Ero sivun ”Theodikea” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (siirsi sivun ”Teodikea” ohjauksen ”Theodikea” päälle) |
(ei mitään eroa)
|
Versio 12. elokuuta 2010 kello 14.25
Nimitys teodikea / theodikea on peräisin Gottfried Leibnizin teoksesta Théodicée vuodelta 1710. Teodikea merkitsee Jumalan hyvyyden puolustamista pahan olemassaolosta huolimatta. Tai toisella tavalla sanottuna: Teodikea on perustelu, jolla pyritään osoittamaan, että Jumala on oikeudenmukainen, vaikka maailma on sellainen kuin se on. Ongelmana on siis kumota vastalauseet, jotka perustuvat kaikkivoivan Jumalan ilmeisesti sallimiin kauheuksiin, joita maailmassa tapahtuu paljon. Muun muassa Voltaire ivasikin vuoden 1755 Lissabonin maanjäristyksen järkyttämänä Leibnizin optimismia kirjassaan Candide (1759).
Pahan ongelma tai teodikean ongelma (kreikan sanoista: theos / Jumala, dike / oikeudenmukaisuus) on kristinuskon oppeihin liittyvä teologinen ja uskonnonfilosofinen ongelma, joka on määritelty esimerkiksi seuraavasti:
- "Miten kaikkivaltiaan, oikeudenmukaisen ja kaikkihyvän Jumalan luomassa maailmassa on pahuutta?" tai
- "Jos Jumalan ominaisuuksiin kuuluu sekä rakkaus että kaikkivaltius, niin miksi hän sallii pahan maailmassa?"
Pahan ongelma esitetään yleensä jumalauskon vastattavaksi seuraavassa muodossa:
- jos Jumala on täydellisen hyvä -> Hän haluaa poistaa pahan,
- jos hän on Kaikkivaltias -> Hän pystyy poistamaan pahan.
- Paha on kuitenkin olemassa,
- joten Jumala ei voi olla samaan aikaan Kaikkivaltias ja Kaikkihyvä.
(lähde: mm. wikipedia)
Tekstin julkaisulisenssi: GDFL