Kiintymys rikkauteen (opetuspuhe)

(Luuk.18:18-27) ja (Ef.5:8b-19)

Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh.14:6)
Kristus valtailstuimella -ikoni
(Kuva © Pyykkönen)

Jeesus ja rikas mies

Muuan korkeassa asemassa oleva mies kysyi Jeesukselta: "Mitä minun pitää tehdä, hyvä opettaja, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tee aviorikosta, älä tapa, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi." "Kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Kun mies kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi, sillä hän oli hyvin rikas. Nähdessään sen Jeesus sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." "Kuka sitten voi pelastua?" kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

---

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!

Evankeliumikertomuksen rikas ja korkeassa asemassa oleva mies oli mahdollisesti hengelliseen säätyyn kuuluva. Hän oli valmis haastamaan Jeesuksen teologiseen väittelyyn, mutta tuli osoittaneeksi omasta luonteestaan piirteen, joka koskettaa miltei kaikkia meistä länsimaisista ihmisistä.

Miehen ensimmäinen epäonnistuminen tapahtuu hänen kutsuessaan Jeesusta "hyväksi". Mies kuului haastajana niihin juutalaisiin, jotka syyttivät Kristusta jumalanpilkasta tämän korottaessa itsensä Jumalan Pojan asemaan. Jeesus kuitenkin toteaa miehelle:

"Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu."

Jeesus toteaa ikään kuin Kaifakselle myöhemmin, "Itseppä sen sanoit", ja lausetta voisi jatkaa: "jos kutsut minua hyväksi tunnustat Jumaluuteni". Tämän jälkeen haastaja ajautuu keskustelussa alamäkeen, jolta ei ole nousua.

Miehen lopullinen lankeemus on hänen kiintymyksensä rikkauteen. Jeesus opettaa hyvin jyrkin sanoin rikkaudesta, eikä meillä ole oikeutta vesittää hänen opetustaan. Rikkaan on miltei mahdoton, ellei mahdoton, päästä Jumalan valtakuntaan - vai onko joku kuullut, että kameli mahtuisi kulkemaan neulansilmästä?

Selvittäessämme miksi Jeesuksen opetus rikkaudesta on jyrkkää on muistettava, että opetus on hyvin johdonmukaista. Muistamme esimerkiksi vertauksen rikkaasta miehestä, joka varastoi viljaa aittaan ja ajatteli viettävänsä leppoisia elinpäiviä ja jolle Jumala sanoi:

"Sinä hullu, tänä yönä sinun sielusi otetaan sinulta pois."

Rikkauden ongelma, tai omaisuuden ongelma ylipäätään, on se, että pidämme jotakin omanamme. Mutta mitä omaa meillä voi olla? Psalmi 24 alkaa sanoin:

"Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat."

Psalmi toteaa hyvin suorin sanoin, että kaikki luotu on Herran omaa, jopa oma elämämme on Jumalan omaa - Jumalan luomaa ja Jumalan varassa.

Hyvin usein me ihmiset ajattelemme, että Jumala on siunannut meitä toimeentulollamme. Kiitämme Jumalaa siitä, että hän antaa meille toimeentulon, mikä onkin ihan oikein, mutta lankeamme pitämään yli tarpeen jäänyttä varallisuutta omaisuutenamme, aineellisena hyvänä, johon meillä yksin on oikeus. Tähän valeomaisuuteen tartumme tavoitellen aina jotakin lisää, mutta tuo lisä ei voi koskaan tyydyttää tarpeitamme. Tyydytettyämme tarpeemme kaipaamme pian jo jotakin uutta ja parempaa. Samalla kiitämme Jumalaa siitä, että hän siunaa meitä hyvyydellään antaessaan tuon ylimäärän käyttöömme. Todellisuudessa Jumala tarkoitti sen jaettavaksi. Rukoileehan kirkkokin avioparille vakaata varallisuutta, että he voisivat jakaa puutteessa olevillekin.

Tai jos meillä ei juuri nyt ole vara hankkia kaipaamaamme, kadehdimme sitä, jolla tuo mahdollisuus on. Ehkä jopa syytämme Jumalaa siitä, että hän siunasi toista enemmän kuin minua. Näin meissä kaikissa asuu pieni menestysteologi, jonka ajatuksissa Jumalan siunaus näkyy maallisena hyvänä tai helppona elämänä. Surullista meidän kannaltamme on se, ettei menestysteologia kuulu ortodoksiseen opetukseen.

Jumala ei lupaa missään kenellekään helppoa elämää. Rikkaalle hän sanoo:

"Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille."

Evankeliumissa kuulijat kysyvät Jeesukselta. "Kuka sitten voi pelastua?" Ja tähän Jeesus vastaa:

"Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Pelastuksen tiessä on useita vaiheita, joissa kaikissa toimii Jumalan armo. Ensimmäinen vaihe on Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus, jossa meidät on lunastettu kuolemalta. Näin meidät on vapautettu kuoleman tuomalta synnin orjuudelta. Silti synti edelleen vaikuttaa meissä. Pelastuksen viimeisen vaiheen kohtaamme tulevassa elämässä uskontunnustuksen mukaisesti. Tässä välissä pelastukseen kuuluu koko elämämme kirkon piirissä ja osallisena Jumalan armosta sekä Pyhän Hengen ohjauksesta.

Jumala ei lupaa meille, armossaan ja ohjauksessaan, helppoa elämää. Apostoli Paavalin, jonka kirjeestä efesolaisille kuulimme juuri katkelman, hän saattoi monenlaisiin koettelemuksiin. Paavalin mukaan koettelemukset ovat hyväksi, koska ne osoittavat meille heikkoutemme ja heikkoudessamme annamme Jumalalle tilaa toimia itsessämme. Koska Kristus on lunastanut meidät vapaiksi kuolemasta, tulisi meidän vastata kutsuun elämällä kuten Jumalan lasten kuuluu.

Siihen elämään kuuluu oikea ymmärrys. Kaikki on Jumalan omaa. Mikä minulta yli jää, on tarkoitettu jaettavaksi niille, joilta jotakin puuttuu. Jos en pysty auttamaan taloudellisesti, on minun autettava hengellisesti ja rinnalla kulkien. Luopumalla omastamme ja syntisestä itsestämme, annamme Jumalalle tilan toimia itsessämme. Tämä on meille haaste, jonka pyrimme torjumaan mielestämme, koska se ohjaa muutokseen. Muutos ei tuo koskaan helppoutta, jota laiskuudessamme jatkuvasti kaipaamme. Surullinen totuus on se, että laiskuus ja helppouden tavoittelu johtaa suoraan Jumalan torjumiseen ja hengelliseen kuolemaan.

Niinpä Paavalin opetus efesolaisille on osoitettu suoraan myös meille, joiden kilvoittelu on haurasta ja vaillinaista. Paavali opettaa:

Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä. Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää. Tuokaa ne päivänvaloon. Mitä sellaiset ihmiset salassa tekevät, on häpeällistä sanoakin, mutta kaikki tulee ilmi, kun valo sen paljastaa. Kaikki, mikä on paljastettu, on valossa. Sen vuoksi sanotaankin:

Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!

Herää, sinä joka nukut, niin Kristus on sinua valaiseva!

Aamen.

Isä Tuomas Järvelin