Antamisen iloa: Kerjäläinen, joka rakentaa kirkkoja (opetuspuhe)

Bulgarian pääkaupungin Sofian vilinässä on paljon kerjäläisiä. Yksi heistä kulkee huomaamattomana. Hän on Dobri Dobrev (bulgariaksi: Добре Димитров Добрев). Moni ei tiedä, että hän on lähes satavuotias (s. 1914). He eivät myöskään tiedä, mitä tämä mies tekee tai on tehnyt.

Dobri-ukki

Saattaa tuntua uskomattomalta, että Balkanin suurin kirkko, Sofian patriarkaalinen katedraali, sai jokunen vuosi sitten ison, tai oikeammin, jättiläismäisen lahjoituksen tältä vanhalta mieheltä, Dobrilta. Tämä teko olisi pysynyt piilossa maailmalta, ellei Tiverioplin piispa Tihon olisi paljastanut sitä lehdistölle. "En voinut uskoa sitä, kun näin maksutositteen. On uskomatonta, että patriarkaalisen katedraalin suurin rahalahjoittaja on Dobri-vanhus. Kaikki tietävät hänet kerjäläiseksi, joka kumartaa kaikille." Piispa jatkoi vielä: "Tämä vanha mies lahjoitti noin 26 000 dollaria (hieman alle 20 000 euroa) katedraalille. Tämä mies, niin vaatimaton ja poloinen, teki suurimman lahjoituksen viimeisen vuosikymmenen aikana pyhän Aleksanteri Nevskin kirkolle."

Kuka on tämä mies? Kuka on Dobri Dobrev?

Dobri-ukki

Vuonna 1988 Dedo Dobri, "Dobri-ukki", luopui vanhasta elämästään ja 100 dollarin (hieman yli 70 euron) kuukausipalkastaan ja aloitti kerjäämisen kaduilla ja kirkoissa. Hän matkusti lähes päivittäin kotikylästään Bailovosta Sofiaan tarkoituksena kerätä kasaan joka ikinen löysä pennonen, jonka vain saa. Mutta hän ei koskaan tehnyt tätä itseään varten. Monet ihmiset ovat nähneet vuodesta toiseen Dobrin seisovan kuppi kädessään kerjäämässä. Kolikot laitettiin tuohon kuppiin ja hänen ystävänsä otti rahat ja talletti ne pankkiin.

Aluksi hän kerjäsi rahaa Elesnitaan luostarin jälleenrakentamiseen. Tämä luostari sijaitsee aivan Bulgarian pääkaupungin sisällä. Jumalan avulla, vuonna 2006, luostarin kirkko kunnostettiin ja vihittiin käyttöönsä.

Toukokuussa 2009 hän meni pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalin edunvalvojan luo. Hän vain viittasi miehelle ja sanoi: "Tule kanssani, niin että voin antaa sinulle hieman rahaa kirkkoa varten."

Dobri-ukki

Mitä teki tämä vanha mies, jonka kasvot ovat kuin jonkun pyhän kirjan sivulta, ottaessaan tällaisen tien elämälleen?

Vain Jumala tietää! Kun häneltä kysyttiin, miksi hän teki sen, Dobri-ukki vastasi yksinkertaisesti: "Keräämme rahaa luostareille. Kunnostamme pyhiä paikkoja. Se ei ole paljon, mutta teemme, mitä voimme."

Dobri-ukki

Vanhan miehen nimi, Dobri, ja tieto hänen lahjoituksistaan levisi kulovalkean tavoin. Se oli isku vasten kasvoja monille paikallisille "bisnesmiehille", liikemiehille, jotka puhuivat paljon ja tekivät paljon lupauksia, mutta jotka sitten lopulta eivät tehneet mitään.

"Millainen hämminki vallitseekaan yhteiskunnassamme," tunnettu bulgarialainen toimittaja sanoi, "kun suurin avunantajamme keskuudessamme on köyhä, vanha mies! Kun kirkko pyytää apuamme, emme enää pysty perustelemaan tekojamme millään tekosyillä. Tänään Dobri-ukki on osoittanut meille, että se voidaan tehdä ja jopa sanomatta sanaakaan."

Dobri-ukki on yksinkertainen mies, jolla on yksinkertainen mutta elävä viisaus. "On olemassa kaksi tahtoa: yksi Jumalan ja toinen paholaisen. Ja ne käyvät sotaa mielessämme. Meidän pitää seurata ja alistua Jumalan tahtoon. Jumala, auta meitä! Hyvä tahto on oikein ja totta. Kaikki asiat, jotka lähtevät hyvästä tahdosta, ovat hyviä."

Vanha Dobri, hiljainen kristitty soturi, tulee päivittäin rukoilemaan katedraaliin. Hän istuu lähellä ulosmenoa, jossa hän tervehtii ja kumartaa syvään kaikille hyvästelemällä heitä: "Iloitkaa Herrassa!"

(lähde: isä Thomas Kazichin teksti, joka on julkaistu ei medioissa, suomennos: Ortodoksi.net)