Grabarkan luostari Puolassa

Grabarkan Pyhän vuoren ristimetsää kirkon ympärillä
Kuva © Ortodoksi.net /HAP

Grabarkan uusi Kristuksen kirkastumisen kirkko
Kuva © Ortodoksi.net /HAP

Grabarkan Kristuksen kirkastumisen kirkko sisältä
Kuva © Ortodoksi.net /HAP

Athokselta saatu Iwerian Jumalanäidin ikonin toisinto
Kuva © Ortodoksi.net /HAP

Grabarkan Kristuksen kirkastumisen kirkko sisältä
Kuva © Ortodoksi.net /HAP

Grabarkan Pyhä Vuori (Świętej Górze Grabarce) - kuten puolalaiset itse paikkaa nimittävät - on tärkein ortodoksisen elämän keskus Puolassa. Vuosisatojen ajan se on ollut todistamassa olemassa olollaan alueen henkisiä arvoja.

Grabarkan Pyhällä Vuorella, kirkon ympärillä, on tuhansittain ristejä - aivan kuten Liettuassa kuuluisalla Ristikukkulalla lähellä Šiauliaita. Ristit ovat muistoja niiltä ihmisiltä, jotka ovat olleet sairaita, kärsiviä tai jotka ovat menettäneet otteensa elämästään, mutta parantuneet, saaneet helpotusta tai löytäneet elämänsä jälleen ja saaneet otteen siitä.

Grabarka on jatkuvan rukouksen paikka, jossa pyhien Martan ja Marian luostarin sisaristo rukoilee ja on rukoillut jo luostarin perustamisesta alkaen vuodesta 1947 lähtien. Siellä rukoilevat tuhannet pyhiinvaeltajat, jotka käyvät tällä temppelivuorella ja joiden määrä kasvaa valtaviksi etenkin Kristuksen kirkastumisjuhlan aikaan elokuussa. Juhlaa vietetään siellä vanhan kalenterin mukaan elokuun 18. ja 19. päivinä. Suomessa tätä samaa juhlaa vietetään uuden kalenterin mukaisesti jo elokuun 6. päivänä.

Vuodesta 2000 lähtien Grabarkan luostaria on siunattu uudella ihmeitätekevällä Iwerian Jumalanäidin ikonilla, jonka toisinnon luostari sai Athoksen Pyhän Vuoren munkeilta.

Rutenian ruhtinaitten hallitsemilla mailla

Grabarkan Pyhä Vuori sijaitsee Koillis-Puolassa, alueella, jossa kristinuskon alku liittyi läheisesti idän kristittyyn kirkkoon ja venäläis-bysanttilaisen kulttuurin vaikutukseen. Nämä vaikutukset juontavat juurensa aina 900-luvun kolmannelle vuosikymmenelle.

Grabarka sijaitsi aivan kahden suuren kaupungin - Mielnikin ja Drohiczyn - naapurissa. Nämä kaupungin kehittyivät nopeasti heti 1000-luvun alussa. Mielnik etenkin oli kuuluisa ihmeitätekevästä Kristus Vapahtaja ikonistaan, joka toi kaupunkiin niin ruhtinaita kuin rahvastakin.

Drohiczyn oli kuningaskunnan neljänneksi suurin kaupunki heti Gnieznonin, Krakovan ja Varsovan jälkeen. Täällä Haliczin ja Wotyrin ruhtinas Daniel kruunattiin vuonna 1253.

Ja täällä, jo siihen aikaan, oli Kristus Vapahtajan ortodoksinen luostari. Näitä maita hallitsivat Rutenian ruhtinaat, jotka loivat alueelle jokseenkin suotuisat olosuhteet, missä ortodoksinen usko pystyi kehittymään ja kukoistamaan aina 1300-luvulle saakka.

Liettuan valta lisääntyi

1300-luvulla Liettuan valta alkoi lisääntyä huomattavasti tällä alueella, joka sijaitsi aivan näiden pohjoisempana olevien alueiden vieressä. Liettua laajensi aluettaan Rutenian maiden kustannuksella. Alueista, jotka sijaitsivat syrjässä, kuten Grabarka, tuli osa Liettuan valtakuntaa.

Vuonna 1385 Liettua allekirjoitti sopimuksen Puolan kanssa. Palveluksena saadessaan puolisokseen Puolan prinsessa Jadwigan, Ladislaus Jagietto, Liettuan suurruhtinas, sitoutui liittymään itse ja kastamaan myös alamaisensa latinalaisen riituksen uskoon ja liittämään Liettuan ja Rutenian alueet Puolaan. Tämä tarkoitti siis katolisen uskonnon valta-asemaa ja siitä alkaen eri aikoina vaihtelevasti alettiin rajoittaa Kreikan uskoisten eli ortodoksisen väestön oikeuksia.

Brestin unioni - tuskallisen prosessin alku

Vakavin isku tapahtui vuonna 1596 Brestin unionissa, joka oli katolisen kirkon ja ortodoksien välinen liitto, yhdistymä, jota johti roomalaiskatolinen paavi, jonka siis myös liittoon liittyneet ortodoksit - heistä käytetään myöhemmin myös nimitystä uniaatit - tunnustivat. Tuskallisin prosessi unioniin liittymisen jälkeen kesti noin sata vuotta. Suurin vastustus tuli luostariyhteisöistä. Luostarit, jotka sijaitsivat lähellä Grabarkaa - Bielsk, Zabfudöw ja Drohiczyn, kieltäytyivät liittymästä unioniin.

Nämä luostarit houkuttelivat omaan luostariinsa sellaisia munkkeja muista luostareista, jotka olivat hyväksyneet unionin. Nämä luostarit sijoittuivat myös sellaisille syrjäisille ja eristäytyneille paikoille, kuten juuri Grabarkan Pyhä Vuori. Näitä tällä alueella asuneita ja pitkään kadoksissa olleita munkkeja koskevat muistot ovat eläneet paikallisen väestön mielessä ja kirjoituksissa kauan ja elävät yhä edelleen.

Vuoden 1710 ihme

Grabarkan alue sai erityistä mainetta 1700-luvun alussa. Ympäröivillä alueilla riehui vakava tautiepidemia. Ihmisiä kuoli joukoittain. Vuonna 1719 eräs vanha mies näki unen, jossa sanottiin, että ne jotka etsivät suojaa Pyhän Vuoren juurelta, missä joka kevät virtaa pyhää vettä, säästyvät taudilta. Ne, jotka pakenivat Pyhälle Vuorella, todellakin pelastuivat ja ne jotka olivat sairaita, paranivat. Ihmettä kunnioitettiin rakentamalla paikalle kappeli. 1700-luvulla alkuperäinen kappeli korvattiin vielä sitten uudella rakennuksella.

1800-luku

Asiakirjat osoittavat, että 1800-luvulla Pyhän Vuoren maine ja kultti olivat jo voimakkaasti kehittyneet. Silloin - kuten nytkin - Kristuksen kirkastumisen juhlaa 19. elokuuta, vietettiin suurin juhlallisuuksin. Useita tuhansia ihmisiä teki pyhiinvaellusmatkan Pyhälle Vuorella ja palvelukset kestivät siellä kolme päivää.

Pyhän Vuoren vuosisata

1800-luvun lopussa Pyhän Vuoren ortodoksinen kirkko kunnostettiin tai oikeastaan se käytännöllisesti katsoen rakennettiin uudestaan. Kirkko selvisi kahdesta maailmansodasta, mutta yöllä 11. päivä elokuuta 1990, se tuhoutui tulipalossa, jonka sytytti paikallinen tuhopolttaja.

Yhdessä kirkon kanssa koko polikromia - maalaukset ja esineet kirkon sisällä, mukaan lukien kahden merkittävän krakowalaisen professorin Adam Stalony-Dobrzańskin ja Jerzy Nowosielskin työt 1960-luvulta tuhoutuivat. Jälleenrakentaminen aloitettiin välittömästi tulipalon jälkeen. Uuden kirkon arkkitehtuuri ja koristelu on sopusoinnussa vanhan tyylin kanssa.

1947 luostari perustetaan

Vuonna 1947 Pyhien Martan ja Marian nunnaluostari (Monaster żeński Świętych Marty i Marii) perustettiin Grabarkan Pyhälle Vuorelle. Sen perusti sisar Maria (siviilinimeltään Sofia Niekludow), joka oli syntyisin venäläisten aristokraattien lapsi, joka lapsuudessaan oli leikkinyt myös tsaari Nikolai II lapsien kanssa Tsarskoje Selossa (Царское Село / Tsaarin kylä), nykyisessä Pietariin kuuluvassa Puškinin (Пу́шкин) kaupungissa.

Ainoastaan yksi luostareista pysyi sodanjälkeisen Puolan rajojen sisäpuolella, Jabłeczna, joka silloin oli 460 vuotta vanha luostari. Ennen sotaa Puolassa oli ollut yksitoista munkkiluostaria ja viisi nunnaluostaria. Sodan jälkeisen rajojen uudelleen linjaamisen seurauksena suurin osa näistä jäi rajan taakse Neuvostoliiton puolelle.

Luostarit Puolassa

Kaikissa Puolan luostareissa oli ennen toista maailmansotaa ollut noin kaksisataa munkkia ja nunnaa. Esimerkiksi yksistään Leśnassa, Podlasien alueella, joka on noin 50 kilometrin päässä Grabarkasta, oli ennen ensimmäistä maailmansotaa työskennellyt ja rukoillut noin 750 nunnaa. 1800-luvun taitteessa munkkeus ja erityisesti naisten uskonnollinen elämä kasvaminen oli kokenut suuren herätyksen niillä alueilla, jotka olivat kuuluneet aikaisemmin Puolan tasavaltaan ennen sen jakamista.

Itäinen munkkilaisuus oli kehittyneempää Rutenian hallitsemilla Puolaan kuuluvilla maa-alueilla ennen Brestin unionia. Mutta silti myöhemmin 1600-luvulla perustettiin noin sata uuta luostaria. Ne olivat rikkaiden liikemiesten, kaupunkilaisten ja jopa munkkien reaktiota Brestin unioniin.

Toisesta maailmansodasta alkaen aina 1980-luvulle saakka Puolassa oli vain kaksi luostaria: miehille pyhän Onofrion luostari Jabłecznassa ja naisille pyhien Martan ja Marian luostari Grabarkassa. Myöhemmin alkoi ensin Supraślin luostarin elpyminen lähellä Białystokia. Tämä luostari oli alkuaan perustettu jo vuonna 1498. Uusi naisluostareita perustettiin Zwierkiin lähelle Białystokia, Saki lähelle Bielsk Podlaskia ja Kostomłoty lähelle Biełsk Podlaskia, Wojnowo, Mazurianin alueelle, Zaleszany Bielsk Podlaskiin sekä Przemyślissa oleva Ujkowicen miesluostari.

Pyhiinvaelluskohde

Grabarkan Pyhä vuori on myös pyhiinvaelluskohde. Useiden vuosien tauon jälkeen vuonna 1986 pyhiinvaeltajat saapuivat jälleen Grabarkaan.

He kävelivät lähes sadan kilometrin päässä olevasta Białystokista. Nykyisin he tulevat monista eri paikoista, kuten esimerkiksi 200 kilometrin päästä Lublinista tai jopa Valko-Venäjältä. Jalkaisin vaeltavia pyhiinvaeltajia saapuu Kriistuksen kirkastumisen juhlaan, jota vietetään vanhan kalenterin mukaisesti 18. ja 19. päivinä elokuuta. Silloin useita tuhansia uskovaisia kokoontuu yhteiseen rukoukseen Grabarkaan.

Tulipalo

12. päivän vuonna 1990 Kristuksen kirkastumiselle omistettu puinen ortodoksinen kirkko tuhoutui tulipalossa Grabarkan Pyhällä vuorella.

Tuli tuhosi muun muassa 1600-luvun puolenvälin tienoilta peräisin olleen Pyhän Kolminaisuuden ikonin. Kahden krakowalaisen professorin 1960-luvulla tekemä kirkon värikäs sisutus tuhoutui. Ennen kaikkea paikka, joka oli syöpynyt satojen ja tuhansien uskovaisten sydämiin oli mennyttä. Kirkon sytytti paikallinen, läheisen kylän asukas tahallaan.

Uudelleenrakentaminen

Päätös rakentaa Grabarkan kirkko uudestaan tapahtui heti tulipalon jälkeen. Siinä lähdettiin ajatuksesta, että uudenkin kirkon perusmuoto pidetään entisenlaisena.

Kirkon rakenne kuitenkin muuttui täysin. Puiset seinät korvattiin tiilellä, puuperusteet betonilla ja pärekatto kuparilla. Jotta kirkon arkkitehtuuri kuitenkin säilyisi ennallaan, kaikki ulkoseinät peitettiin puulla ja seinien nurkkaukset pilastereilla, seinäpilareilla.

Uudistettu kirkko koristeltiin veistoksilla, jotka oli tehty erittäin tarkasti ja hyvällä maulla kuvanveistäjä Wieczysław Szumin toimesta.

Monivärinen katettu kirkon sisätila, polikromi, oli Jarosław Wiszenkon ja ikonit ikonostaasissa Michał ja Barbara Pieczonkon töitä.

Jälleenrakennetun kirkon suunnittelijoina toimivat Krzysztof Rymsza-Mazur ja Jan Pawlicki.

Athokselta Grabarkaan

Kuten jo mainittiinkin, Grabarkan Pyhä vuori on Puolan tärkein ortodoksinen uskonnollinen keskus. Sen merkitys on kasvanut etenkin vuoden 2000 jälkeen. Silloin juhlittiin Kristuksen kirkastusjuhlien aikaan myös kristinuskon 2000-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi tuotiin Kreikasta Athoksen Pyhältä vuorelta Iwerian Jumalanäidin ikoni Grabarkan Pyhälle vuorelle. Sen toivotti tervetulleeksi noin 70 000 pyhiinvaeltajaa.

Alkuperäinen Iwerian Jumalanäidin ikoni on Athoksella Iwerian luostarissa. Tämä on toisinto tuosta ikonista luostarin ulkopuolella, koska alkuperäistä ei saa viedä pois Iwerian luostarista. Perimätiedon mukaan ikoni häviää samalla tavalla kuin se aikanaan ilmestyikin ja tämä on silloin samalla merkki siitä, että maailman loppu on lähellä.

Iwerian Jumalanäidin ikoneja on vain neljä kappaletta: alkuperäinen Athoksella, yksi Venäjällä, yksi Montrealissa Kanadassa ja yksi Grabarkassa. Montrealissa oleva ikoni. lukuun ottamatta Pyhää viikkoa, vuotaa koko ajan pyhää mirhaa, jolla on parantava vaikutus ihmisten keholle ja mielelle. Tämä ikoni on vieraillut monissa maissa ja maanosissa. Iwerian Jumalanäidin ikoni on yksi arvostetuimmista ikoneista ortodoksisessa maailmassa. Sen kunnioittamisen kultti on levinnyt kaikkialle maailmaan, ei vain ortodoksien keskuuteen, vaan myös katolisen kirkon piirissä.

Rukoukset ja tuhannet ristit

Rukoukset alkavat suurta juhlaa edeltävänä päivänä klo 18 ja jatkuvat keskeytymättä 24 tuntia. Joka vuosi Ortodoksisten nuorten veljestö - puolalaianen nuorisojärjestö, järjestää matkoja Grabarkaan ja ne kokoavat yhteen tuhansia nuoria Puolasta yli kolmeksi päiväksi. Silloin rukoillaan, tavataan toisia ja puhutaan hengellisten johtajien kanssa. Nytkin kesällä nuoret järjestävät taas rukousleirejä Grabarkassa.

Grabarka tunnetaan koko maassa tuhansista risteistään. Niitä ovat tuoneet sinne pyhiinvaeltajat ja jättäneet ne kirkon ympärille.

Ne vaihtelevat kooltaan. Jotkut ovat yhdeksän metriä korkeita, jotkut vain muutaman senttimetrin. Pääkirkko, Kristuksen kirkastumisen kirkko on ympäröity ristimetsällä.

Vuoren juurella, lähellä kivimuuria, joka ympäröi luostaria, on lähde, josta pulppuaa pyhää vettä.

(Lähde -> Anna Radziukiewicz: Grabarka - 300 lat cudu na Świętej Górze)

HAP