Eugen Borotinski

Rovasti Eugen (Evgenij) Borotinski, s. 1.1.1883 Sortavalassa, k. Vaasassa 16.1.1955.

Rovasti Eugen Borotinski Aamun Koiton 2/1955 kuvassa

(Aamun Koitto nr. 2/1955)

Rovasti Eugen Borotinskin viimeinen matka

16. 1. 55. suoritettiin Vaasan seurakunnan kirkkoherran, rovasti Eugen Borotinskin ruumiinsiunaus Vaasan Pyhän Nikolaoksen kirkossa, johon vainajan ruumis oli tuotu jo lauantai-iltana. Avonainen arkku lepäsi kirkon keskellä olevalla katafalkilla. Vainaja oli puettu täydellisiin jumalanpalvelupukuihin. Hänen kädessään oli suurikokoinen käsiristi ja hänen rinnallaan lepäsi evankeliumikirja. Päässä hänellä oli arvonsa mukainen papillinen päähine. Vainajan kasvot oli peitetty ehtoollisliinalla, ja arkkua peitti kirkkovaate.

Lauantai-iltana oli vigiliajumalanpalvelus ja sunnuntaina liturgiajumalanpalvelus, jotka toimitti pastori Niilo Ryymin. Liturgiassa avusti mieskuoro kanttori G. Dorofejervin johdolla. Liturgiajumalanpalveluksen jälkeen alkoi papille toimitettava varsinainen ruumiinsiunaus, jonka suorittivat pastorit Dimitri Tarvasaho, Niilo Ryymin ja Dan Seljänne. Hautauspuheen rovasti Borotinskista Vaasan ortodoksisen seurakunnan sielunpaimenena piti pastori Tarvasaho.

Ruumiinsiunauksen jälkeen suoritettiin seppelten lasku. Omaisten laskiessa seppeleensä puhui vainajan vävy, majuri C.-B. Petander, luonnehtien vainajan ritarillisuutta. Vaasan ortodoksisen seurakunnan seurakunnanvaltuuston seppeleen laskivat V. Ratikainen ja J. Vessonen edellisen kiittäessä vainajaa seurakunnan hyväksi tehdystä pitkäaikaisesta ja raskaasta työstä, joka varsinkin alkuaikoina oli suoritettava vaikeissa olosuhteissa. Vaasan ortodoksisen seurakunnan seurakunnanneuvoton seppeleen laskivat tri Karin Widnäs ja johtaja A. Vihore ensin mainitun esittäessä kiitokset rovasti Borotinskin suorittamasta työstä. Vielä laskettiin arkun ääreen suomalaisen tyttölyseon ja lukuisten yksityisten seppeleet. Tilaisuuteen oli saapunut kymmenittäin adresseja ja surunvalittelusähkeitä. Näitä olivat lähettäneet mm. kirkollishallitus, Vaasan lyseo ja Lapuan Tiistaiseura.

Seppelten laskun päätyttyä vainaja papiston kantamana kuljetettiin viimeisen kerran kirkon ympäri ja sitten ruumisautoon. Vainaja saatettiin sitten ortodoksisen seurakunnan hautausmaalle Vanhaan Vaasaan, missä se laskettiin perhehautaan.

Hautausmaalta vainajan omaiset, sukulaiset ja lähimmät ystävät kerääntyivät muistotilaisuuteen hänen kotiinsa. Tilaisuudessa puhui kauniisti mm. J. Vessonen. Omaisten puolesta kiitti vainajan poika Simo Borotinski lämpimin sanoin surujuhlaan osallistuneita.

Rovasti Borotinski oli syntynyt Sortavalassa 1.1.1883. Nuorukaiseksi vartuttuaan hän opiskeli Pietarin hengellisissä kouluissa ja kävi pappisseminaarin. 1906 hänet määrättiin Salmin seurakunnan diakoniksi. 1908 hänet vihittiin papiksi, minkä jälkeen hän siirtyi Suojärven seurakunnan esimieheksi, 1910-19 hän toimi samanlaisessa tehtävässä Tampereella. Hän osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maaimansotaan kenttäpappina eri rykmenttien mukana. Hän oli mm. Galitsiassa kesäkuussa 1917 mukana Brusilovin suurhyökkäyksessä, jossa haavoittui. Ansioistaan hän sai mm. Annan IV luokan ristin ruusukkeineen ja miekkoineen ja Annan II luokan kaularistin. Vuonna 1919 hän tuli Vaasan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraksi, missä toimessa hän oli kuolemaansa saakka nauttien kuitenkin viime aikoina heikentyneen terveyden vuoksi virkavapautta.

Lisäksi hän toimi 16 vuotta matkapappina Länsi-Suomessa ja hoiti ortodoksista uskonnonopetusta Tampereen ja Vaasan oppikouluissa. Ansioistaan hän 1917 sai kulta-ristin ja 1923 rovastin arvon. Hänet tunnettiin vaatimattomana, valoisana ja hyväsydämisenä ihmisenä.

Vainajaa jäivät lähinnä suremaan puoliso, o.s. Tshernishova, kolme tytärtä ja poika perheineen.