Toiminnot

Ero sivun ”Armenian apostolinen kirkko” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:


Muinainen Armenia sijoittui nykyisen itä-Turkin ja entisen Neuvostoliiton sekä nykyisen Iranin alueelle. Armeniasta tuli kuningas Tiridates III:n (''armeniaksi Trdat'') toimesta ensimmäinen [[kristitty]] valtio 4. vuosisadan alussa. Armenialaisen perinteen mukaan kristinusko tuli Armeniaan apostolien [[Thaddeus (apostoli)|Thaddeuksen]] ja [[Bartolomeos (apostoli)|Bartolomeoksen]] toimesta ensimmäisellä vuosisadalla.
Muinainen Armenia sijoittui nykyisen itä-Turkin ja entisen Neuvostoliiton sekä nykyisen Iranin alueelle. Armeniasta tuli kuningas Tiridates III:n (''armeniaksi Trdat'') toimesta ensimmäinen [[kristitty]] valtio 4. vuosisadan alussa. Armenialaisen perinteen mukaan kristinusko tuli Armeniaan apostolien [[Thaddeus (apostoli)|Thaddeuksen]] ja [[Bartolomeos (apostoli)|Bartolomeoksen]] toimesta ensimmäisellä vuosisadalla.

Armenialaiset kunnioittavat Armenian Valontuojana ja valistajana pyhää pappismarttyyri [[Gregorios Armenialainen|Gregorios Armenialaista]].


1900-luvun taitteessa armenialaiset kokivat valtavan massamurhaamisen turkkilaisten toimesta. Yhä tänä päivänäkään Turkki ei vielä ole tunnustanut tuota kansanmurhaa, jossa arviolta 1,5 – 2 miljoonaa armenialaista surmattiin erilaisilla tavoilla.
1900-luvun taitteessa armenialaiset kokivat valtavan massamurhaamisen turkkilaisten toimesta. Yhä tänä päivänäkään Turkki ei vielä ole tunnustanut tuota kansanmurhaa, jossa arviolta 1,5 – 2 miljoonaa armenialaista surmattiin erilaisilla tavoilla.

Versio 27. syyskuuta 2010 kello 10.26

Armenian apostolinen kirkko / Armenian ortodoksinen kirkko

Muinainen Armenia sijoittui nykyisen itä-Turkin ja entisen Neuvostoliiton sekä nykyisen Iranin alueelle. Armeniasta tuli kuningas Tiridates III:n (armeniaksi Trdat) toimesta ensimmäinen kristitty valtio 4. vuosisadan alussa. Armenialaisen perinteen mukaan kristinusko tuli Armeniaan apostolien Thaddeuksen ja Bartolomeoksen toimesta ensimmäisellä vuosisadalla.

Armenialaiset kunnioittavat Armenian Valontuojana ja valistajana pyhää pappismarttyyri Gregorios Armenialaista.

1900-luvun taitteessa armenialaiset kokivat valtavan massamurhaamisen turkkilaisten toimesta. Yhä tänä päivänäkään Turkki ei vielä ole tunnustanut tuota kansanmurhaa, jossa arviolta 1,5 – 2 miljoonaa armenialaista surmattiin erilaisilla tavoilla.

Armenian orientaalikirkko nykyään

Nykyään Armenian apostolinen kirkko sijaitseen Armeniassa (entisestä Neuvostoliitosta 1991 itsenäistyneessä Armenian tasavallassa). Tätä noin 6 miljoonaista kirkkoa johtaa Etchiamiadzinista koko Armenian korkein patriarkka ja katolikos Karekin II.

Alueella sijaitsee muitakin armenialaisia jurisdiktioita, joista yksi kuuluu siis Etchmiadzinin katolikosaattiin, yksi Jerusalemin armenialaiseen pyhän Jaakobin ortodoksiseen patriarkaattiin ja yksi Konstatinopolin armenialaiseen patriarkaattiin.

Ensin mainittuun kuulu arviolta 6 miljoonaa jäsentä eri puolilla maailmaa, mm. Armenian lisäksi muuallakin entisen Neuvostoliiton alueella, Irakissa, Intiassa, Egyptissä, Syyriassa, Sudanissa, Etiopiassa, Euroopassa, Australiassa, ja molemmissa Amerikoissa.

Jerusalemin armenialaisen patriarkka Torkom II Manoogianin alaisuuteen kuuluu noin 10 000 armenialaista kristittyä Israelissa, Jordaniassa ja Palestiinassa. Pääpaikkana tällä kirkolla on Pyhän Jaakobin luostari Jerusalemissa.

Konstatinopolin nykyisen patriarkka Mesrob II Mutafyanin johtamaan armenialaiseen kirkkoon kuului vuonna 1914 12 arkkihiippakuntaa ja 27 hiippakuntaa sekä kuusi luostaria, arviolta 1,35 miljoonaa jäsentä, nykyisin noin 82 000.

Neuvostoliiton kommunistisen vallan aikana syntyneen, eräänlaisen Armenian pakolaiskirkon, Kilikian (Cilicia) katolikosaatin pääpaikka on Antelias Libanonissa ja sitä johtaa katolikos Aram I Keshinhian. Jäseniä tässä kirkossa on noin 800 000 muun muassa Libanonissa, Syyriassa, Kyproksella, Iranissa, Syyriassa ja Kreikassa.

Armenian apostolinen kirkko on neuvotellut viime vuosina yhteistyöstä ja yhdistymisestä Etchmiadzinin että Kilikian katolikosaattien kanssa.

Hannu Pyykkönen