Opetuksia Suurena lauantaina

Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena lauantaina

(© koonnut ja syyriasta kääntänyt: munkki Serafim)

Suurimpana saaliinasi kanna pois Aadam, jossa kaikki kuolleet ovat kätkettyinä.
romanialainen ikoni, (kuva © Petja Pyykkönen)

---

Toinen Aadam astuu alas tuonelaan

Hän tuli ruumiiseen,

ja asettui kuoleman eteen,

mutta kuolleenakin elämä pysyi Hänessä,

salaisesti kätkettynä.

Ja kuolema nieli kuolleen,

joka oli täynnä elämää;

niin kuin tavallista suupalaa

kuolema ryhtyi nielemään,

vaan elämä alkoi pulputa,

tukehduttaa kuolemaa.

Kuolema alkoi syödä Häntä niin kuin ihmistä,

mutta niellessään se huomasi maistavansa,

että siinä oli Jumala.

Jakob Sarugilainen

Kuoleman laulu kuolleelle Messiaalle

Kristuksen hautaaminen.
(kuva © Pyykkönen)

Jos olet Jumala, näytä mahtisi,

jos ihminen, koettele meidän mahtiamme.

Jos tahdot Aadamin, niin väisty,

sillä hän on täällä vankina velkansa tähden.

Eivät kerubit, eivät serafit voi saada häntä vapaaksi,

ei heillä ole kuolevaista, joka antaisi itsensä Aadamin tähden.

Kuka voisi avata tuonelan suun,

sukeltaa alas ja tuoda hänet ylös,

ilman että tuonela nielisi ja pitäisi hänet ikuisesti?

Minä kukistin kaikki viisaat,

minulla on heidät kasattuina tuonelan kolkkiin.

Tule, astu tänne, Joosefin poika, katso kauhuja:

jättiläisten jäseniä, Simsonin rujoa ruhoa,

julman Goljatin luurankoa,

Ogia, jättiläisten jälkeläistä,

joka teki rautavuoteen leposijakseen.

Minä korjasin hänet siitä ja heitin hänet alas,

tasoitin setripuut tuonelan porteilta.

Minä olen yksin kaikki kukistanut,

ja nyt Ainokainen pyrkii kukistamaan minut!

Olen vienyt pois profeetat, papit ja sankarit,

kukistanut kuninkaat seurueineen, jättiläiset joukkoineen,

hurskaat hienoine tekoineen.

Ja kokonaisia jokia täynnä ruumiita

olen syössyt tuonelaan, joka pysyy janoisena,

vaikka kaataisin sisään kuinka paljon tahansa.

Olipa ihminen lähellä tai kaukana,

lopussa hän seisoo tuonelan portilla.

Olen torjunut rikkaiden hopeat,

heidän lahjansa eivät ole minua miellyttäneet.

Orjien herrat eivät ole onnistuneet minua viettelemään

ottamaan orjaa heidän sijastaan,

köyhää rikkaan asemesta, vanhusta lapsen sijaan.

Viisaat voivat kesyttää villieläimiä,

mutta heidän kesyt sanansa eivät astu sisään minun korvistani.

Kutsukoon jokainen minua pyyntöjen vihaajaksi,

mutta minä teen vain sen, mihin minut on määrätty.

Kuka tämä on? Kenen poika?

Mistä heimosta on tämä, joka on minut kukistanut?

Sukutaulujen kirjat ovat minulla tässä,

olen ottanut vaivakseni lukea kaikki nimet Aadamista alkaen,

eikä yksikään kuoleva minua pakene,

suku suvulta ne on kirjoitettu muistiin.

Sinun tähtesi, Jeesus, olen ottanut tämän laskemisen urakan,

näyttääkseni sinulle, että minun käsistäni ei pakene yksikään.

On kaksi miestä, sitä en voi kieltää,

joiden nimet puuttuvat minulta tuonelassa.

Henok ja Elia eivät tulleet luokseni,

etsin heitä koko luomakunnan seasta,

astuin jopa sinne, missä Joona kävi,

hapuilin, mutta heitä ei ollut siellä.

Ajattelin että ehkä he ovat päässeet karkuun ja astuneet paratiisiin,

mutta peljättävä kerubi oli siellä vartiopaikallaan.

Jaakob näki portaat, ehkä he nousivat taivaaseen sellaisia pitkin.

Kuka laskisi meren hiekan

ja hukkaisi vain kaksi jyvää?

Tässä sadonkorjuussa, jossa monet sairaudet

uurastavat päivästä toiseen kuin viljaleikkurit,

minä yksin kannan kimput ja sidon ne kiinni.

Lyhdynkokoajat jättävät kimppuja kiireissään,

viininpoimijat unohtavat kokonaisia terttuja,

mutta minulta on kadonnut vain kaksi pientä kortta

siinä suuressa sadonkorjuussa,

jonka olen yksin koonnut aittoihini.

Minä, minä, sanoo kuolema,

olen saanut kaikenlaiset saaliit merellä ja maalla.

Taivaan kotkat tulevat tyköni,

syvyyden käärmeet, matelijat, linnut ja pedot,

vanhat, nuoret ja imeväiset.

Eivätkö nämä jo vakuuta sinua, Marian poika:

minun valtani kattaa kaiken.

Kuinka sinun ristisi kukistaisi minut?

Puun kauttahan minä alussa voitin ja otin vallan.

Paljon enemmänkin tahtoisin sanoa,

eivät minulta ole sanat loppuneet,

mutta sanoja ei tarvita, jos teot rinnalla julistavat.

Minä en lupaa lapsenmielisille salattuja asioita,

niin kuin sinä olet saarnannut ylösnousemusta.

Milloin, minä kysyn, milloin?

Jos olet niin mahtava, anna nyt merkkisi,

niin kaukaista lupaustasi voidaan uskoakin.

Kuolema lopetti pilkkapuheensa,

kun Herramme ääni puhkesi jylisemään tuonelassa kuin ukkosmyrsky,

se repi auki hautoja yhden toisensa jälkeen.

Hirmuiset kivut valtasivat kuoleman tuonelassa,

siellä missä valoa ei ole koskaan nähty,

säteet loistivat enkeleistä, jotka tulivat hakemaan kuolleita

kohtaamaan Kuolleen, joka oli tuonut elämän kaikille.

Kuolema väistyi syrjään, ja häpeä peitti elävät,

nämä luulivat kukistaneensa Hänet,

joka antaa kaikille elämän.

Efraim: Carmina Nisibena, 36:2-14)

Toisen Aadamin vastaus Saatanalle: Nouskoot tuonelan portit!

”Nouskoot tuonelan portit edessäni astuakseni sisään, johtaakseni Aadamin vangit ulos”, romanialainen ikoni.
(kuva © Petja Pyykkönen)

Katso, minä vien pois tuomion ja näytän,

että kuolema ei vääjäämättä hallitse.

Katso, minä astun alas tuonelan syvyyteen niin kuin mereen,

tyynenä julistan voittoni kunniaa.

Katso, minä täytän salaisuuksien kuvajaiset,

joita vanhurskaat ovat piirtäneet.

Minä palkitsen Joonan,

joka minun tähteni maistoi kuolemaa.

Todellisesti minä toteutan tuon alas astumisen,

näytän kuinka hän astui alas ja nousi,

voittoani salaisesti julistaen.

Salatusti kala nieli Joonan,

hän kuoli vaikka ei kuollut.

Niin, todellisesti minut nielee kuolema,

mutta se ei voi turmella minua.

Nouskoot tuonelan portit edessäni astuakseni sisään,

johtaakseni Aadamin vangit ulos Vahvan luota.

Astun alas uuden liiton veressäni,

vapautan vangit, jotka kuolema on sulkenut tuonelan kuiluun.

Verelläni kirjoitan ja sinetöin ihmisen lunastuksen,

ja kuolema on todistajani, joka vahvistaa liittoni.

Puun kärkeen minä kirjoitan sen oman olemukseni verellä,

ja revin hävinneiden kahleet, niiden jotka syntiä rakastivat.

Kaiken eläväksitekijä laskeutui alas,

hän sukelsi tuonelan kuolonmereen,

levitti elämän voiman kuolon vesiin.

Niin tuhannet kuolleet alkoivat liikahdella kohdatakseen elämän.

Hiljaisuuden väreilyillä Valtias kutsui pohjatonta kuolemaa,

jonka valtasi kauhu kuolleille ilmestyneen uuden hyvityksen tähden.

Anna minulle Aadamin lapset,

jotka paha on sinun haltuusi uskonut.

Kyllin kauan olet raskaalla ikeelläsi

vapauden lapsia orjuuttanut!

Narsai

Kuoleman tunnustus

Kuolema näki tuonelassa enkeleitä,

kuolemattomia kuolleiden paikalla.

Hän sanoi:

– Onnettomuus on kohdannut kotiani,

kahden tähden minua kidutetaan:

kuolleiden, jotka ovat jättäneet tuonelan,

enkeleiden, jotka eivät voi kuolla,

mutta ovat silti astuneet sisään.

Yksi istui Hänen haudassaan pään viereen,

ja toinen, tämän toveri, jalkopäähän.

Anon ja pyydän Häntä ottamaan vankinsa,

palaamaan valtakuntaansa.

Älä syytä minua, armollinen Jeesus,

älä sanoista, jotka olen puhunut,

älä ylpeydestä edessäsi.

Sillä kuka nähdessään ristisi,

ei uskoisi, että olet todellinen ihminen?

Kuka nähdessään voimasi,

ei tunnustaisi, että olet Jumala?

Näistä kahdesta voimannäytöstä

olen oppinut tunnustamaan sinut ihmiseksi ja Jumalaksi.

Koska kuolleilla ei ole katumusta tuonelassa,

nouse takaisin elävien pariin, Herra, julistamaan katumusta.

Kuningas Jeesus, ota vastaan anomukseni,

ja pyyntöni tähden ota vankisi.

Suurimpana saaliinasi kanna pois Aadam,

jossa kaikki kuolleet ovat kätkettyinä,

niin kuin Aadamia vastaanottaessani

häneen oli kätketty kaikki elävät.

Ensimmäisenä vankina luovutan sinulle Aadamin ruumiin,

nouse nyt ja hallitse kaikkia,

ja kun kuulen pasuunasi äänen,

omin käsin tuon kuolleet eteesi

sinun tulemuksessasi.

Efraim: Carmina Nisibena, 36:15-17)

---

Katso: -> Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Pääsiäisenä