Ero sivun ”Antonios Suuri” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
[[Luokka:Egyptiläiset pyhät]] |
[[Luokka:Egyptiläiset pyhät]] |
||
[[Luokka:Kirkkoisät]] |
[[Luokka:Kirkkoisät]] |
||
[[Luokka:Filokalia]] |
|||
Versio 7. toukokuuta 2009 kello 16.53
Pyhä Antonios Suuri (n. 253-358) eli erakkona Egyptissä 300-luvulla. Häntä pidetään luostarijärjestelmän ja ensimmäisen varsinaisen kristillisen luostarin perustajana.
Elämä
Antonios oli syntyisin varakkaasta egyptiläisestä perheestä ja hän aikanaan päätti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." (Matt.19:21) ja luopua omaisuudestaan, antaa ne köyhille ja seurata Jeesusta.
Antonios vetäytyi erämaahan yksinäisyyteen mietiskelemään, rukoilemaan ja palvelemaan Jumalaa. Hän majaili tyhjissä haudoissa ja hänen luonaan vieraili paljon ihmisiä tapaamassa ja saamassa elämänohjeita.
Vuosien saatossa Antonioksen maine erakkona lisääntyi ja hänen luokseen saapui toisia erakkoja pyrkien elämään Antonioksen antaman esimerkin mukaisesti. Antonios oli Egyptin erämaan kristittyjen munkkien johtaja 200-300-luvulla.
Vaikka hänellä ei ollut kirkollista asemaa ja arvoa, hänen pyhyytensä huomioitiin ja viisaus tunnustettiin. Kun Nikean ekumeeninen kirkolliskokous vuonna 325 kokoontui, Antonios kutsuttiin osallistumaan kokoukseen. Hänen kaunopuheinen ortodoksisen opin puolustuksensa koskien Kristuksen persoonaa vaikutti heikentävästi areiolaisuuden asemaan. Antonioksen viisaus johti areiolaisuuden lopulliseen ja täydelliseen eliminoimiseen.
Luostarilaitos syntyy
Erakkoelämästä tuli yhä suositumpaa. Erakot perivät alkukirkon marttyyrien kunnioituksen ja heidän askeettista elämäntapaansa pidettiin kristillisyyden korkeimpana muotona. Näin syntyi luostarilaitos.
Luostarit olivat alkuun vain majoja, mutta vuosikymmenien ja –satojen kuluessa ne ovat kasvaneet ja muuttuneet suuriksi laitoksiksi ja valtaviksi instituutioiksi.
Pyhän Antonioksen, luostarielämän "patriarkan", luostarisäännöt ovat olleet hyvin monen nykyisenkin luostarisäännön perustana.
Ennen kuolemaansa Antonios käski seuraajiensa haudata hänen ruumiinsa merkitsemättömään ja nimettömään hautaan, jottei hänen ruumiistaan tulisi palvonnan ja kunnioituksen kohdetta.
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Antonios Suurta vuosittain tammikuun 17. päivänä.