Ilie Cleopan kirjan luku 33, osa II

Arkkimandriitta Ilie Cleopan kirjasta "Ortodoksisesta uskosta" pois jätetty ja julkaisematta jäänyt viimeinen luku. Tässä on sen toinen osa, joka käsittelee "Herran armeijaa". Kun kaikki kolme osaa on julkaistu, ne julkaistaan täällä vielä yhtenä kokonaisuutena pdf-tiedostona. Suomennos romaniankielestä: Matti Sidoroff
Julkaistu Ortodoksi.netissä 19.3.2013 kääntäjän luvalla.

---

Luku 33/osa 2

"Herran armeijasta"

OPPILAS: Olen ymmärtänyt, mitä olette minulle edellä sanonut, ja sydämellisesti kiitän teitä näistä kanonisista selvityksistä, jotka koskevat vanhan kalenterin kannattajia meidän maassamme. Mutta mitä voitte sanoa minulle "Herran armeijasta"?(9 Onko meidän liityttävä Herran armeijaan, jos mielimme pelastua?

PAPPI: Jumalasta puhuja ja suuri Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavali saarnaa ja osoittaa, että kaikki kristityt ovat Jeesuksen Kristuksen sotilaita.(10 Hän neuvoo opetuslastaan Timoteusta taistelemaan todellisena Jeesuksen Kristuksen sotilaana ja sanoo hänelle: "Kärsi sinäkin vaivaa, kuten Jeesuksen Kristuksen kelpo sotilas" (2. Tim. 2:3). Paavali osoittaa, että Jeesuksen Kristuksen kelpo sotilas ei lankea sekaantumaan maailman synteihin ja joutavanpäiväisyyksiin. Paavali sanoo: "Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu jokapäiväisen elämän toimiin, jos haluaa, että päällikkö on häneen tyytyväinen" (2. Tim. 2:4). Mutta tämän lisäksi jumalallinen apostoli Paavali vielä näyttää, mitkä ovat Jeesuksen Kristuksen sotilaan hengelliset aseet. Hän sanoo: "Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, joka on Jumalan sana" (Ef. 6:13-18). Ja vielä hän kehottaa Timoteusta taistelemaan suurella harkinnalla ja kärsivällisyydellä: "Käy uskon jalo taistelu ja voita omaksesi ikuinen elämä..." (1. Tim. 6:12). Ja Paavali itsekin omasta puolestaan todistaa, että koko elämänsä hän on käynyt tätä hengellistä taistelua (vertaa Ef. 4:12), ja nyt hän valmistautuu ottamaan vastaan iankaikkisen elämän voittoseppeleen. Hän sanoo: "Olen taistellut hyvän taistelun, olen päässyt matkani päähän, olen säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään" (2. Tim. 4:7-8).(11 Siis kaikki kristityt ovat Jeesuksen Kristuksen sotilaita, ja jos he taistelevat hyvän taistelun, kuten suuri apostoli Paavali, yhdessä hänen kanssaan mekin saamme iankaikkisen elämän seppeleen.

OPPILAS: Olette edellä osoittanut, että kaikki kristityt ovat Jeesuksen Kristuksen sotilaita, mutta milloin he ovat hänen sotilaikseen tulleet?

PAPPI: Pyhässä ja jumalallisessa kasteessa, rakas veli. Kuule, mitä sanoo pyhä Raamattu: "Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne" (Gal. 3:27). Näin ollen Kirkko, joka on meidän hengellinen äitimme, koska se on synnyttänyt meidät uudesti vedestä ja Hengestä (Joh. 3:5), on meidät tämän hengellisen synnytyksen kautta tehnyt meidät armosta Jumalan lapsiksi ja Jeesuksen Kristuksen sotilaiksi. Tämän asian todistaa myös jumalallinen isä Johannes Krysostomos sanoessaan niille, jotka kastettiin pyhänä pääsiäisenä, että kasteesta ihminen on saanut suuren voiman, terävän miekan, jolla voi pistää käärmeen kuoliaaksi. Ja osoitettuaan, että kristitty on kasteessaan saanut hengelliset aseet taistellakseen paholaista vastaan hän sanoo: "Herra on sallinut, että paholainen nousee raivoon sinua vastaan siksi, että saisit kokemusta ja oppisit tuntemaan voimasi. Ja kuten joku taistelulajeissa hyvä valmentaja ottaa valmennettavakseen kokemattoman, vielä heikon ja harjaantumattoman urheilijan, hän ensiksi voitelee hänet, harjaannuttaa hänet taisteluun, vahvistaa hänen lihaksiaan eikä anna hänen levätä vaan käskee hänet areenalle, että hän oppisi kokemuksesta, miten voimakas hänestä on tullut, aivan samoin on tehnyt Kristus. Todella Herra voisi ajaa pois viholliset, jotka kasteen jälkeenkin taistelevat meitä vastaan, mutta jotta oppisit tuntemaan armon rikkauden ja sen voiman suuruuden, jonka olet saanut kasteessa, hän sallii vihollisen taistella sinua vastaan antaen sinulle runsaasti tilaisuuksia saada voitonseppeleitä taisteluista. Tämän vuoksi seitsemän päivän ajan te tulette saamaan opetusta, jotta harjaantuisitte hyvin näihin taisteluihin."(12 Ymmärrä siis, että kasteestamme lähtien meistä on tullut Jeesuksen Kristuksen sotilaita ja olemme saaneet Jumalan armon hengelliset aseet.

OPPILAS: Mutta miten tänä päivänä toimiva Herran armeija on syntynyt?

PAPPI: Herran armeija on ollut kristillinen ortodoksinen järjestö, jonka kirkko aluksi hyväksyi. Niin kauan kuin sillä oli hyvät johtajat, se oli kirkolle hyödyksi, sillä hyvin monet kristityt niiden opetusten kautta, joita se antoi lehdissään ja julkaisuissaan, lopettivat väkivaltaisuudet, juopottelut, tupakoinnin, kiroilemiset, irstailut, varastamiset ja muut pahuudet, jotka uhkasivat yleistä ja kirkon moraalia. Mutta sen jälkeen kun tämän organisaation sisäinen järjestys romahti ja se jäi vaille hyviä johtajia, vain pieni määrä sen jäsenistä pysyi Kristuksen kirkon todellisina hyvinä jäseninä. Suuri enemmistö joutui harhateille jäätyään vaille hyviä ohjaajia, jotka olisivat tunteneet hyvin dogmit, kanonit ja pyhien isien patristiset opetukset ja ortodoksisen kirkon aina voimassa pitämät perinteet.

Apostoli Paavali osoittaa, että Kristuksen sotilaan pitää taistella sääntöjen mukaan, jos hän haluaa saada voittajan seppeleen (2. Tim. 2:5). Mutta jos he vain nimellisesti ovat sotilaita mutta ovat luopuneet Kristuksen kirkon perinteisestä käytännöstä, niin eivät he enää voi ole Herran Kristuksen sotilaita vaan sotilaskarkureita ja ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, mitä usko on, ja jotka vahingoittavat sekä maatamme että kirkkoamme osoittamalla tottelemattomuutta auktoriteetteja kohtaan. He pitävät kokouksia uskovaisten kodeissa ilman kirkon johdon lupaa. Ja vielä pahempaa: he menevät ilman seurakunnan papin lupaa toisten hiippakuntien alueella pidettäviin kokoontumisiin, mistä kanonit määräävät kirkonkirouksen ja raskaat katumusharjoitukset.(13

Toinen melko raskas Herran armeijaan kuuluvien väärinkäytös on, että vaikka he ovatkin maallikkoja, jotkut heistä saarnaavat kirkoissa ja kokoontumisissa, joita pidetään uskovaisten kodeissa, ilman että heillä on siihen paikallisen piispan tai sen paikkakunnan papin siunausta, jonka alueella hän saarnaa.

OPPILAS: Eikö ole luvallista saarnata kansalle ilman piispan tai papin siunausta?

PAPPI: Ei missään tapauksessa. Tätä ei saa tehdä. Ja enemmänkin: sinun pitää tietää, että ei ainoastaan kristittyjä maallikoita ole kielletty saarnaamasta julkisesti ilman piispan lupaa, vaan eivät edes seurakuntien papit saa saarnata kirkoissaan ilman, että paikkakunnan piispa on antanut heille siihen kirjallisen tai suullisen luvan.

OPPILAS: Mutta mistä tämän asian voi tietää?

PAPPI: Kirkollisessa oikeudessa on kirjoitettuna: "Piispan valtuutuksella myös papit voivat saarnata kirkossa. Mutta piispa voi ottaa heiltä pois tämän oikeuden, jos hän ei ole vakuuttunut että kyseessä olevilla papeilla on siihen välttämättömät kyvyt tai jos hän epäilee heidän oppinsa puhtautta." Ja vielä sanotaan: "Ilman piispan valtuutusta kukaan ei saa saarnata kirkossa."(14

OPPILAS: Onko ollut tapauksia, että papeilta olisi kielletty saarnaaminen kirkossa?

PAPPI: On niitä ollut. Tästä samasta kirkollisen oikeuden kirjasta voimme lukea: "Areioksen harhaopin seurauksena Aleksandrian kirkossa kaikilta papeilta kiellettiin saarnaaminen."(15 Katso tästä asiasta kuitenkin myös Sokrateen kirkkohistoriaa.(16 Saman asian osoittaa myös Nikodim Milashin kommentaari Trullon kanoniin 64.(17

OPPILAS: Isä, eivätkö edes maallikkolähetyssaarnaajat voi pitää saarnoja kirkoissa tai väenkokouksissa ilman piispan lupaa?

PAPPI: Ei missään tapauksessa, rakas veli, sillä jos papitkin saarnatakseen kirkoissa ja väenkokouksissa tarvitsevat kirjoitetun tai suullisen luvan piispalta, sitä suuremmalla syyllä myös lähetyssaarnaajat, jotka ovat maallikkoja. Katso, mitä tästä asiasta sanoo kirkollinen oikeus: "Lähetyssaarnaajat ovat joka suhteessa riippuvaisia paikkakunnan piispasta ja heidän velvollisuutensa on määräajoin esittää yksityiskohtainen raportti toiminnastaan."(18

OPPILAS: Mitä kirkon kanonit sanovat tästä asiasta?

PAPPI: Katso, mitä ne sanovat: "Maallikon ei sovi ryhtyä julkisesti puhumaan tai opettamaan ja näin omaksumaan itselleen kirkollista johtoasemaa, vaan Herran antamien säädösten mukaan hänen pitää avata korvansa kuulemaan niitä, joille on annettu opettamisen lahja ja oppia heiltä jumalallisia asioita. Sillä Jumala on asettanut Kirkkoon erilaisia jäseniä, kuten sanoo Apostoli, jota tulkiten Gregorios Teologi sanoo näin: "Tämä järjestys pitäkäämme kunniassa, veljet, sitä varjelkaamme. Yhden pitää olla korva, toisen kieli. Yksi on käsi, toinen jotakin muuta. Yksi opettaa, toinen oppii." Ja vähän myöhemmin: "Kuka oppii, olkoon kuuliainen, kuka opettaa, opettakoon lempeydessä, kuka palvelee, palvelkoon innolla. Sillä emme jokainen ole kieli, joka on kaikkein kerkein jäsen. Emmehän kaikki ole apostoleita, emmehän profeettoja, emmehän tulkkeja?" (1. Kor. 12:29-30). Ja sitten hän lisää: "Miksi teet itsestäsi paimenen, vaikka olet lammas? Miksi teet itsestäsi pään, vaikka olet jalka? Miksi ryhdyt komentamaan sotilaita, vaikka itse olet rivisotilas? Sillä viisaus käskee: älä ole hätäinen sanoissasi, älä leventele rikkaan kanssa vaikka olet köyhä, äläkä yritä olla viisaampi kuin viisaat." Mutta jos nähdään jonkun ylenkatsovan tätä kanonia, 40 päivää olkoon hän erossa kirkon yhteydestä.(19

OPPILAS: Eikö maallikko voi saarnata kirkossa tai väenkokouksessa missään tapauksessa?

PAPPI: Vain siinä tapauksessa, että piispa antaa hänelle kirjallisen valtuutuksen tai suullisen luvan eli siunauksen, voi maallikko tai papiston jäsen saarnata kirkossa tai muissa kristillisissä kokoontumisissa. Mutta silloinkin hän on piispan ja asianomaisen seurakunnan papin välittömän valvonnan alaisena.(20

OPPILAS: Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kuitenkin on mahdollista, että joku maallikkokristitty voi saarnata kirkossa tai muussa kokoontumisessa, jos hänellä on paikkakunnan piispan ja asianomaisen seurakunnan esimiehen lupa. Mutta sanokaa, olkaa hyvä, missä on kirjoitettu, että maallikko voi saarnata kirkossa tai kokoontumisissa.

PAPPI: Katso, mitä kirjoitetaan Neamtsin Pedalionin lehden 188 kääntöpuolella: Jos on joku puhetaitoinen ja hurskas maallikko, ei ole kiellettyä, että hän vastaa ja antaa opetusta erityisesti sille, joka sitä häneltä pyytää, kuten sanoo Zonaras Apostolisten konstituutioitten kahdeksannen kirjan 32. kappaleen selityksessä. Sillä hän sanoo, että kaikki tulevat olemaan Jumalan opettamia. Tällä tavalla puhui Apollos ja opetti Herran tietä siitä huolimatta, että hän tunsi vain Johanneksen kasteen (Ap.t. 18:25), ja Aquila ja Priscilla, jotka perehdyttivät tämän Apolloksen tarkemmin Jumalan tiehen. Siis tästä tähän asti sanotusta uskon sinun ymmärtäneen riittävän selvästi, millä tavalla maallikkokristitty ja kuka tahansa lähetyssaarnaaja voi puhua kokoontumisissa. Vain paikallisen piispan ja asianomaisen seurakunnan esimiehen kirjallisella tai suullisella luvalla hän voi puhua kirkossa tai uskovaisten kokouksessa.

---

Viitteet:
9) "Herran armeija" on Romanian ortodoksisen kirkon piirissä 1920-luvulla syntynyt herätys- ja uudistusliike, joka kommunistien otettua vallan Romaniassa julistettiin laittomaksi mutta joka siitä huolimatta jatkoi toimintaansa maanalaisena pietistisenä liikkeenä ja toimii edelleen. (Suom. huom.)
10) Katso "Kiriacodromul" (Saarnoja sunnuntaipäiville). Saarna Mirhantuojien sunnuntain evankeliumitekstiin. Bukarest, 1857, s. 58.
11) Olen tässä käyttänyt suomalaisen kirkkoraamatun käyttämän sanan "kilpailu" sijasta romaniankielistä alkutekstiä paremmin vastaavaa sanaa "taistelu". (Suom. huom.)
12) Cuvînt de Înviere (Saarna ylösnousemusjuhlana), "Izvoarele Ortodoxiei", No. 5, Bukarest, 1942, s. 210.
13) Dreptul Canonic (Kanoninen oikeus), s. 323-334)
14) Op.cit. luku 132, s. 360
15) Op.cit. luku 132, s. 360.
16) Hist. eccl. V:22) ja myös Sozomenoksen historiaa.( [ Hist. eccl. VII:19.
17) Pravila I:549-550.
18) Dreptul Canonic (Kanoninen oikeus), luku 132, s. 361
19) Kuudennen ekumeenisen synodin kanoni 64; Pidalion de Neamţ, (Neamtsin luostarin Pedalion, toim. 1844, lehden 187 kääntöpuoli.
20) Dreptul Bisericesc (Kirkollinen oikeus), luku 133, s. 363.

---

Katso myös

• Herran armeija

---

-> palaa johdantoon
Edellinen ja seuraava osa:

• Osa I: "Kalenterista" (julkaistu 12.3.2013)
• Osa III: Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin (julkaistu 28.3.2013)
• Koko luku 33: Kalenterista, "Herran armeijasta" ja Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin (PDF)
  [kooste julkaistaan noin 2.4.2013]