Pyhä Kolminaisuus

Ortodoksisessa kirkossa palvellaan jumalanpalveluksissa Pyhää Kolminaisuutta: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä - yhtä Jumalaa.

Kolminaisuusoppi määrittelee kristinuskon Jumalan ja siten koko kristillisen uskon perusdogmi. Oppi on tiivistettynä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessamme, joka hyväksyttiin ensin Nikeassa ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325 ja vielä vahvistettiin pienin lisäyksi ja tarkennuksin toisessa ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Konstantinopolissa vuonna 381.

Uskontoa ei lasketa kuuluvaksi kristillisiin kirkkoihin, ellei se tunnusta kolminaisuusoppia. Pyhä Kolminaisuus on yksi ennen aikojen alkua ollut luomaton Jumala kolmessa hypostaasissa eli olemassaolossa, henkilöitymässä, persoonassa. Sen mukaan esimerkiksi Kristus on Pyhän Kolminaisuuden hypostaasi, jolla on yksi persoona mutta kaksi luontoa jakaantumattomana ja sekoittumattomana.

Jumala ei ole persoonaton olemukseltaan eikä mikään "korkeampi voima", vaan jokaiseen jumaluuden persoonaan mieluumminkin liittyy inhimillinen persoonallisuus. Myöskään Jumala ei ole kolmen jumalan yksi nimi (kuten esimerkiksi polyteismissä), vaan ortodoksinen usko on monoteistinen ja samalla kolminainen, trinitaarinen. Ortodoksisen kristillisyyden Jumala on Abrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala, "Minä olen" (hepreaksi: ehje a er ehje), joka ilmaisi itsenä Moosekselle palavassa pensaassa (2.Moos.3).

• Persoonat ekonomisen kolminaisuusopin mukaan:
  • Isä - luoja: Ortodoksisen uskon mukaan ihminen ja koko maailmankaikkeus eivät ole syntyneet sattumalta, vaan Isä Jumalan luomistyön tuloksena. Luomiskertomuksessa kerrotaan, että Jumala loi kaiken (Vanhassa Testamentissa 1, Mooseksen kirja eli Genesis 1) (Uuden Testamentin mukaan Sanallaan [Joh. 1]). Jumala loi sekä näkyvän että näkymättömän maailman. Näkyvään maailmaan kuuluvat luonto, eläimet, ihmiset ja näkymättömään hyvät ja pahat henkivallat. Jumalan luomistyö ei kuitenkaan päättynyt kuuteen päivään, vaan hän luo jatkuvasti uutta ihmisten työn kautta. Lisäksi Hän ylläpitää maailmaa voimallaan.
  • Poika - pelastaja (Jeesus Kristus): Poika on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua. Jeesuksena Jumala syntyi ihmiseksi ihmisten keskelle, ja tällöin Jumalan toinen persoona otti jumalallisen luonnon rinnalle pysyvästi myös ihmisluonnon. Jeesus oli sijaiskärsijä; ristillä hän oli sovittaja ja lunastaja.
  • Pyhä Henki - pyhittäjä: Pyhän Kolminaisuuden kolmas persoona on Pyhä Henki, jonka Jeesus lupasi oppilailleen puolustajaksi ja totuuteen ohjaajaksi. Pyhä Henki lähtee Isästä Pojan kautta. Hänet vuodatettiin opetuslapsille helluntaina Jerusalemissa. Tapahtumaa voidaan pitää kristillisen kirkon (l. seurakunnan) syntyhetkenä.
• Persoonat ontologisen kolminaisuusopin mukaan:
  • Isä synnyttää, Poika syntyy, Henki lähtee.
  • Itäisen ja läntisen kristinuskon välillä on eroavaisuus dogmissa Hengen lähtemisestä. Läntisen roomailaiskatolisen tulkinnan mukaan Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta, itäisen, ortodoksisen kirkon tulkinnan mukaan vain Isästä. Itäinen tulkinta on historiallisesti varhaisempi. Tämä on nk. filioque-kiista, joka johti vuonna 1054 ns. Suureen skismaan.
• Persoonat ovat Jumalan yhtä korkeita subjekteja, joina Jumala toimii
• Kaikki persoonat ovat sama ikuinen, kaikkivaltias Jumala
• Persoonat ovat erottamattomia keskenään, mutta niiden työ voidaan kuitenkin jossain mielessä erottaa.

Ensimmäisenä käsitettä 'kolminaisuus' käytti kirkon johtaja Tertullianus 200-luvulla. Varsinaisesti oppi Pyhästä Kominaisuudesta muotoiltiin nykyiseen muotoonsa vasta 300-luvulla lähinnä areiolaisen harhaopin leviämisen vuoksi.

Pyhä Gregorios Teologi on sanonut:

Yritys ymmärtää syntymätön (Isä), syntynyt (Poika) ja lähtenyt (Pyhä Henki) johtaa hulluuteen

ja siksi Kirkko lähestyy Jumalaa pyhässä mysteeriossa, lähestyen asiaa apofaattisesti eli negaatioiden kautta tapahtuvana tiedon hankintana ja ymmärtäen, että ihmisen mieli ei riitä ymmärtämään Häntä.

Vanhassa testamentissa on Pyhää Kolminaisuutta nähty kuvattavan Abrahamin luona vierailleiden kolmen henkilön hahmoissa.