vertainen Nina tai Niina (Nino) Georgialainen (muistopv. 14.1.) oli kirkollisen tradition mukaan kotoisin Jerusalemista, ja armenialaiset ovat tehneet pyhiinvaelluksia Jerusalemiin jo varhaisista vuosisadoista alkaen.

Näiden paikalliskirkkojen lisäksi vanhaan perinteeseen liittyvät oleellisesti myös syyrialaisortodoksit sekä orientaalisortodoksisen kirkon koptit ja etiopialaiset. Nuoremmasta historiasta löytyvät sitten vielä venäläiset ortodoksit, jotka ovat viime aikoina yrittäneet saada melko aggressiivisesti jalansijaa juuri Jerusalemissa.

Jumalan asuinpaikka

Munkki Serafim on tehnyt upean työn kirjoittaessaan suomen kielellä tällaisen teoksen. Nyt meillä kaikilla on mahdollisuus tutustua kristittyjen Jumalan asuinpaikkaan, juutalaisen maailman keskukseen ja islamin profeetta Muhammadin taivasmatkan alkupaikkaan. Siinä kuin itse paikkakin – Jerusalem – on ainutlaatuinen, niin on tällä hetkellä myös tämä kirja. Palaan siihen tuon tuostakin ja tarkistan erilaisia asioita. Luen uudestaan ja uudestaan monia kohtia kirjasta. Aina siitä avautuu uusia ulottuvuuksia.

Lämpimästi suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille historiasta, uskonnosta ja tietysti uskonnonhistoriasta kiinnostuneille. Samalla kirja tarjoaa oivan tilaisuuden tutustua kolmeen siinä esiintyvään uskontoon. Vaikka kerronta on kiihkotonta, sen tekijä on ortodoksi ja munkki ja siksi se tuntuu luotettavammalta kuin moni muu.

Hannu Pyykkönen

14.3.2009