Eläväksi tekevän ristin juhlana (opetuspuhe)

“Iloitse eläväksitekevä risti, paratiisin ovi, uskovien perustus, Kirkon suojelus, pahojen henkien vastustaja, marttyyrien kunnia”.

Risti

Ortodoksisessa kirkossa vietämme syyskuun 14. päivänä Kristuksen eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlaa. Samana päivänä tulee kuluneeksi yli 1600 vuotta pyhän Johannes Krysostomoksen kuolemasta. Konstantinopolin arkkipiispa Johannes Krysostomos on esikuva Kristukseen sitoutuneesta piispasta. Pyhä Johannes korostaa opetuksissaan ihmisen sisäistä vapautta aineellisen omistamisen sijaan. Hänen mielestään ihmisen on parempi elää hyveissä ja köyhyydessä kuin rikkaan tavoin yltäkylläisyydessä ja tuhoavissa nautinnoissa. Krysostomoksen mielestä todellisesti köyhiä ovat hyveissä köyhät ihmiset, koska he ovat omistamisensa orjia. Rikkaat eivät tunne tunnontuskia, kun he uhraavat varoja kalliiden asioiden ostamiseen, mutta he itkevät, jos he joutuvat antamaan jotakin köyhälle lähimmäiselleen. Pyhä Johannes korostaa, ettei ihmisten tule pelätä köyhyyttä, loukkauksia, kaunaista kohtelua, nöyryytystä ja kuolemaa. Ihmisen ainoa todellinen onnettomuus maailmassa on tehdä syntiä eli vastustaa Jumalaa.

Tiedosto:Ristin ylentäminen.jpg

Kunniallisen ja eläväksi tekevän ristin ylentäminen (14.9.)

Pyhien isien ja kilvoittelijoiden opetuksissa Risti on elämän puu, joka tuhoaa synnin aiheuttaman rappion ja kuoleman. Ristin sanoma on yksinkertainen: Kirkon jäsenen elämä on luopumista pahuudesta, kuolemista itsekkyydelle, itsensä uhraamista ja sitoutumista Jumalan rakkauteen. Pyhä kaste todistaa, että Kristus on todella noussut ylös kuolleista ja antaa meille mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Ortodoksisen kirkon suuri kasteopettaja pyhä Kyrillos Jerusalemilainen (k. 386) korostaa, että kasteen mysteerio muuttaa ihmisen ruumiin ja sielun. Jumalan eheyttävä puhtaus ja viattomuus ympäröivät kasteen jälkeen ihmisen. Ortodoksinen kaste ei tarkoita pelkästään kutsua Kirkon jäsenyyteen, vaan myös uskovan voimakasta vapaan tahdon mukaista vastausta Jumalan iankaikkisen elämän kutsuun. Kirkko kutsuu meitä sisälle Kristuksen valkeuteen ja ohjaa meidät todistamaan elämällämme Kristuksesta. Kaste ja mirhavoitelu vahvistavat meitä taistelussa pahan vaikutusta vastaan. Niissä saatu uusi elämä julistaa Kirkon jäsenen matkaa tästä maailmasta Jumalan valtakuntaan. Pyhä Johannes Krysostomos muistuttaa meitä kasteen mysteerion lahjasta:

“Etkö näe kasteen lahjan suuruutta? Etkä säilytä tätä suurenmoista lahjaa. Kuinka voit elää välinpitämättömästi. Karkota mielestäsi asiat, jotka näyttävät olevan yhdentekeviä, mutta jotka johtavat syntiin.”

Jos ihminen kieltäytyy ottamasta ristiään ja seuraamasta Kristusta, hänestä tulee Jumalan vihollinen ja vastustaja. Kristus sanoo:

“Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa” (Matt.11:23).

Aikamme ihmisen kriisi perustuu traagiseen kuvitelmaan, että hän voi elää ilman Jumalaa ja lähimmäisiä. Välinpitämättömyys tekee hänet kuuroksi Kirkon terapeuttiselle opetukselle ja kokemukselle. Pyhä Isämme Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa:

“Rakkaus maailmaan ja Jumalaan eivät voi asua samassa ihmisessä, sillä maailman rakastaminen merkitsee vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Omaisuuden kerääminen, lihalliset halut, ylpeys ja maailmallinen tahto erottavat ihmisen Jumalasta.”

Kristus rohkaisee meitä sanoutumaan irti maailmallisuudesta, ottamaan ristimme ja seuraamaan häntä. Risti sisältää taistelun langenneen ihmisyyden himoja ja haluja vastaan. Mitä enemmän ihmiset juoksevat maallisten nautintojen perässä, sitä enemmän he tulevat Jumalan vihollisiksi. He lakkaavat olemasta ihmispersoonia. Heistä tulee aineellisten asioiden kohteita. Heillä ei ole evankeliumin rikkaan miehen (Luuk.16:9) tavoin edes nimeä. He menettävät yhteytensä sisäiseen maailmaansa ja kadottavat samalla yhteytensä lähimmäisiin. Jäljelle jää tyhjyys - ihminen vailla Jumalan kuvaa. Ihmiset korvaavat Kirkon heille tarjoaman elämän korvike-elämällä, jota leimaa nopeasykkeisyys, toiminnallinen kiihkeys ja ulkoisen tehokkuuden korostaminen. Ihmisen pinnan alta pyritään siivoamaan pois kaikenlainen heikkous. Ei ole heikkoutta, keskeneräisyyttä, ei ole kuolemaa. Rakkautta vaille jääneenä hän suorittaa elämää sen sijaan että eläisi sitä. Palvonnan kohteena ei ole ihmistä rakastava Jumala vaan hän itse.

Bysantin kirkon teologisessa opetuksessa kaste pääsiäisen mysteeriona on luopumista saatanasta ja sitoutumista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Luopuminen tarkoittaa Kirkossa uskovan uutta elämänasennetta, elämän uudelleen järjestämistä. Kirkon opetus ja kasvatus sisältää kutsun yhteisölliseen katumukseen, mielen muutokseen, kaikkien arvojen uudelleen arvioimiseen Kristuksessa. Ristin pääsiäisen ilosanoma säilyy hullutuksena tämän maailman uskonnon harjoittajille. He vihaavat elämässään nälkää, heikkoutta, epätoivoa ja yksinäisyyttä. Kuitenkin nälkä, heikkous, epätoivo ja yksinäisyys on kaikki, jonka kautta ihminen voi ottaa vastaan Jumalan iankaikkisen elämän. Niin kauan kuin ihmiset luottavat valheelliseen turvallisuuteen, he eivät näe elämänsä raadollista tilaa. He eivät kykene kehittämään sisäistä maailmaansa, joka on köyhä ulkoisten rikkauksiensa keskellä.

Kirkon isille usko Kristukseen merkitsee Hänen vastaanottamistaan elämän valkeutena. Pyhät ihmiset ovat Kirkossa elävä Pääsiäinen. He antavat meille mahdollisuuden kantaa suurta viikkoa läpi kirkkovuoden. Heissä elää Ristin ja Ylösnousemuksen ykseys, Kristuksen persoona. He kantavat raskaita ristejä vihattuina ja hyljeksittyinä Kristuksen totuuden tähden. He seuraavat Kristusta, joka hyväksyi mahdottoman kuoleman jakaakseen meidän kanssamme inhimillisen tilamme murheen, tuskan ja kauhun. Kristuksen seuraajina heille on luonteenomaista hengellisen elämän itsekriittinen henki, joka kantaa maailman syntejä eikä sälytä niitä muiden kannettavaksi.

Isä Jarmo Hakkarainen