Mooses näki ja ei nähnyt

Sillä siitä mitä hän näki, hänen alhaisuutensa sai nousta; siihen mitä hän ei nähnyt, hänen heikkoutensa ei tarvinnut tukehtua.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

”Kukaan ei voi nähdä minua ja elää.” Johtuuko se, että jokainen Hänet näkevä kuolee, Hänen vihansa kiivaudesta? Eikö paremminkin Hänen olemuksensa kirkkaudesta? Sillä se on luomaton ja syntymätön olemus, jota luodut ja syntyneet silmät eivät kykene katsomaan.

Jumala olisi antanut Mooseksen nähdä itsensä, koska tämä rakasti Häntä niin. Mutta Ikiolevan näky lyö kaikki, jotka siihen katsovat – ei siksi, että siinä olisi kiihkoa, vaan näyn väkevän kirkkauden tähden. Tästä syystä Jumala suuressa rakkaudessaan salli Mooseksen nähdä kirkkautensa, mutta sama rakkaus sai Hänet estämään muita näkemästä Hänen kirkkauttaan. Ei siksi, että Jumalan valtasuuruus olisi siitä vähentynyt, vaan koska muiden silmien vahvuus ei olisi kestänyt Hänen kirkkautensa pauhaavia aaltoja. Tästä syystä Jumala, joka rakkaudessaan tahtoi Mooseksen näyn suuntautuvan oman kirkkautensa ihanaan loistoon, ei rakkaudessaan halunnut Mooseksen näyn tukehtuvan Hänen kirkkautensa väkeviin siteisiin.

Siksi Mooses näki ja ei nähnyt. Hän näki, jotta voisi päästä korkeammalle; hän ei nähnyt, jotta ei vahingoittuisi. Sillä siitä mitä hän näki, hänen alhaisuutensa sai nousta; siihen mitä hän ei nähnyt, hänen heikkoutensa ei tarvinnut tukehtua.

Efraim

(käännös syyriasta © munkki Serafim)

---

<- katso edellinen opetusteksti: Harjoitus hengellisen tason selvittämiseksi ~ katso seuraava opetusteksti: Jumalallisesta kirkkaudesta ->