Erakko

Erakko on yksin elävä kilvoittelija. Sana tulee kreikan kielisestä sanasta erēmos, "aavikon asukkaat".

Kristillinen erakkoliike syntyi 300 -luvulla jkr, jolloin monet, jotka halusivat omistautua uskonnon harjoittamiselle kokonaan sekä noudattaa Jeesuksen sanoja kirjaimellisesti, luopuivat omaisuudestaan ja pakenivat erämaahan uskonvainoja tai epäoikeudenmukaisuutta.

Erakot vetäytyivät yksinäisyyteen erämaan luoksepääsemättömille seuduille ja viettivät siellä yksinkertaista ja karua elämää. Toisinaan samoille seuduille asettautuneet erakot alkoivat pitää yhteisiä jumalanpalveluksia.

Ensimmäiset luostarit muodostuivat Egyptissä jo 300-luvulla, kun erämaihin asettuneet erakot muodostivat niitä suojakseen ja jokapäiväisen elämän tarpeista (esim. ruoasta, vaatteista jne.) huolehtimiseen.

Ortodoksisessa kirkossa erakoiksi kutsutaan yleensä luostarin lähettyvillä yksin asuvaa henkilöä, joka on vetäytynyt maailmasta rukoilemaan ja kilvoittelemaan. Tällaiset erakot eivät kuitenkaan koskaan jätä maailmaa; he esimerkiksi osallistuvat säännöllisesti Herran Pyhään Ehtoolliseen.