AK: Pyhä Ehtoollinen ja siihen valmistautuminen

Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 42

Aamun Koitto julkaisi oheisen arkkipiispa Paavalin opetuspuheen ehtoollisesta ja siihen valmistautumisesta lokakuussa 1984 ilmestyneessä lehdessään nr. 20/1984.

---

Pyhä Ehtoollinen ja siihen valmistautuminen

Aamun Koiton nr. 20/1984 kansilehti

Ehtoollinen kuvattuna Aamun Koiton piirroskuvassa

Arkkipiispa Paavali nuorena pappina muiden pappisystäviensä (Savva, Markus, Pietari ja Iisaki) seurassa.
(Kuva Valamon luostarin kokoelmista)

Olemme tulleet Herran huoneeseen, seisomme liturgiassa. Yhteen kokoontuneina me muodostamme Kirkon, sillä Kirkon kreikankielinen sana ekklesia tarkoittaa juuri yhteen kokoontunutta kansaa.

Mutta mitä varten olemme tulleet yhteen? Kokoontumisemme tarkoitus ilmaistaan kreikkalaisella sanalla liturgia, joka tarkoittaa yhteisesti suoritettavaa palvelusta. Näin olemme tulleet yhteen tekemään jotain yhdessä.

Se millaisesta yhteisesti suoritettavasta tehtävästä on kysymys ilmaistaan kolmannella kreikkalaisella sanalla eukaristia. Se tarkoittaa kiitospalveluksen, kiitosuhrin kantamista. Nuo kolme sanaa ekklesia, liturgia ja eukaristia kuuluvat siis erottamattomasti yhteen.

Liturgiaan tullessamme olemme tulleet Jumalan kansana yhteisesti kantamaan Jumalalle kiitospalvelusta, eukaristiaa.

Eukaristia on sama kuin ehtoollisjumalanpalvelus. Käymme usein pyhällä Ehtoollisella. Se on siis meille kallis ja rakas asia. Siksi tutkiskelkaamme nyt mitä apostoli Paavali kirjoittaa Ehtoollisesta ja Ehtoollisella käymisestä ensimmäisen korinttolaiskirjeen 11. luvussa.

Ensin apostoli kertoo lyhyesti kuinka Ehtoollinen sai alkunsa:

Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä päivänä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni."

Samoin hän otti myös maijan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kun te juotte, tehkää se minun muistokseni."

Ja apostoli jatkaa:

Sillä niin, usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti kuin hän tulee.

Näin apostoli korostaa Ehtoollisella käynnin keskeistä merkitystä uuden liiton merkkinä Jumalan ja ihmisen välillä ja siksi hän sanoo edelleen:

Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää ja juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Mitä tämä tarkoittaa? Kuka nauttii Ehtoollisen kelvottomasti? Se selviää seuraavista sanoista:

Koetelkoon siis ihminen itseänsä ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta, sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.

Tästä ymmärrämme, että se nauttii pyhän Ehtoollisen kelvottomasti ja tuomioksensa, joka nauttii sitä erottamatta sitä tavallisesta ateriasta. Näin apostoli saattoi sanoa, sillä silloin vielä Ehtoollinen nautittiin tavallisen aterian yhteydessä. Jos taas sovellamme saman asian meihin, niin toteamme, että se meistä nauttii Ehtoollisen kelvottomasti ja tuomioksensa, joka menee Ehtoolliselle vain tavan vuoksi syventymättä asiaan sen enempää. Näin saattaa menetellä se, joka menee Ehtoolliselle vain siksi, että näkee toisten menevän, ettei erottuisi muista, tai vain sen hetken mielijohteesta. Ja jotta näin ei koskaan tapahtuisi, apostoli antaa ohjeen, sanoen:

Koetelkoon siis ihminen itseänsä ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.

Ja vielä hän sanoo:

Jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi.

Tuo itsensä koetteleminen ja tutkiminen on siis välttämätöntä, ja vieläpä joka kerta Ehtoolliselle mennessämme.

Kirkon elämässä tällaista itsensä tutkimista ja koettelemista sanotaan Ehtoolliselle valmistautumiseksi. Eri paikalliskirkoissa on Ehtoolliselle valmistautumisesta erilaisia sääntöjä. Niinpä saattaa olla sääntönä, että ennen Ehtoolliselle menoa tulee paastota kolme päivää. Eräissä kirkkokunnissa niin ikään vaaditaan, että on käytävä synnintunnustuksella, ennen kuin voi mennä Ehtoolliselle.

Mainitut säännöt ovat paikallaan, jos ja kun samalla muistetaan niiden todellinen pyrkimys, nim. välttämättömyys koetella ja tutkia itseään. Mutta kuten elämässä niin usein tapahtuu, säännöt kyllä muistetaan, mutta niihin sisältyvä tavoite unohdetaan.

Ja mitä käytännössä tapahtuu?

Ihminen käy liturgiassa ehkä joka sunnuntai. Siellä hän kuulee Herran kutsun: ”Jumalan pelvossa, uskossa ja rakkaudessa lähestykää!”' Mutta hän ei liikahda paikaltaan. Miksi? Säännöt kieltävät! Eihän hän ole paastonnut kolmea päivää eikä tietenkään käynyt synnintunnustuksella.

Ja näin tapahtuu sunnuntaista sunnuntaihin! Ihminen voi näin mielestänsä hyvällä omallatunnolla sanoa häntä kutsuvalle Herralle: "Kiitos ei!"

Herra kutsuu pöytäänsä, mutta saa vastauksen: "Pidä minut estettynä." (Lk. 14: 18).

Ja mitä sitten tapahtuu, kun hän joskus ehkä kerran vuodessa pakottaa itsensä paastoamaan nuo kolme päivää ja menee synnintunnustukselle luetellen tavallisesti joitakin yksityisiä tekojaan, joita muistaa vuoden ajalta? Tuolloin hän omasta mielestänsä valmistuneena saattaa tuntea olevansa kelvollinen lähestymään Herran maljaa.

Niihin, jotka näin menettelevät, sopivat pyhittäjä Kassianos Roomalaisen opetussanat. Ne hän lausuu niistä, jotka kerran vuodessa mielestänsä valmistuneina menevät Ehtoolliselle:

He osoittavat enemmän ylpeyttä kuin nöyryyttä, jota he luulevat osoittavansa, sillä osallistuessaan Ehtoolliselle he pitävät itseään siihen kelvollisina.

Ja edelleen hän lausuu kaikille tärkeät sanat:

Olisi paljon oikeampaa, jos me sillä nöyryydellä, jolla me uskomme ja tunnustamme, ettemme koskaan voi kelvollisina kajota Ehtoolliseen, ottaisimme sen vastaan jokaisena sunnuntaipäivänä heikkouksiemme lääkitsemiseksi, kuin että me sydämen turhan ajatuksen paisuttamina uskomme, että me taas vuoden kuluttua olemme kelvollisia ottamaan Ehtoollisen vastaan.

Tästä pyhien isien opetuksesta huomaamme, että kaikki se, mikä estää meitä osallistumasta säännöllisesti ja – kuten hän sanoo – jokaisena sunnuntaina pyhään Ehtoolliseen, on pahasta, sillä se on vastoin itse liturgiaa, jossa kutsutaan osallistumaan Ehtoolliseen juuri niitä ja vain niitä, jotka tunnustavat itsensä kelvottomiksi ja syntisistä kaikkein suurimmiksi.

Kysymykseksi tulee:

Kuinka voimme Ehtoollisella käydessämme samalla noudattaa apostolin kehotusta itsemme koettelemisesta ja tutkimisesta, niin ettei Ehtoollinen koituisi meille tuomioksi tai syytteeksi ja ettemme olisi "vikapäät Herran ruumiiseen ja vereen"?

Mitä tuohon itsemme koettelemiseen ja tutkimiseen kuuluu eli toisin sanoen miten tulee valmistautua käymään joka liturgiassa pyhällä Ehtoollisella?

VaImistautumisessa voidaan erottaa yksityinen valmistautuminen ja yhteinen valmistautuminen. Tarkastelemme kumpaakin erikseen.

Yksityinen valmistautuminen ei ole ensinnäkään jonkin päivän tai hetken asia. Se käsittää kaiken aikamme. Meidän sopii tutkistella itseämme, olemmeko me vilpittömästi Kristuksen seuraajia vai suutelemmeko häntä Juudaksen suudelmalla. Onko elämämme koko suunta oikea vai tulisiko se muuttaa eli tehdä parannus ja huutaa katuvan ryövärin tavoin: Herra, muista minua valtakunnassasi.

Sitten tulisi tutkistella mikä estää meitä kokosydämisesti palvelemasta. Herraa siinä elämänpiirissä, jossa elämme. Tällainen estehän voi olla sydämen kiintymys maalliseen omaisuuteen tai väärä ja luvaton kiintymys johonkin ihmiseen. Se voi olla sydämen ja mielen kiintyminen johonkin paheeseen, syntiin, josta emme voi irrottautua. Tämä voi olla myös sellainen synnillinen teko, jota emme ole synnintunnustuksella rippi-isän edessä tunnustaneet tai jota emme ole vielä oikealla tavalla katuneet. Jos näin on, silloin synnintunnustuksella käynti on välttämätöntä. Samoin välttämätöntä on, ettei sydämessämme ole vihaa ketään lähimmäistämme kohtaan.

Kun näin koettelemme ja tutkimme itseämme ja havaitsemme itsemme joka suhteessa huonoiksi, heikoiksi ja kelvottomiksi, niin sitä suuremmalla halulla meidän tulisi kaivata ja janota pyhään Ehtoolliseen osallistumista, jolle mennessämme me uskomme ja tunnustamme, että Jumalan Poika on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista itse kukin tuntee itsensä suurimmaksi. Sitä lujemmalla uskolla meidän tulee ottaa vastaan pyhä Ehtoollinen, joka annetaan juuri syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Seuraavaksi pohdiskelemme, kuinka on mahdollista ylläpitää elämässämme tuota joka-aikaista itsemme tutkistelua ja koettelemista. Se ei käy päinsä muuten kuin rukoukseen liittyvänä asiana. Se ei ole yksin järjen asia. Siihen tarvitaan sydämen toimintaa.

Auttaakseen meitä tässä pyhä Kirkko on sisällyttänyt ortodoksiseen rukouskirjaan erityisiä rukouksia, jotka on tarkoitettu luettaviksi ennen Ehtoolliselle menoa, illasta ja aamusta. Niiden lukeminen virittää mielemme itsetutkisteluun ja siihen katumuksen tuntoon, jota ilman ei voi Ehtoolliseen osallistua, sillä se on tarkoitettu vain itsensä syntisiksi tunnustaville.

Ja vielä tärkeä asia: Rukoukseen kuuluu paasto. Kun Ehtoollisella käydään mahdollisimman usein, mieluiten joka sunnuntai, ei mikään ylimääräinen paastoaminen lukuun ottamatta yhteisiä paastoaikoja tule kysymykseen. Sen sijaan ehdottomana sääntönä tulee pitää sitä, että sinä aamuna, jolloin Ehtoolliselle mennään, ei syödä eikä juoda mitään (pakolliset lääkkeet ja sairaustilanteet ovat tietenkin asia erikseen). Tällainen paasto on kaikille mahdollinen ja sitä tulee pitää ehdottomana.

Ei niin, että ruoka loitontaisi meitä Jumalasta, vaan ihmisen luonto on sellainen, ettemme voi kokea syöneinä yhtä herkästi henkisiä ja hengellisiä asioita kuin edes hetken paastonneina. Se vähäinen luonnollisen nälän tunne, jonka koemme ennen ehtoolliskirkkoon menoa, tulisi meidän muuntaa, kuten Aleksander Schmemann sanoo, sellaisen hengellisen nälän ja janon tunteeksi, joka saa tyydytyksen vasta pyhässä liturgiassa Ehtoollisen nauttimisessa.

Tämä kaikki kuuluu siis yksityiseen ja henkilökohtaiseen itsensä koettelemiseen valmistautumisena pyhälle Ehtoolliselle. Mutta jos se jää erinäisten olosuhteiden vuoksi joskus kovin vajavaiseksi, niin vielä on edessä yhteinen valmistautuminen.

Yhteinen valmistautuminen sisältyy luonnollisella tavalla itse pyhään liturgiapalvelukseen.

Kaikki mikä liturgiassa kuullaan ja nähdään, on valmistautumista pyhän kiitosuhrin kantamiseen ja niin sanoaksemme Herran pöydän kattamista, valmistautumista Herran tarjoaman aterian nauttimiseen.

Tämä yhteinen valmistautuminen alkaa jo antifonirukouksista, joista ilmenee, että me olemme kokoontuneet yhteen, sitä varten että Jumala lahjoittaisi meille totuuden tuntemisen ja sen kautta myös iankaikkisen elämän. Ja edelleen epistolan ja evankeliumin kuulemisen kautta "meissä kirkastuu Jumalan tuntemisen puhdas valkeus".

Mitä pitemmälle liturgia jatkuu, sitä selvempänä tulee esille palveluksen perimmäinen tarkoitus, nim. Kristuksen käskyn noudattaminen: "Tämä tehkää minun muistokseni".

Huomattakoon, ettemme vietä Ehtoollista vain Ehtoollisen asettamista muistaen, vaan "minun muistokseni" eli kaiken Kristuksen suorittaman pelastustyön muistoksi. Siksi kuulemme koko Jumalan kansan suuna toimivan piispan tai papin rukoilevan:

Muistaen siis tätä pelastavaista käskyä ja kaikkea meidän tähtemme tapahtunutta: ristiä, hautaa, ylösnousemista kolmantena päivänä, taivaasen menemistä, oikealla puolella istumista, toista ja kunniallista tulemista.

Ja kohottaen ristissä olevin käsin pyhän leivän ja maljan piispa tai pappi lausuu:

Sinun omaasi Sinun omistasi (nim. leivän ja viinin) me Sinulle edes kannamme kaiken tähden (sen edellä luetellun) ja kaiken edestä.

Ja sitten kun olemme laulaneet:

Sinulle veisaamme, Sinua ylistämme, Sinua kiitämme, Herra, ja rukoilemme Sinua

Rukous jatkuu papin sitä kohotetuin käsin lukiessa:

Ja näin esiintuomme Sinulle tämän sanallisen ja verettömän palveluksen sekä pyydämme, rukoilemme ja nöyrästi anomme: Lähetä Sinun pyhä Henkesi alas meidän päällemme ja näiden esillä olevain lahjain (nim. leivän ja viinin) päälle.

Kaikki tapahtuu Pyhässä Hengessä. Meidät hengellisesti kohotetaan jo koittaneeseen Jumalan valtakuntaan ja me nautimme pyhässä Ehtoollisessa tulevan illattoman päivän ateriaa.

Näin kaikki se, mikä liturgian aikana tapahtuu, on yhteistä valmistautumista pyhään Ehtoolliseen, tuohon taivaalliseen ateriaan.

Tämä yhteinen valmistautuminen voi toteutua vain silloin, kun läsnä oleva Jumalan kansa todella osallistuu liturgian rukouksiin, ts. ne luetaan niin, että kaikki kirkossa olevat ihmiset ne kuulevat.

Jos liturgian rukoukset lukee vain pappi itsekseen, niin ei ole lainkaan ihmeellistä, ettei liturgiassa ole Ehtoolliseen säännöllisesti osallistuvia. Kansa seisoo liturgiassa sivullisena ja seuraa sitä ulkokohtaisesti. Eukaristian ydintä ei mielletä eikä tunneta yhteistä vastuuta. Tällaisessa tilanteessa eläville, jotka siitä johtuen osallistuvat Ehtoolliseen ehkä vain kerran vuodessa, on tarpeen kolmipäiväinen paastoaminen ja synnintunnustuksella käyminen.

Suomen ortodoksisessa kirkossa piispainkokouksen paimenkirje vuodelta 1970 on korostanut joka-aikaista Ehtoolliseen osallistumista ja sitä, ettei usein Ehtoollisella käyvän ole pakko osallistua synnintunnustukseen. Kun Ehtoolliseen osallistuminen ja liturgian rukouksien kuuleminen kuuluvat erittäin oleellisella tavalla yhteen, kuten tässä on osoitettu, on palaaminen alkuperäiseen varhaiskirkon tapaan lukea rukoukset ääneen toteutunut kirkkokunnassamme kunkin hiippakunnan piispan luvalla. Sen mukaan on myös Ehtoolliseen osallistuvien määrä kasvanut huomattavasti. Eukaristian rukousten ääneen lukeminen on yleistymässä muissakin paikalliskirkoissa, varsinkin englannin- ja ranskankielisillä alueilla, joissa liturgia toimitetaan kansalle ymmärrettävällä kielellä, mutta myös kreikkalaisten keskuudessa, kuten esim. Kreetalla.

Ortodoksista kirkkoa voidaan oikeutetusti nimittää eukaristiseksi Kirkoksi, kun siinä kirkkokansa vastaa "aamenensa" todella tietoisena siitä, mihin se yhtyy, ja näin voi myös tuntea syvän vastuunsa siitä, mihin se osallistuu, ettei yksikään osallistuja olisi "vikapää Herran ruumiiseen ja vereen"' (1 .Kor. 11:27).

Arkkipiispa Paavali

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.20/1984, joka ilmestyi 4.10.1984, sivuilla 323-325 [s. 2-4)

Katso aikaisemmat artikkelien uudelleen julkaisut Ortodoksi.netissä

• Kirkkomme Aamun Koitossa