Avioliitto ja seksuaalisuus Kristuksen mukaan (opetuspuhe)

Venäläisillä sivuilla otsikon aihetta käsitellään melko usein ja käsittelyn sävy on – ainakin suomalaisen tai pitäisikö sanoa länsimaisen mittapuun mukaan – melko konservatiivinen. Pravmir-sivustolta löytyy isä Stephen Youngin englanninkielinen artikkeli ”Marriage and Sexuality according to Christ”, jota tässä nyt referoidaan. Artikkelista saa ehkä jonkinlaisen kuvan nykyisestä venäläis-ortodoksisesta ajatusmaailmasta, jonka on sanottu olevan melko erilainen länsimaisen, maallistuneen ajattelumallin kanssa.

---

Artikkelin mukaan nykymaailmassa on tavallista, että minimoidaan tai jopa kielletään Jeesuksen sanat seksuaalisesta moraalista. Väittämien ei sanota perustuvan totuuteen ja vastauksen kielteiseen väitteeseen saa Raamatusta Matteuksen evankeliumista (Matt. 19:3-12). Vastauksessaan Kristus ohjaa kysyjän takaisin Vanhan testamentin Genesiksen eli 1. Mooseksen kirjan kahteen lukuun ja tarkoituksena on ohjata ajatuksia Jumalan suunnitelmaan sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja avioliitosta Hänen luomistyössään. Näiden kohtien korostamisella halutaan vahvistaa lausuntoja kristillisestä käsityksestä avioerosta, polygamiasta (moniavoisuudesta) ja homoseksuaalisuudesta. Kristuksen tämän opin ymmärtäminen on – artikkelin kirjoittajan mukaan – yksi lisäeste nykypäivänä, jolloin nuo tekstit ovat olleet modernin uudelleentulkinnan kohteina. Siksi hänen mukaansa noiden kohtien tarkka lukeminen on välttämätöntä.

Luomisen 6. päivä.

1. Mooseksen kirjan toisen luvun jakeessa 7 (1. Moos. 2:7) Jumala luo ihmisen maan tomusta. Sana heprean kielssä on ”adam”, josta on johdettu Adamin (Aatamin) nimi. Adam muistuttaa heprealaista sanaa ”ahamah”, mikä tarkoittaa maata tai likaa. ”Adam” on sana, joka myös viittaa ihmiskuntaan, vertailukohtana kreikan sana ”anthoropos”.

Sen jälkeen kun Adam oli asetettu Eedeniin, paratiisin puutarhaan, jossa Jumala itse asui hänen kanssaan, seuraava tilanne on kuvattu 1. Mooseksen kirjeen toisen luvun jakeessa 18 (1. Moos. 2:18). Vaikka Jumala on kuvannut kaikkea siihen asti luomaansa ”hyväksi”, Hän sanoo, ettei ole hyvä, että Adam on yksin. Tämä teksti edustaa nykyajan väärien tulkintojen alkua. Se ei ole lausunto siitä, että Adam olisi ollut yksinäinen. Se ei ole viittaus hänen tunne- tai henkiseen elämäänsä millään tavalla. Tässä suhteessa Adam ei todellakaan ole yksin, koska hän elää koko ajan Jumalan läsnäolossa, puhumattakaan nyt myös enkeleistä, hänen isännistään paratiisissa, jossa he myös asuvat. Adam ei kaivannut mitään suhteessa kumppanuuteen, keskusteluun tai täyttymykseen Jumalan läheisyydessä. Se mikä puuttuu, selviää lukemalla tekstejä. Kaikkea luotiin kaksin kappalein, Adam oli yksin. Jumala on se, joka antaa maailmalle elämän.

Jumalan ratkaisu tähän ”ongelmaan” oli, että Hän tekee auttajan, avustajan, joka vastaa Adamin tarpeisiin, ja joka on asiaankuuluva ja kelvollinen hänelle. Hän toteuttaa sen ennen Adamin tekemää eläinten nimeämistä, joten sitä ei pidä sekoittaa mihinkään Jumalan kokeiluihin tai virhearviointeihin. Kun eläimet on luotu, Adamkin toteaa niiden olevan pareittain ja lisääntyvän. Näin ne tuovat uutta elämää maailmaan. Jumala asetti Adamin viljelemään Edenin puutarhaa ja varjelemaan sitä (1. Moos. 2:15), mutta hän itse (ihminen) ei kyennyt siihen samaan, mihin eläimet. Tekstissä on käytetty sanaa, joka käännettynä merkitsee suunnilleen samaa kuin ”sopiva”, ”sovelias”, ”kelvollinen”. Hepreassa se on ”kenegdo”. Tämä sana merkitsee sekä ”rinnakkaista” että ”vastakkaista” ajatusta asiasta.

Tämä ”avustaja” on jotain samaa kuin Adam, mutta joka myös otetaan, erotetaan, hänestä tavalla, jotka sopivat yhteen. Tämä sisältää siis anatomisen tason, mutta menee myös emotiaaliselle, hengelliselle ja henkilökohtaiselle tasolle. Nämä kaksi sopivat yhteen ja tuovat uutta elämää maailmaan.

Kun Jumala sitten ryhtyy muotoilemaan tätä avustajaa Adamille, hän ei yksinkertaisesti luo toista ihmistä maasta. Ihmistä, joka on toista sukupuolta. Pikimminkin Adam laitetaan syvään uneen, lähes kuoleman kaltaiseen tilaan. Jumala ottaa sitten osan hänestä. Vaikka tämä on usein käännetty ”kylkiluuksi”, se on ainoa paikka heprealaisessa Raamatussa, jossa sana on käännetty ”kylkiluuksi”. Kaikkialla muualla se viittaa sivuun, kylkeen ja siksi kai käännös on jonkinlainen metaforinen viittaus kylkiluuhun.

Septuagintassa sana viittaa sivuun, kylkeen ja on käännetty sanalla, joka kuvaa biologiassa mm. hyönteisten tai äyriäisten rintakehän lateraalista puolta.

Yksinkertaisemmin sanottuna, Jumala siis jakaa Adamin kahteen osaan ja ”täyttää” Adamista otetun osan ja muodostaa siitä naisen. Kun Adam herätessään ja nähdessään naisen toteaa, että tästä lähtien on ihmiskunnassa (”adam”) olemassa mies ja nainen – heprean kielessä ”esh” ja ”eshah”. Tämä kertomus on myös Mooseksen kirjassa (1. Moos: 1:27).

Isä Stephen Young kertoo artikkelissaan, kuinka tarina saa sitten tietynlaisen jatkon 1. Mooseksen kirjan toisessa luvussa (1. Moos. 2:24), josta löytyy eräänlainen yhteenveto aiemmasta. Luku alkaakin sanalla ”siksi” – siis tämän vuoksi, tästä syystä.

Mikä on aiemmin todettu, on tarkoitus todellisesta tavasta, jolla mies ja nainen tulevat yhdeksi. Ihminen jättää isänsä ja äitinsä ja siirtyy puolisolleen ja nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Ja tämä johtuu siitä, että molemmat ovat peräisin yhdestä lihasta ja että heidän avioliittonsa edustaa ihmiskunnan restauraatiota, palautusta, paluuta yhteen lihaan. Ja se johtuu siitä, että miehellä on jotain sellaista, mikä puuttuu naiselta ja naisella vastaavasti jotain sellaista, mikä puuttuu mieheltä, ja nämä kaksi yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja tämän yhteen tulemisen kautta Jumalan tahto täyttää maa elämällä täyttyy.

Evankelista Matteus on evankeliumissaan (Matt. 19:5) siteerannut tätä samaa asiaa.

Kristus vahvistaa tämän ja hänen vahvistuksensa mukaan alusta alkaen on ollut tarkoitus, että on vain yksi avioliitto, ei useita peräkkäisiä avioliittoja (Matt. 19:9). Tämä seikan vahvistaa myös se, että seksuaalisuuden tarkoituksena on yhdistää kaksi lihaa yhdeksi avioliiton sisällä ja tuottaa uutta elämää eikä siis tarkoituksena ole lihalliset halut. Tämä tarkoittaa artikkelin kirjoittajan mielestä siis sitä, että kaikki se, mitä tehdään seksuaalisen tyydyttämisen vuoksi avioliiton ulkopuolella, on syntiä. Kirjoittaja jollain tavalla ”listaa” synniksi kaiken, minkä tarkoituksena ei ole tuottaa elämää. Hän kirjoittaa, että Jumalan on asettanut avioliiton ja sen oheen inhimillisen seksuaalisuuden, joka on kaunis lahja maailmassa ja elämän lähde. Jos joku haluaa isä Stephanin mielestä vääristellä asioita tai kiertää sääntöjä nauttiakseen itsestään, seksuaalisuudesta tulee vääristynyttä ja ehkä enemmän kuoleman lähde kuin elämän lähde. Tästä syystä Kristus sanoo viitaten Matteuksen evankeliumiin, ”ettei tämä ratkaisu sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu” ja että muiden on parempi olla eräänlainen ”eunukki”, avioon kelpaamaton, naimaton ja valita silloin se ratkaisu. (Matt. 19:11-12).

(lähde: Pravmir -> http://www.pravmir.com/marriage-and-sexuality-according-to-christ/)

Katso myös

• Luominen
• Syntiinlankeemus