Ero sivun ”Ortopraksia” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(Ak: Uusi sivu: '''Ortopraksia''' (kreikaksi: ''ὀρθοπραξις / ortopraksis'') tarkoittaa ''oikeaa toimintaa'', oikeaa aktiivisuutta. Uskonnossa ortopraksialla painotetaan enemmän eettistä ...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Ortopraksia''' (kreikaksi: ''ὀρθοπραξις / ortopraksis'') tarkoittaa ''oikeaa toimintaa'', oikeaa aktiivisuutta. Uskonnossa ortopraksialla painotetaan enemmän eettistä ja liturgista toimintaa kuin uskon tai armon toimintaa. Se on siis vastakohta ''ortodoksia''lle, oikeauskoisuudelle, joka korostaa oikeaa uskoa ja ''ritualismi''lle, joka korostaa rituaalien käyttöä. |
'''Ortopraksia''' (kreikaksi: ''ὀρθοπραξις / ortopraksis'') tarkoittaa ''oikeaa toimintaa'', oikeaa aktiivisuutta, uskon ohjaamaa hyvää elämää. Uskonnossa ortopraksialla painotetaan enemmän eettistä ja liturgista toimintaa kuin uskon tai armon toimintaa. Se on siis eräänlainen vastakohta ''ortodoksia''lle, oikeauskoisuudelle, joka korostaa oikeaa uskoa ja ''ritualismi''lle, joka korostaa rituaalien käyttöä. Ortopraksiassa korostetaan oikeaa, yhteisöllistä ja seurakunnallista toimintaa. [[Ortodoksinen kirkko|Ortodoksisessa kirkossa]] ortopraksia voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ortodoksisen ihmisen, seurakuntalaisen, elämän pitää kytkeytyä erottamattomasti Kirkon elämään ja Kirkon tapahtumiin. |
||
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
|||
[[Luokka:Uskonoppi]] |
|||
Versio 17. lokakuuta 2009 kello 19.14
Ortopraksia (kreikaksi: ὀρθοπραξις / ortopraksis) tarkoittaa oikeaa toimintaa, oikeaa aktiivisuutta, uskon ohjaamaa hyvää elämää. Uskonnossa ortopraksialla painotetaan enemmän eettistä ja liturgista toimintaa kuin uskon tai armon toimintaa. Se on siis eräänlainen vastakohta ortodoksialle, oikeauskoisuudelle, joka korostaa oikeaa uskoa ja ritualismille, joka korostaa rituaalien käyttöä. Ortopraksiassa korostetaan oikeaa, yhteisöllistä ja seurakunnallista toimintaa. Ortodoksisessa kirkossa ortopraksia voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ortodoksisen ihmisen, seurakuntalaisen, elämän pitää kytkeytyä erottamattomasti Kirkon elämään ja Kirkon tapahtumiin.