Paavali Apostoli

Pyhä apostoli Paavali kuvattuna romanialaisessa ikonissa.
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä apostoli Paavali kuvattuna konstantinopolilaisessa ikonissa.
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä apostoli Paavali eli Paavali Tarsolainen ei kuulunut apostolien ydinjoukkoon, kahdentoista läheisimmän opetuslapsen ryhmään. Hänestä tuli apostoli Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen, kun hän tuli käännytetyksi Damaskoksen tiellä. Koska Paavalilla ei ollut henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, kaikki eivät pitäneet häntä täysivaltaisena apostolina, ja hän joutui monesti puolustamaan valtuutustaan. Hän kuitenkin piti myös itse itseään vähäisimpänä apostoleista, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä. Kirkko muistelee apostoli Paavalia kesäkuun 29. päivä – samana päivänä kuin apostoli Pietaria.

Pyhä Paavali syntyi Kilikiassa Tarson kaupungissa Benjaminin sukuun ja sai nimekseen Saul. Hän, kuten myös apostoli Barnabas, opiskeli rabbi Gamalielin, fariseuksen ja kristittyjen vainoojan, alaisuudessa. Jeesuksen Kristuksen totinen usko käänsi hänen päänsä ja uskomuksensa ihmeellisesti Damaskoksen tiellä. Pyhä Paavali nimettiin ja laskettiin apostolien joukkoon kuuluvaksi. Apostoli Ananias kastoi hänet ja tämän jälkeen pyhä Paavali saarnasi evankeliumia Arabiasta Espanjaan sekä juutalaisille että pakanoille. Häntä nimitettiinkin pakanoitten apostoliksi. Apostoli Paavali ei koskaan tavannut Jeesusta, lukuun ottamatta tuota ihmeellistä tapahtumaa Damaskoksen tiellä. Paavali vietti elämänsä Kristuksen kärsimyksistä ja tehtävästä puhuen, perustaen ja organisoiden kirkkoja kaikkialle, missä liikkui. Hän saavuttikin sellaisen täydellisyyden olotilan, että hän voi sanoa galatalaisille: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.”(Gal. 2:20)

Apostoli Paavali kuoli marttyyrikuoleman keisari Neron hallituskaudella samaan aikaan apostoli Pietarin kanssa mahdollisesti vuonna 64. Häntä ei ristiinnaulittu, vaan hänet mestattiin miekalla, koska hän oli Rooman kansalainen.

Paavali kirjoitti lähetysalueensa seurakunnille lukuisia kirjeitä, joista osa sisältyy Uuteen testamenttiin. Kirjeissään hän kehitti varhaiskristillistä teologiaa ja loi pohjan myöhemmälle teologialle. Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin vanhinta aineistoa. Ensimmäisen kirjeensä eli kirjeen Tessalonikalaisille hän kirjoitti vuonna 50 jKr. Apostoli Paavalilta ovat Raamatussa seuraavat kirjoitukset:

• Kirje roomalaisille
• Ensimmäinen kirje korinttilaisille
• Toinen kirje korinttilaisille
• Kirje galatalaisille
• Kirje efesolaisille (*
• Kirje filippiläisille
• Kirje kolossalaisille (*
• Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
• Toinen kirje tessalonikalasille (*
• Ensimmäinen kirje Timoteukselle (*
• Toinen kirje Timoteukselle (*
• Kirje Titukselle (*
• Kirje Filemonille
• Kirje heprealaisille (*

<swf>Paavalin matkat.swf</swf> Paavalin lähetysmatkat (© Sonja Pyykkönen)

Nykyinen Raamatun tutkimus kiistelee useiden kirjeiden autenttisuudesta. Kirjeestä heprealaisille kiistellään erityisesti ja siitä on kiistelty jo alkukirkon ajoista asti. Se ei ilmeisesti ole apostoli Paavalin kirjoittama. Kuinka tahansa, kirkon Raamatun kohtia sisältävä luettelo esittelee nämä kaikki Paavalin kirjeinä. Tähdellä (*) merkittyjä kirjeitä pidetään todennäköisesti Paavalin seuraajien kirjoittamina.

Hannu Pyykkönen

Katso myös:

• Apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivänä (opetuspuhe)
• Kristillisiä laki-ilmaisuja Paavalin apologiana