Matteus Apostoli

Apostoli ja evankelista Matteus
(© Pyykkönen)

Pyhä apostoli ja evankelista Matteus (hepreaksi: Mattay tai Mattithjahu, kreikaksi: Ματθαίος, [Mattheos]) on yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta (Mar.3:18, Luuk.6:15 ja Apt.1:13) eli apostolista, jonka perinteisesti uskotaan olevan Matteuksen evankeliumin tekijä. Hän oli apostoli Jaakob Alfeuksen pojan veli (Mark.2:14). Apostolin tunnuksena käytetään kirkkotaiteessa enkeliä. Häntä muistellaan ortodoksisessa kirkossa aina 16. päivä marraskuuta sekä 30. päivä kesäkuuta muiden 12 apostolin joukossa (-> minea).

Elämä

Matteus oli alun perin nimeltään Leevi (Mark.2:14 ja Luuk.5.27). Hän oli siis Alfeuksen poika ja ammatiltaan publikaani eli roomalaisten vallanpitäjien määräämien tullimaksujen kerääjä Galilean Kapernaumissa, silloisessa Rooman valtakunnassa. Hän keräsi maksuja maamiehiltään ottaen itse samalla kerätyistä varoista kelpo voiton. Juutalaisilla olikin puhekielessä sanalle publikaani tullut toinen sivumerkitys eli ”julkinen (public) syntinen” ja ”epäjumalanpalvoja”. Juutalaiset pitivät jopa juttelemista publikaanin kanssa syntinä, joka tahrasi keskustelijankin syntiseksi. Siksi muuten juutalaiset oppineet eivät voineet mitenkään ymmärtää Herran sanoja: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt.9:13)

Kerran Jeesus tullessaan järveltä kulki sen talon ohi, jossa Matteus työskenteli, ja Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua." Matteus nousi, jätti kaiken taakseen ja seurasi Kristusta ja hänestä tuli Jeesuksen opetuslapsi (Matt.9:9). Leevi muutti oman nimensä Matteukseksi kuvaamaan uutta kutsumustaan. "Matteus" tarkoittaa "Herran lahja."

Samana päivänä, jolloin Jeesus kutsui hänet opetuslapsekseen, hän järjesti "suuret pidot" (Luuk.5:29), jäähyväisjuhlat, joihin hän kutsui Jeesuksen ja hänen opetuslapsiaan sekä todennäköisesti myös monia omia vanhoja yhteistyökumppaneitaan, publikaaneja ja muita julkisyntisiä.

Tutkijoiden piirissä kiistellään paljon Matteuksesta henkilönä. Jotkut väittävät apostoli Matteuksen ja evankelista Matteuksen olevan eri henkilöt, mutta kristinuskon perinteen mukaan he ovat yksi ja sama henkilö. Myös Matteuksen evankeliumin kirjoittajasta on tutkijoiden keskuudessa erimielisyyttä.

Evankeliumi

Herramme ylösnousemuksen jälkeen Matteus meni ja saarnasi juutalaisten keskuudessa mm. Palestiinassa. Hänen evankeliuminsa oli todennäköisesti ensimmäiseksi kirjoitettu arameaksi ja myöhemmin käännetty kreikaksi. Tästä on kuitenkin olemassa erilaisia käsityksiä tutkijoiden parissa. Sanotaan kuitenkin, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa Palestiinassa. Perimätiedon mukaan käännöksen kreikaksi teki Jerusalemin ensimmäinen piispa, apostoli Jaakob ja sen kopioi apostoli Bartolomeus. Arameankielinen evankeliumi ei ole säilynyt, mutta kreikankielisiä on säilynyt useampia.

Evankeliumissaan Matteus on esittänyt Vapahtajan saarnaamisen ja teot jaettuna kolmeen osaan perustuen Hänen messiaanisen palveluksensa kolmeen näkökantaan:

1. profeettana ja lain antajana (luvut 5 – 7)
2. näkyvän ja näkymättömän maailman Herrana (luvut 8 – 25) ja
3. lopulta Ylimmäisenä pappina, joka uhraa itsensä ihmiskunnan syntien vuoksi (luvut 26 – 27).

Teologisten ja kristologisten teemojen lisäksi evankeliumi sisältää myös opetusta Taivasten valtakunnasta ja Kirkosta, jotka Herra esittää vertauksina sisäisestä valmistautumisesta tulevaan kuningaskuntaan astumiseen (luvut 5 – 7), tietoa Kirkon palvelijoiden arvokkaasta tehtävästä maailmassa (luvut 10 – 11), Taivasten valtakunnan merkeistä ja sen kasvusta ihmiskunnan sielussa (luku 13), valtakunnan perillisten nöyryydestä ja yksinkertaisuudesta (Matt. 18:1 – 35, 19:13 – 30, 20:1 – 16, 25 – 27; 23:1 – 28), ja Valtakunnan eskatologisista, lopun aikojen tapahtumista Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä ja niiden huomioimisesta Kirkon päivittäisessä hengellisessä elämässä (luvut 24 – 25).

Taivasten valtakunta ja Kirkko ovat tiiviisti sidoksissa kristinuskon hengelliseen kokemukseen: Kirkko on Taivasten valtakunnan historiallinen ruumiillistuma maailmassa ja Taivasten valtakunta on Kristuksen kirkko eskatologisessa täydellisyydessään (Matt.16:18 – 19, 18:18 – 20).

Toisella tavalla tarkasteltuna Matteuksen evankeliumi voidaan jakaa neljään osaan:

1. Jeesuksen sukupuu, syntymä ja lapsuus (Matt.1 – 2)
2. Johannes Edelläkävijän (Kastajan) opetukset ja teot, valmistaen Jeesuksen julkista toimintaa (Matt.3 – 4:11)
3. Jeesuksen opetukset ja teot Galileassa (Matt.4:12 – 20:16), merkittävimpänä opetuksena vuorisaarna (Matt.5 – 7)
4. Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus (Matt.20:17 – 28)

Marttyyrikuolema

Matteus vei evankeliumiaan Syyriaan, Meediaan, Persiaan ja Parthiaan. Lopulta Matteus meni vielä Etiopiaan levittämään evankeliumia. Hän perusti sinne Kirkon ja rakensi temppelin Mirmenaan ja vihki Kirkon johtoon matkakumppaninsa ja opetuslapsensa Platonin. Matteus koki kuitenkin lopulta marttyyrikuoleman Fulvianoksen, alueen hallitsijan toimesta tulessa polttamalla. Sen jälkeen kun Matteus auliisti oli luovuttanut kidutettuna sielunsa Herralle, hänen ruumiinsa suljettiin arkkuun ja heitettiin mereen. Se ajelehti sitten paikalle, jonne myöhemmin rakennettiin hänen opetuslapsensa Platonin toimesta kirkko.

Fulvianos, Matteuksen ahdistelija katui heti tekoaan, luopui asemastaan maallisessa vallassa ja hänestä tuli pappi, jonka vihki tehtäväänsä apostoli Matteuksen oppilas piispa Platon. Kun Platon kuollut, apostoli ilmestyi tälle entiselle apostoli Matteuksen vainoojalle ja nykyiselle papille (joka oli ottanut myös kristityksi nimekseen Matteus), ja kertoi hänestä tulevan seuraava Etiopian kirkon piispan tehtävien hoitaja. Piispa Fulvianosta/Matteusta muistellaan myös pyhänä vuosittain marraskuun 16. päivänä eli samana päivänä kuin apostoli Matteusta.

HAP

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion – marraskuu
  • Pyhä apostoli ja evankelista Matteus, ss. 237 – 239