Sisäisen hiljaisuuden opiskelua (opetuspuhe)

Katumus on ihmisen puolelta ensimmäinen askel, joka johtaa hänet yhteyteen Jumalan kanssa. Kreikankielinen katumusta merkitsevä sana metanoia tarkoittaa "mielenmuutosta". Se taas merkitsee itsekeskeisyyden ja Jumalaan kohdistuvan kapinan hylkäämistä. Tänä päivänä katumuksen mysteerio ymmärretään usein väärin. Tämä johtuu siitä, että ortodoksinen usko ymmärretään väärin. Uskonnon avulla Jumala nostetaan taivaan korkeuksiin, jolloin ihmisen ja Jumalan välille jää läpipääsemätön kuilu. Toisaalta ihminen tarvitsee omassa heikkoudessaan Jumalan tukemaan itseään. Tässä mallissa ihminen luo jumalan eikä Jumala ihmistä.

Katumus ei ole tila, vaan alku. Tai paremmin sanoen - kutsu uuteen Jumalan mielen mukaiseen elämään. Sielun terapia tarkoittaa mielen vapauttamista. Sielun parantamisen ensimmäinen vaatimus on oikea usko, sillä vääristynyt usko estää kaiken parantumisen. Ihminen voi parantua vain, jos hän ensin tiedostaa oman sairautensa. Katumus tarkoittaa sanan laajassa merkityksessä koko kristillistä elämää. Pyhä Basileios Suuri (k. 379) opettaa:

"Katumus on pelastus, mutta sen puuttuminen merkitsee kuolemaa."

Metropoliitta Hieroteos (Vlahos) toteaa, että valitettavasti ihmiset usein kokevat Kirkon apua antavaksi laitokseksi, jolloin he muuttavat ajatuksissaan mysteeriot magiaksi ja papit noidiksi. Papin tai piispan tehtävä ei kuitenkaan ole pelkästään mysteerioiden toimittamista tarvittaessa vaan ihmisen parantamista. Jos papin työ nähdään vain mysteerioiden toimittamisena ilman parantamista, on kyse pelkästä magiasta. Pyhien mysteerioiden tulisi olla osa parannukseen johtavaa hoitoa. Katumuksen mysteerio ei ole pelkkä synninpäästörukouksen lukemisesta koostuva toimitus, vaan Kirkon terapeuttinen hoitomuoto. Ihmisen hengellinen parantaminen tarkoittaa mielen, sydämen ja ajatusten parantamista. Ihmismielellä on vapaa tahto valita hyveet tai paheellinen elämä. Synti on ihmismielen sairautta eli Jumalan kuvan hämärtymistä ihmisessä. Ortodoksiset isät kehottavat vartioimaan ajatuksia, jotta mieli ei pimentyisi. Pimeydessä oleminen on verrattavissa sokeuteen. Maailman huolissa kiinni oleva ihmissielu ei näe totuutta ja jää pimeyteen. Katumus on ensimmäinen lääke luonnollisen tilan palauttamiseen. Se on kasteen lupausten uudistamista.

Pahat ajatukset nousevat tunteista, muistista ja ruumiin luonteesta. Suurin osa pahoista ajatuksista tulee pahoilta hengiltä. Pahan ajatteleminen on synnin tekemistä ajatuksissa. Saatana käyttää hyväkseen ihmisen omia himoja, jotka kiteytyvät itserakkauteen. Ensimmäinen osa taistelua syntiä vastaan käydään ihmisen sisällä. Paras tapa välttää pahojen ajatuksien seurauksia on ennalta ehkäisevä työ eli tarkkaavaisuus, mielen hiljaisuus ja ajatuskuvien katkaiseminen. Tarkkaavaisuutta voi kutsua myös ajatusten vartioinniksi. Isät kutsuvat tarkkaavaisuutta sisäiseksi hiljaisuudeksi. Pyhät isät kuuluvat ortodoksisen uskon ja elämän ytimeen. Heidän teologiansa todistaa kaikkina aikoina elävän Jumalan salaisuudesta ajattelussa, sanassa ja teoissa. Pyhien isien teologinen sana oli seurausta heidän kirkollisesta kokemuksestaan, sillä se merkitsi ratkaisevasti Kirkon elämän muotoutumiseen ja kehittymiseen.

Katumus ei ole ihmisen itseriittoista suorittamista, se on matka kuolemasta elämään. Se on jatkuvaa ihmiselämän uudistamista. Ortodoksinen terapia käyttää uudistumisen välineenä katumusta ja tarkkaavaisuutta. Terapian tarkoituksena on, että ihminen tulisi luonnollisella tavalla tietoiseksi sisäisistä ongelmistaan. Suureen paastoon valmistavat viikot opettavat meille juuri sisäisten ongelmien tunnistamista ja kohtaamista. Siitä alkaa Kirkon hengen mukainen paasto. Pyhän Gregorios Palamaksen (k. 1359) mukaan ihmissielussa toimiva jumalallinen valkeus merkitsee todellista elämää, joka syntyy ihmisessä jumalallisesta murheesta. Sielun kuolema tarkoittaa puolestaan saatanan pimeyttä, joka täyttää sielun maailmallisella murheella. Tessalonikin esipaimen opettaa, että hengellisen murheen alkamista voidaan verrata tuhlaajapojan (Luuk.15:11-32) kääntymiseen. Syntejään murehtiva ihminen on häpeissään lankeemuksestaan. Hän lausuu tuhlaajapojan sanoin:

”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.” (Luuk.15:21)

Pahat henget vaikuttavat synnin saastuttamassa sydämessä. Jumala toimii ihmisessä puhtaan sydämen kautta. Kirkon jäsenten haastava lähetystehtävä on tänäkin päivänä saattaa lihaksi Jumalan rakkaus ja totuus luomakunnassa. Kun ihminen osallistuu Kristuksen Ruumiin eli Kirkon elämään, hän osallistuu Kristuksen valkeuteen. Pyhien isien opetuksessa ajallinen elämä merkitsee koettelemusten aikaa, kun taas kirkollinen elämä kuvastaa ihmisen sisäistä kasvamista ja kehittymistä Jumalassa.

Pyhien isien mukaan Kristukseen uskominen on katumusta, perinpohjaista koko elämän käsittävää mielenmuutosta niin, että näemme Jumalan rakkauden avulla elämässämme synnin ja kuoleman. Katumus on kasteen jumalallinen voima, joka elää ja vaikuttaa Kirkossa. Kirkossa on aina ollut vähän hengellisiä ohjaajia. Sellaiset hengelliset ohjaajat ovat ennen muuta profeetallisia ihmisiä, jotka vihitään Jumalan, ei ihmiskäden kautta. Ortodoksinen kirkko ilmenee suurissa hengellisissä ohjaajissa pikemmin tapahtumisena kuin instituutiona. Ortodoksisessa kirkossa on toisaalta ulkoinen, virallinen ja hierarkkinen taso hiippakuntineen, seurakuntineen, piispoineen, pappeineen ja kirkollisine keskuksineen. Toisaalta Kirkossa on myös sisäinen ja profeetallinen taso, johon kuuluvat pääasiassa hengelliset ohjaajat. Kirkon pyhät isät ja opettajat korostavat, että voittamalla egoismin ja itserakkauden eli ihmiskeskeisen ajatusmaailman ihminen voi kasvaa aidoksi persoonaksi, joka kohtaa Jumalan ja lähimmäisensä kunnioituksella ja rakkaudella.

Isä Jarmo Hakkarainen