Apostolien Pietarin ja Paavalin muistopäivänä (opetuspuhe)

Pyhät apostolit Pietari ja Paavali ovat meille hyviä hengellisiä esikuvia. Erityisesti he ovat meille esimerkkeinä siitä, että vaikka ihminen ei aina toimisikaan Jumalan tahdon mukaisesti, niin siitä huolimatta hänellä on mahdollisuus katua ja tulla Jumalan yhteyteen. Näiden apostolien inhimillisyys on osoituksena siitä, että Kirkkomme pyhät eivät ole yli-ihmisiä, vaan samalla tavalla ajattelevia ja toimivia kuin kuka tahansa meistä.

Muistammeko miten Pietari toimi ennen Herran kärsimyksiä. Pietarihan sanoi Jeesukselle:

"Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin". (Luuk.22:33)

Mutta miten kävikään? Pietari kielsi edes tuntevansa Kristusta siinä pelossa, että hänet leimattaisiin hänen opetuslapsekseen.

Eikö tämä olekin inhimillistä? Kuinka usein meillä on kiusaus kieltää oma uskomme tai oman uskomme tunnustus siinä pelossa, että joutuisimme näkemään vaivaa. Hyvin helposti jätämme uskonnolliset asiat sivummalle jottemme niiden tähden joutuisi tukalaan tilanteeseen. Kysymys voi olla ristinmerkin tekemisestä, paastoamisesta, kirkossa käymisestä tai ylipäätään siitä, että meidät leimataan uskovaisiksi. Paljon helpompi on kuulua suuren harmaaseen massaan.

Mutta tämä ei palkitse meitä hengellisesti. Mikä on palkkamme iankaikkisuudessa jos tietoisesti kiellämme tuntemasta Kristusta? Pietari toimi näin ja hän katkerasti katui sitä, että oli kieltänyt Kristuksen. Hänelle suotiin kuitenkin mahdollisuus korjata asiat Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen, jolloin hän kolmesti vastasi Kristukselle rakastavansa tätä.

Meillä on aina Pietarin tavoin mahdollisuus korjata väärät puheemme, vaikka ne tuntuvatkin raskailta.

Entäs sitten pyhä apostoli Paavali? Hän syyllistyi vielä pahempaan silloin kun hänet tunnettiin nimellä Saul. Hän vainosi suuressa vihassa kaikkia Kristuksen seuraajia. Apostolien tekojen kirjassa tästä kerrotaan seuraavaa:

"Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan." (Apt.8:3)

Tuo Saul siis kaikissa toimissaan halusi rangaista niitä, jotka tunnustautuivat Kristuksen seuraajiksi. Mutta miten kävikään tuon Saulin, joka myöhemmin otti nimen Paavali. Hän kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä ja sillä hetkellä hänen elämänsä muuttui. Apostolien teoissa kerrotaan kuinka Saul päästyään Damaskokseen alkoi opettamaan Kristuksesta seuraavasti:

"--Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: 'Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?' Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan." (Apt.9:20-22)

Saul, eli nykyinen Paavali teki täyskäännöksen omassa elämässään. Hän, joka vainosi Kristusta alkoi nyt rakastaa tätä ja teki korvaamatonta julistustyötä koko itäisellä Välimeren alueella. Rehellisesti voidaan sanoa, että kristinuskon nopea leviäminen ja oikeassa uskossa pitäytyminen oli pitkälti Paavalin sekä muiden apostolien ansiota.

Pyhän apostoli Paavalin elämäkerta opettaa meille siitä, että vaikka omassa elämässä toimisimmekin aivan päinvastoin, mitä Kristus on meille opettanut niin siitä huolimatta meillä on mahdollisuus tehdä täyskäännös omassa elämässämme.

Sekä apostolien Pietarin että Paavalin kohdalla huomaamme, että tehtyä ei tietenkään saada tekemättömäksi, mutta asiat voidaan korjata. He eivät jääneet voivottelemaan sitä, että miten he olivat kohdelleet Kristusta, vaan ryhtyivät uudella innolla julistamaan Evankeliumin ilosanomaa.

On monta syytä siihen, että Pietari ja Paavali ovat Kirkon suuria pyhiä ja vahvoja esirukoilijoita Jumalan edessä. Meille he ovat hyvinä esimerkkeinä siitä, että ihminen kaikessa heikkoudessaan tekee helposti asioita, joista ei voi olla ylpeä, mutta nämä asiat voidaan korjata. Hengellisiltä tikkailta putoaminen tai yleensä alhaalla oleminen ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi yhä suuremmalla innolla yrittää kiivetä ylös.

Erään juhlan veisujen mukaisesti me voimme kuvailla näitä kahta apostolia seuraavasti:

"Kunnioittakaamme kiitosvirsin hurskauden totisia saarnaajia ja Kirkon kirkkaita tähtiä - Pietaria, uskon kalliota, ja Paavalia, totista opettajaa ka Kristuksen salaisuuksien taloudenhoitajaa, sillä he ovat kylväneet uskovaisten sydämiin totisen sanan, joka kantaa hedelmiä kaikille, ja rukoilevat Kristukselta Jumalalta pelastusta sieluillemme." Amen. (Aamupalveluksen stikiira Evankeliumin jälkeen).

isä Andrei Verikov

Katso myös

• Apostoli Pietari
• Apostoli Paavali