Ero sivun ”Markella Khioslainen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: Pyhän neitsytmarttyyri Markellan muistoa kunnioitettiin Khioksen (kreik. ''Χίος'') saarella vuosisatoja ennen kuin hänen elämänkertansa kirjoitettiin. Erityisesti häneen liit...) |
|||
Rivi 17: | Rivi 17: | ||
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää neitsytmarttyyri Markella Khioslaista aina vuosittain omana muistopäivänään heinäkuun 22. päivänä, |
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää neitsytmarttyyri Markella Khioslaista aina vuosittain omana muistopäivänään heinäkuun 22. päivänä, |
||
AS<br><font size="1">(23.7.2015)</font> |
|||
AS |
|||
[[Luokka:Pyhät]] |
[[Luokka:Pyhät]] |
Nykyinen versio 30. heinäkuuta 2015 kello 05.17
Pyhän neitsytmarttyyri Markellan muistoa kunnioitettiin Khioksen (kreik. Χίος) saarella vuosisatoja ennen kuin hänen elämänkertansa kirjoitettiin. Erityisesti häneen liittyvien ihmeellisten parantumistapausten vuoksi khioslaisten muistissa säilyi hänen elämänsä yksityiskohdat, kun taas joissakin varhaisemmissa kirjallisissa lähteissä mainitaan, että ihmisten sijaan ainoastaan Kristus oli nähnyt Markellan (marttyyri)kilvoituksen. Nykyään pyhän Markellan elämänkerta löytyy kuitenkin kirjoitetussa muodossa – hagiografian kokosi ja kirjoitti pyhä Nikeforos Khioslainen (1750-1821).
Pyhä Markella eli ilmeisesti 1400-luvun loppupuoliskolla Volissoksen kylässä, Khioksen saarella. Hänen vanhempansa kuuluivat kotikylänsä rikkaimpiin asukkaisiin. Erityisesti tytön äiti kasvatti lastaan omistautumaan Jumalalle, mutta hänen isänsä suhtautui Kirkkoon kyynisesti (joidenkin lähteiden mukaan isä oli pakana). Jo nuorena Markella halusi tulla Kristuksen morsiameksi.
Kun Markella oli noin kaksitoistavuotias, hänen äitinsä kuoli. Nuoren tytön kasvatus jäi isän vastuulle. Tyttö jatkoi elämäänsä omistautuen Jumalalle, mutta vaimonsa kuoleman jälkeen isä lakkasi kokonaan käymästä kirkosta. Tämä murehdutti Markellaa, mutta Jumalan käskyn mukaan hän kunnioitti isäänsä ja lupasi tälle, että pitäisi tästä huolta tämän vanhuudessa. Tyttären sanat lohduttivat katkeroitunutta isää.
Kului muutamia vuosia. Pyhä Markella oli noin 20-vuotias kaunis neito. Hän piti huolta isänsä taloudesta viisaasti ja kilvoitteli edelleen: hän paastosi, rukoili ja kävi kirkossa. Tuolloin paholainen suuntasi pahuutensa erityisellä voimalla Markellaa vastaan: se pyrki saastuttamaan Markellan mielen kaikenlaisilla ajatuksilla. Kun tyttö kuitenkin puolustautui rukouksella, saatana hävisi taistelun. Niinpä se kääntyi juonineen isän puoleen: se alkoi lietsoa isässä siveettömiä ajatuksia tytärtään kohtaan. Markellan isä taisteli luonnottomien halujensa kanssa pitkään, mutta ilman nöyryyttä ja katumusta hän ei päässyt niistä voitolle. Hänen epämääräinen käytöksensä – yhtäältä pitkät masennuskaudet ja ärtyneisyys ja toisaalta hellyyden puuskat Markellaa kohtaan – herätti Markellassa ihmetystä. Usein tytär rukoili Jumalansynnyttäjää vapauttamaan isänsä omituisesta masennuksesta.
Eräänä päivänä isä sitten lopullisesti antautui paholaisen valtaan ja paljasti halunsa Markellalle. Tytär kauhistui ja pyrki sen jälkeen välttelemään isänsä seuraa mahdollisimman paljon. Lopulta Markella pakeni kotoaan. Huomattuaan tyttärensä kadonneen Markellan isä lähti ajamaan tätä takaa.
Markellan pakomatka oli monivaiheinen ja siihen liittyi myös paimenen kohtaaminen. Eräiden lähteiden mukaan paimen nimenomaan paljasti Markellan isälle, minne päin tyttö oli paennut. Toisten lähteiden mukaan paimen, joka oli nainen, puolestaan pyrki auttamaan Markellaa ja olisi halunnut elää tämän tavoin Jumalalle omistettua elämää. Joka tapauksessa Markellan isä kuitenkin lopulta tavoitti tyttärensä merenrannalta.
Pyhän Markellan isä ajoi tyttärensä rannan kivikkoon. Edessä oli ainoastaan aava meri. Markella rukoili palavasti Jumalanäitiä ja Kristusta pelastamaan hänet. Kun isä huuteli viimeisiä uhkauksia tyttärelleen ja jo tavoitteli häntä, tapahtui ihme. Eräs kivistä avautui, otti vyötäröön asti sisäänsä Markellan ruumiin ja sitten sulkeutui. Tyttö oli elossa, mutta kiinni kivessä. Kun isä ei saanut Markellaa irrotettua, hän lopulta mestasi tyttärensä miekallaan. ”Älä, isä...” olivat pyhän Markellan viimeiset sanat maan päällä ennen kuin hän sai marttyyrikruunun Isältä ja tämän ainosyntyiseltä Pojalta ja Eläväksitekevältä Hengeltä noin vuonna 1500 jKr.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää neitsytmarttyyri Markella Khioslaista aina vuosittain omana muistopäivänään heinäkuun 22. päivänä,
AS
(23.7.2015)