Silmä ja mieli kulkivat

Aloin vaeltaa kirjoittamatonta polkua, kirkasta korkeutta …
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Silmä ja mieli

kulkivat rivejä pitkin

astuen yhdessä paratiisin tarinaan.

Silmä lukiessaan

pani mielen kulkemaan,

niin myös mieli vuorollaan

laski silmät lepäämään,

sillä kun kirja oli luettu loppuun,

silmä sai levon

mutta mieli askaroi.

Paratiisiin sillan, paratiisin portin,

tuosta kirjasta löysin,

toisen kuljin, toisesta astuin.

Silmän oli jäätävä ulos,

mutta mieli astui sisäpuolelle.

Aloin vaeltaa kirjoittamatonta polkua,

kirkasta korkeutta,

puhdasta, ylevää ja viehkeää,

kirjoitusten Eedeniksi nimittämää

kaiken hyvän huipentumaa.

Siellä näin hurskaiden asumuksia

tihkumassa voiteita,

hehkumassa tuoksuja,

hedelmillä seppelöityinä,

kukilla kruunattuina.

Tekojensa mukaan

oli kunkin kammio:

oli vähemmän koristeltuja,

oli kauneudellaan häikäiseviä,

oli väreiltään himmeitä,

oli kirkkaudessaan paistattelevia.

Efraim

(käännös syyriasta © munkki Serafim)

---

<- katso edellinen opetusteksti: Jumalan rakkaus ~ katso seuraava opetusteksti: Siunattu lähde ->