Ero sivun ”Pakhomios Suuri” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
p (siirsi sivun ”Pahomios Suuri” uudelle nimelle ”Pakhomios Suuri”: translitterointi) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Luostari]]laitoksen perustajana pidetään [[pyhittäjä]] ''' |
[[Luostari]]laitoksen perustajana pidetään [[pyhittäjä]] '''Pakhomiosta''' (n. 286-346, hänen nimensä on translitteroitu myös muotoihin Pakomios ja Pahomios). Hän kokosi erämaassa kilvoittelevat erakot yhteisöiksi ja loi heille säännöt. Näiden periaatteena oli [[kilvoittelu|kilvoittelijoiden]] lupaus naimattomuudesta, köyhyydestä ja kuuliaisuudesta. Myöhemmin muun muassa [[pyhä]]t [[Basileios Suuri]] ja [[Benedictus Nursialainen]] pohjasivat omat [[luostarisäännöt|luostarisääntönsä]] Pakhomioksen sääntöihin. Basileioksen säännöistä tuli itäisen kirkon luostareiden selkäranka ja Benedictuksen säännöistä läntisen. |
||
Pakhomios perusti ensimmäisen muureilla ympäröidyn luostarin vuonna 320 Egyptin Tabannesiin, Naj Hammdin kaupungin lähelle. Hänen siskonsa Maria alkoi johtaa naiskilvoittelijoiden luostaria, joten ensimmäinen nunnaluostarikin syntyi jo luostarihistorian alkuvaiheessa. Pakhomios perusti useita luostareita, joissa kilvoitteli yli 8000 [[askeetti]]a. Kilvoittelijan elämästä tuli vaihtoehto egyptiläisille talonpojille, joille luostarielämä turvasi elämän paremmin kuin epävakaa viljely. Kilvoittelijayhteisöjen ihanne oli [[alkuseurakunta]], jossa kaikki oli yhteistä ja kokoontuivat yhteisiin [[jumalanpalvelus|jumalanpalveluksiin]]. |
|||
== Elämä == |
== Elämä == |
||
Pakhomioksen syntymä ajoitetaan eri lähteistä riippuen vuosiin 286-292 ja kuolema vuosiin 346-348. Hän oli egyptiläinen kopti, joka palveli Rooman armeijan sotilaana. Kyllästyttyään maallisen elämän turmeltuneisuuteen, hän jakoi omaisuutensa köyhille ja lähti kilvoittelemaan erämaahan. |
|||
Erämaassa hänen ympärilleen alkoi kerääntyä opetuslapsia, joista |
Erämaassa hänen ympärilleen alkoi kerääntyä opetuslapsia, joista Pakhomios kokosi yhteisön eli veljestön. Yhteisö asui yhteisessä rakennusryhmässä, jossa jokaisella oli oma kammio. Pakhomios toimi yhteisön johtajana arvonimenään [[isä]] (hepr. ab tai abbas). Yhteisölle Pakhomios teki säännöt, joita kutsutaan myös enkelisäännöiksi, sillä hän kertoi saaneensa säännöt [[enkeli]]ltä. Säännöissä säädellään kilvoittelijoiden päivärytmi työn ja rukouksen kesken. Pakhomios vaati kilvoittelijoilta naimattomuutta (Matt. 19:12), köyhyyttä (Matt.19:21 ja 27) ja kuuliaisuutta. Hän noudatti luostarissaan niin sanottua noviisiaikaa eli kokelasaikaa. Näiden ihanteiden esimerkkinä oli [[Kristus]] ja alkuseurakunta. |
||
Pakhomios Suuri jätti jälkeensä useita luostareita ja niiden säännöt. Lisäksi häneltä on jäänyt kaksi kirjettä, joiden enkelikieltä ei ole pystytty tulkitsemaan. Tämä enkelikieli kuvaa luostarin tuonpuoleisuutta. Ortodoksinen kirkko muistelee Pakhomios Suurta 15.5. |
|||
'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]''' |
'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]''' |
||
Versio 24. tammikuuta 2009 kello 13.23
Luostarilaitoksen perustajana pidetään pyhittäjä Pakhomiosta (n. 286-346, hänen nimensä on translitteroitu myös muotoihin Pakomios ja Pahomios). Hän kokosi erämaassa kilvoittelevat erakot yhteisöiksi ja loi heille säännöt. Näiden periaatteena oli kilvoittelijoiden lupaus naimattomuudesta, köyhyydestä ja kuuliaisuudesta. Myöhemmin muun muassa pyhät Basileios Suuri ja Benedictus Nursialainen pohjasivat omat luostarisääntönsä Pakhomioksen sääntöihin. Basileioksen säännöistä tuli itäisen kirkon luostareiden selkäranka ja Benedictuksen säännöistä läntisen.
Pakhomios perusti ensimmäisen muureilla ympäröidyn luostarin vuonna 320 Egyptin Tabannesiin, Naj Hammdin kaupungin lähelle. Hänen siskonsa Maria alkoi johtaa naiskilvoittelijoiden luostaria, joten ensimmäinen nunnaluostarikin syntyi jo luostarihistorian alkuvaiheessa. Pakhomios perusti useita luostareita, joissa kilvoitteli yli 8000 askeettia. Kilvoittelijan elämästä tuli vaihtoehto egyptiläisille talonpojille, joille luostarielämä turvasi elämän paremmin kuin epävakaa viljely. Kilvoittelijayhteisöjen ihanne oli alkuseurakunta, jossa kaikki oli yhteistä ja kokoontuivat yhteisiin jumalanpalveluksiin.
Elämä
Pakhomioksen syntymä ajoitetaan eri lähteistä riippuen vuosiin 286-292 ja kuolema vuosiin 346-348. Hän oli egyptiläinen kopti, joka palveli Rooman armeijan sotilaana. Kyllästyttyään maallisen elämän turmeltuneisuuteen, hän jakoi omaisuutensa köyhille ja lähti kilvoittelemaan erämaahan.
Erämaassa hänen ympärilleen alkoi kerääntyä opetuslapsia, joista Pakhomios kokosi yhteisön eli veljestön. Yhteisö asui yhteisessä rakennusryhmässä, jossa jokaisella oli oma kammio. Pakhomios toimi yhteisön johtajana arvonimenään isä (hepr. ab tai abbas). Yhteisölle Pakhomios teki säännöt, joita kutsutaan myös enkelisäännöiksi, sillä hän kertoi saaneensa säännöt enkeliltä. Säännöissä säädellään kilvoittelijoiden päivärytmi työn ja rukouksen kesken. Pakhomios vaati kilvoittelijoilta naimattomuutta (Matt. 19:12), köyhyyttä (Matt.19:21 ja 27) ja kuuliaisuutta. Hän noudatti luostarissaan niin sanottua noviisiaikaa eli kokelasaikaa. Näiden ihanteiden esimerkkinä oli Kristus ja alkuseurakunta.
Pakhomios Suuri jätti jälkeensä useita luostareita ja niiden säännöt. Lisäksi häneltä on jäänyt kaksi kirjettä, joiden enkelikieltä ei ole pystytty tulkitsemaan. Tämä enkelikieli kuvaa luostarin tuonpuoleisuutta. Ortodoksinen kirkko muistelee Pakhomios Suurta 15.5.