Lahden ortodoksinen seurakunta (AK 1956)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

(Aamun Koitto joulunumero 1956 sivut 299-301)

Lahden ortodoksinen seurakunta

Kirkkokuntamme seurakunnallisesta jaoituksesta 8. päivänä joulukuuta 1949 annetulla asetuksella perustettujen neljäntoista ns. uuden seurakunnan joukkoon kuuluvalla Lahden seurakunnalla on kuluvan joulukuun alussa ollut kaksi muistiin merkittävää tapausta. Torstaina 6.12.(1956) suoritettiin sille kirkkokuntamme jälleenrakentamisesta 28.4.1950 annetun lain säätämässä järjestyksessä rakennetun Heinolan rukoushuoneen ja sunnuntaina 9.12.(1956) saman lain mukaisesti rakennetun Lahden kirkon vihkiminen. Molempien vihkimisen toimitti Helsingin hiippakunnan piispa Aleksanteri. Näiden merkkipäivien johdosta olemme pyytäneet Lahden seurakunnan kirkkoherraa Nikolai Hodjua selostamaan seurakuntaansa Aamun Koiton lukijoille.

Lahden seurakunta aloitti toimintansa 1. päivänä tammikuuta 1950. Sen alueeseen Lahden ja Heinolan kaupunkien ja Hyvinkään ja Rihimäen kauppaloiden lisäksi kuuluu neljätoista Lahden ympäristössä olevaa maalaiskuntaa. Perustamisajankohtana oli seurakunnan väkiluku 600 mies- ja 627 naispuolista jäsentä. Viime vuoden viimeisen päivän tilaston mukaan on seurakunnan väkiluku kohonnut 717 mies- ja 843 naispuoliseen jäseneen. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta on seurakunnan väestö karjalaista siirtoväkeä. Eniten on salmilaisia, jotka ovat siirretyt seurakuntaan Salmin, Mantsinsaaren, Pitkärannan, Sortavalan ja Käkisalmen seurakunnista, mutta myöskin suistamolaiset, sortavalalaiset, viipurilaiset, rautulaiset ym. ovat seurakunnassa edustettuina.

Kirkkokuntamme piirissä pidetään Lahden seurakuntaa Viipurin lakkautettujen seurakuntien perillisenä ja niiden perinteiden vaalijana. Nimitys ei kuitenkaan johdu siitä, että seurakunnan pääväestön muodostaisivat Viipurin seurakunnista Lahteen ja sen ympäristöön sijoittuneet ortodoksit, vaan siitä, että seurakunnan ensimmäisenä tukikohtana Lahdessa oli Viipurin seurakuntien Lahden kaupungista vuonna 1949 hankkima ja väliaikaiseksi jumalanpalvelushuoneustoksi ja pappilaksi muodostama kiinteistö. Tätä kiinteistöä, joka sijaitsee Helkalankatu 3:ssa, ja joka aikaisemmin toimi Viipurin roomalaiskatolisen lastenkodin tyyssijana Lahdessa, käyttikin seurakuntamme jumalanpalvelushuoneustonaan ja pappilanaan aina vuoden 1955 maaliskuun loppuun saakka, jolloin se sai käyttöönsä ja hallintaansa jälleenrakennuslain perusteella sille rakennetun kirkko- ja pappilakompleksin Harjukatu 5:ssä. Vaikka kirkko ei tällöin vielä ollutkaan täysin valmis, otti seurakunta sen jo huhtikuun alussa käyttöönsä. Viimeistelytyöt ovat jatkuneet aivan näihin saakka, mistä johtuen kirkon vihkiminenkin saattoi tapahtua vasta tämän (vuoden) joulukuun 8. ja 9. päivinä.

Viipurista kotoisin oleville ja muuten Viipurin tunteville lahtelaisille ja Lahdessa kävijöille tuo Lahden ortodoksinen kirkko elävästi mieleen vuonna 1796 Viipuriin rakennetun ja jatkosodassa vuonna 1941 täydellisesti tuhoutuneen pyhän Eliaan kirkon, jota esikuvana pitäen on arkkitehti Toivo Paatela laatinut Lahden kirkon piirustukset. Kirkkonsa ulkomuodon lisäksi on Lahden ortodoksinen seurakunta saanut Viipurin seurakuntien perillisenä muutakin Viipurin kirkoista. Niinpä kirkon seiniä koristavat suurikokoiset ikonit ovat aikaisemmin koristaneet Viipurin tuomiokirkkoa, alttaripöydän koristuksena ja käyttöesineinä ovat Viipurin kirkoista peräisin olevat pyhien lahjojen säilytysarkku, risti ja evankeliumikirja, niistä ovat peräisin myöskin ehtoolliskalusto, suitsutin ja osa jumalanpalveluspuvustoa sekä erittäin kaunis ja arvokas Kristuksen hautauskuva ja kaksi kookasta viisihaaraista kullattua kynttiläjalkaa.

Viipurilaisten rinnalla löytävät muualtakin Karjalasta kotoisin olevat Lahden kirkossa kävijät sellaisia kirkollisia esineitä, jotka ovat kuuluneet heidän kotiseutunsa pyhäköille. Sortavalalainen löytää kauniin Ehtoollisen asettamisikonin, Salmin orusjärveläinen Kristuksen syntymisen ja Kristuksen kastamisen ikonit, käkisalmelainen kauniin hopeisen riippulampukan, joka on sijoitettu Ehtoollisen asettamisikonin eteen, jne. Kuitenkaan läheskään kaikkea kirkkoirtaimistoa ei ole saatu luovutetusta Karjalasta pelastettujen kirkollisten esineitten varastosta, vaan vaan osa on pitänyt teettää juuri tätä kirkkoa varten. Uusia, tilauksesta valmistettuja, kirkollisia esineitä ovat: taidemaalari Veikko Marttisen maalaamat alttaritaulu ja kuvaseinän ovien ikonit, kirkkoherra Vladimir Tsvetkovin maalaama Golgata-risti ja temppelijuhlan pyhää Kolminaisuutta esittävä ikoni, Kuopion Kultasepät Oy:n valmistamat kynttiläjalat vainajien muistelupöydän kynttelikkö ja vedenvihkimisastia, ITSUn valmistamat kattokruunu, LOKOMOn valmistamat teräksiset ja Veljekset Friisin valmistamat messinkiset kirkonkellot, joita kaikkiaan on kuusi, ym. Kuvaseinän, kynttiläjalkojen ym. uusien esineiden suunnittelun on suorittanut ylidiakoni Leo Kasanko.

Seurakunnan laajuudesta johtuen ei yksi jumalanpalvelushuoneusto kykene tyydyttämään koko seurakunnan tarvetta. Siksi jälleenrakennusvaroilla rakennetaankin seurakunnalle Lahden kirkon lisäksi kaksi rukoushuonetta: toinen Heinolaan ja toinen Hyvinkäälle. Heinolan rukoushuone, jonka vihkiäisiä itsenäisyyspäivänä vietettiin, on jo kesäkuusta saakka ollut valmiina, mutta Hyvinkäälle rakennettavaa rukoushuonetta varten ei vielä ole ehditty hankkia edes rakennustonttiakaan. Heinolan rukoushuoneen piirustukset on laatinut arkkitehti A. Nordström vanhaa rajakarjalaista rukoushuone- ja rakennustyyliä jäljitellen. Jälleenrakennusvaroilla on siihen rakennettu varsinainen kirkkosali ja ruumishuone ja seurakunnan omilla varoilla vahtimestarin parihuoneet käsittävä asunto kellarikerrokseen. Rukoushuoneen irtaimisto on melkeinpä kokonaan uutta, sillä vain kaksi ristiä on rukoushuoneeseen saatu vanhana: toinen niistä on Kouvolan sotilaskirkosta ja toinen erään sotavangin Viipurin seurakuntaa varten maalaama. Heinolan rukoushuone pyhitetään Kristuksen taivaaseen astumisen muistolle, ja niin tämän temppelijuhlan ikonin kuin myöskin Kristuksen ja Neitsyt Marian ikonin on maalannut suojärveläinen kauppias Nikolai Karpin, rukoushuoneen vihkijän, piispa Aleksanterin, veli. Puiset kynttiläjalat ja muut puukalusteet ovat Heinolan rukoushuoneessa suojärveläisen puusepän Valtteri Kisosen käsialaa.

Jumalanpalvelushuoneustojen ja pappilan lisäksi tarvitsee seurakunta myöskin hautausmaita. Niitä onkin luvassa kolme, mutta vasta Heinolassa on hautausmaatontti tiedossa, jotavastoin Lahden ja Hyvinkään kohdalta se on vielä täysin avoinna oleva asia. Seurakunta kuitenkin uskoo ja toivoo, että ennenkuin jälleenrakennuskausi vuoden 1959 lopussa päättyy se tulee paikallisten kunnallisviranomaisten suopealla myötävaikutuksella saamaan tämänkin asian onnelliseen päätökseen.

XXXXXX Seurakunnan ensimmäisenä sielunpaimenena ja työntekijänä oli Salmin lakkautetun seurakunnan kirkkoherra rovasti Johannes Railas, joka vuoden 1954 heinäkuun lopussa korkean ikänsä vuoksi siirtyi eläkkeelle. Hänen työnsä jatkajana olen ollut 1.12.1954 lähtien. Viipurin lakkautettujen seurakuntien perillisenä sai Lahden ortodoksinen seurakunta ensimmäiseksi kanttorikseen, joka edelleenkin on virassa, Viipurin suomalaisen kreikkalaiskatolisen seurakunnan kanttorin pappiskokelas Johannes Mureen. Salmin lakkautetun seurakunnan loppuselvittelyjä varten tarvitsi rovasti Railas ennen Lahteen siirtymistään virkavapautta toukokuun 1950 loppuun saakka. Hänen viransijaisenaan, ja samalla myöskin varsinaisesti ensimmäisenä Lahden seurakunnan sielunpaimenena, oli pappismunkki Markus. Rovasti Railaksen eläkkeelle siirtymisen ja nykyisen kirkkoherran virkaan astumisen välisenä aikana hoitivat seurakunnan sielunhoitotehtäviä Hämeenlinnan seurakunnan kirkkoherra Aleksanteri Kasanko ja Lappeenrannan seurakunnan kirkkoherra Leo Merras.

Koska seurakunnalla on vain yksi pappi ja yksi kanttori, mutta seurakunta-alueeseen kuuluu kuitenkin kahdeksantoista kuntaa, ei sunnuntai- ja juhlapäiväjumalanpalveluksia ole voitu toimittaa yksinomaan seurakunnan keskuksessa, vaan olosuhteiden pakosta on niitä pitänyt toimittaa myöskin muissa seurakunnan osissa. Tästä johtuen ovatkin Lahden ortodoksisen seurakunnan jumalanpalvelushuoneuston ovet olleet melkeinpä joka toinen sunnuntai suljettuina, ja tulevat vastaisuudessakin olemaan. Seurakuntaväen hajanaisuudesta johtuen ei jumalanpalveluksien ulkopuolella pidettävillä hartaus- ym. valistustilaisuuksilla ole ollut sanottavaa merkitystä seurakuntaväen sielunhoidossa, joka onkin pääasiallisesti rajoittunut jumalanpalveluksien ja kirkollisten toimituksien sekä kristinoppikoulun pitoon.

Papiston rinnalla on on seurakuntatyötä tehnyt viisi vapaata seurakuntatyötä suorittavaa järjestöä: Lahden ja Heinolan tiistaiseurat, Lahden ja Hyvinkään opintokerhot ja Lahden ortodoksinen kirkkokuoro, joista varsinkin viimeksi mainittu on arvokkaalla tavalla avustanut papistoa jumalanpalveluksissa ei yksinomaan Lahdessa, vaan muissakin seurakunnan osissa.

Seurakunnan laajuudesta, varattomuudesta ja työntekijäin vähyydestä johtuen ei Lahden ortodoksisen seurakunnan toiminta ole ollut rinnastettavissa maamme enemmistökirkon seurakuntien toimintaan, eikä edes siihen toimintaan, joka ortodoksisen kirkon piirissä Karjalassa oli, mutta siitä huolimatta ovat Lahden seurakuntaan kuuluvat ortodoksit olleet ilahduttavan uskollisia "Isiensä Kirkolle" ja sen perinteille.

Harhaanjohtavasti kuullaan usein ortodoksista seurakuntaa nimitettävän "venäläiseksi seurakunnaksi" ja ortodoksista kirkkoa "venäläiseksi kirkoksi." Ken on ollut läsnä Lahden ortodoksisessa kirkossa toimitetuissa jumalanpalveluksissa, se on saattanut panna merkille, että jumalanpalvelukset siinä on toimitettu suomenkielellä. Lahden ortodoksinen seurakunta kuuluukin täysin suomenkielisten ortodoksisten seurakuntien joukkoon ja pyrkii ohjaamaan jäseniään suomenkielisillä jumalanpalveluksillaan ja opetuksillaan Jumalan luo.

(Nikolai Hodju)