Ehtoopalvelus

Ehtoopalvelus (kreikaksi: εσπερινός - iltapalvelus, venäjäksi: вечерня - vesepirja)on ortodoksisessa kirkossa kirkolliseen vuorokauteen kuuluva ensimmäinen palvelus. Ehtoopalvelus toimitetaan joka päivä illalla periaatteessa ennen auringonlaskua.

Kirkollinen vuorokausi alkaa luomiskertomuksen mukaisesti illasta, siksi ehtoopalvelus luetaan kuuluvaksi seuraavaan päivään. Tuleva päivä ratkaisee, onko ehtoopalvelus ns. vähäinen vai suuri ehtoopalvelus.

Vähäinen ehtoopalvelus on sunnuntain ja juhlien aattoina, jolloin on vigilia.

Suuri ehtoopalvelus muodostaa vigilian alun ja liittyy ehtoopalvelusta seuraavaan aamupalvelukseen.

Suuren paaston aikana ja eräissä muissa tapauksissa suuren ehtoopalveluksen toimittamisessa saattaa olla erilaisia poikkeuksia tai muita ohjeita. Ehtoopalveluksessa on yleensä rukouksia, veisuja, suitsutus sekä saatto.

Ehtoopalvelus johdattaa meidät pelastushistoriaan kertomalla maailman luomisesta, syntiinlankeamisesta ja ihmiskunnan valmistamisesta Vapahtajamme vastaanottamiseen.

Eri viikonpäivien ehtoopalveluksilla on omat erilaiset muistelunsa. Päivät ja muistelut ovat seuraavat:

• sunnuntai -> Kristuksen ylösnousemus
• maanantai -> enkelit ja muut ruumiittomat voimat
• tiistai -> Johannes Edelläkävijä
• keskiviikko -> Jeesuksen kavaltaminen
• torstai -> pyhät apostolit ja Pyhä Nikolaos
• perjantai -> Kristuksen kärsimys ja ristinkuolema
• lauantai -> Jumalansynnyttäjä, pyhittäjäisät, kaikki pyhät sekä edesmenneet

Ei-ortodoksien kielenkäytössä ehtoopalvelus sotketaan usein ehtoollispalvelukseksi. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Ehtoopalveluksessa ei jaeta ehtoollista eli ei osallistuta eukaristiaan. Ehtoolliseen voi osallistua vain liturgiassa tai (heikot ja huonokuntoiset) sairaat sairaan ripityksessä.

Kirjallisuutta

• Dimitri Tarvasaho: Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset