Ero sivun ”Sinun armosi suojaan” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Kirjan monet runot kuvaavat äidin huolia ja surua. Se ei olekaan ihme, koska Nina menetti poikansa vaikeaan sairauteen tämän ollessa vain 21-vuotias. Kuitenkin juuri läheisen rakkaan kuolema synnytti sielussa sellaista uutta, joka alkoi kantaa elämää uudesta näkökulmasta. Samalla ymmärrys elämän rajallisuudesta ja ajasta sekä elämän nykyisyydestä sai uuden perspektiivin. Juuri rakkauden todellisen valtavuuden tajuaminen on Ninan runoissa sydämiä avartava. Sitä kuvaa seuraavakin runo: |
Kirjan monet runot kuvaavat äidin huolia ja surua. Se ei olekaan ihme, koska Nina menetti poikansa vaikeaan sairauteen tämän ollessa vain 21-vuotias. Kuitenkin juuri läheisen rakkaan kuolema synnytti sielussa sellaista uutta, joka alkoi kantaa elämää uudesta näkökulmasta. Samalla ymmärrys elämän rajallisuudesta ja ajasta sekä elämän nykyisyydestä sai uuden perspektiivin. Juuri rakkauden todellisen valtavuuden tajuaminen on Ninan runoissa sydämiä avartava. Sitä kuvaa seuraavakin runo: |
||
''Rakastaa, ei rakasta''<br> |
: ''Rakastaa, ei rakasta''<br> |
||
''päivänkakkara pyörii käsissäni.''<br> |
: ''päivänkakkara pyörii käsissäni.''<br> |
||
''Saan vastauksen - rakastaa.''<br> |
: ''Saan vastauksen - rakastaa.''<br> |
||
''Mitä se hyödyttää?''<br> |
: ''Mitä se hyödyttää?''<br> |
||
''Kukka on maassa tuhottuna.''<br> |
: ''Kukka on maassa tuhottuna.''<br> |
||
''Tätäkö on rakkaus?'' |
: ''Tätäkö on rakkaus?'' |
||
Ennen julkaisemattomat runot ovat kirjan alkuosassa. Niissä on kolme teemaa:<br> |
Ennen julkaisemattomat runot ovat kirjan alkuosassa. Niissä on kolme teemaa:<br> |
||
Rivi 28: | Rivi 28: | ||
Sen viimeinen runo on liikuttava elämästä paljon saaneen ja nähneen ikään kuin hyvästijättö tälle näkyvälle elämälle: |
Sen viimeinen runo on liikuttava elämästä paljon saaneen ja nähneen ikään kuin hyvästijättö tälle näkyvälle elämälle: |
||
''Yksinäinen istuja parvekkeella.''<br> |
: ''Yksinäinen istuja parvekkeella.''<br> |
||
''Kädet tyhjinä sylissä.''<br> |
: ''Kädet tyhjinä sylissä.''<br> |
||
''Katse kaukana etäisyydessä,''<br> |
: ''Katse kaukana etäisyydessä,''<br> |
||
''menneessä kiireisessä,''<br> |
: ''menneessä kiireisessä,''<br> |
||
''jolloin kädet eivät olleet tyhjinä.'' |
: ''jolloin kädet eivät olleet tyhjinä.'' |
||
''Ehkä joku kaipaa häntä''<br> |
:: ''Ehkä joku kaipaa häntä''<br> |
||
''sinne missä ihmissilmä ei näe.''<br> |
:: ''sinne missä ihmissilmä ei näe.''<br> |
||
''Pää painuu nöyränä,''<br> |
:: ''Pää painuu nöyränä,''<br> |
||
''hän on valmis lähtemään.'' |
:: ''hän on valmis lähtemään.'' |
||
Pitkäaikaisena ystävänä sain läheltä seurata Ninan persoonaa ja henkistä ja hengellistä voimaa, joka säteili hänestä. Se oli sydämen rukouksen ja valoisan ylösnousemususkon läpitunkemaa. Ennen kaikkea nöyryys ja kiitollisuus elämälle olivat sellaista, joka kantaa pitkälle niidenkin elämässä, jotka saivat lähemmin tuntea hänen persoonaansa. |
Pitkäaikaisena ystävänä sain läheltä seurata Ninan persoonaa ja henkistä ja hengellistä voimaa, joka säteili hänestä. Se oli sydämen rukouksen ja valoisan ylösnousemususkon läpitunkemaa. Ennen kaikkea nöyryys ja kiitollisuus elämälle olivat sellaista, joka kantaa pitkälle niidenkin elämässä, jotka saivat lähemmin tuntea hänen persoonaansa. |
Nykyinen versio 6. joulukuuta 2009 kello 10.42
- Nina Karpin: Sinun armosi suojaan
- ISBN 978-952-5495-16-4
- Julkaisija/kustantaja: Valamon luostari
- Julkaisupäivämäärä: keväällä 2009
- Sivumäärä: 191
- Sidos: sidottu / kovakantinen
Lieksalainen opettaja Nina Karpin siirtyi tuonilmaisiin 28.8.2008. Hän oli syntynyt papin tyttärenä 1922. Hän jäi eläkkeelle opettajan virasta 1980-luvun alkupuolella. Jo opettajana hän teki merkittävän päivätyön. Kuitenkin viimeistään, kun ensimmäinen runokirja Siunaavan käden alla ilmestyi 1990, yleisesti huomattiin, kuinka syvällisestä ja terapeuttisesta ajattelijasta oli kysymys. Toinen runoteos Polku puutarhassa julkaistiin 1998, se syvensi ja täydensi ensimmäisen kirjan teemaa.
Kirjojen myötä Nina Karpin alkoi saada palautetta runoistaan. Ihmiset, jotka olivat lukeneet ja tutustuneet runoihin, kokivat saavansa lohtua ja elämän iloa omissa murheissaan ja ahdistuksissaan. Samalla huomattiin, kuinka suru ja ilo ovat kuin veli ja sisar. Vain yhdessä ne kasvattavat ihmistä rakkautta, joka on kaiken kasvamisen edellytys. Ninan runoissa nämä teemat ovatkin kattavasti esillä. Ei ihme, että molemmat runoteokset ovat jo aikoja sitten olleet loppuunmyytyjä. Ystävät ja läheiset kannustivat ja toivoivat, että Nina kirjoittasi julkaistavaksi lisää ajatuksiaan.
Näin hän pikku hiljaa tekikin pöytälaatikkoon. Kuitenkin ikä kului ja terveyskin vaati veronsa. Näin vuosien kuluessa ja voimien vähetessä hänen omat voimansa eivät riittäneet uusien julkaisujen toimittamiseen. Nina Karpinin lähipiiri onkin tehnyt suurenmoisen palveluksen kaikille hänen ajatuksistaan kiinnostuneille, julkaisemalla samassa teoksessa koottuna yksiin kansiin hänen aikaisemmat kirjansa ja 48 julkaisematonta runoa. Näin on nähtävillä lähes 200-sivuinen upea teos. Jo kirjan ulkoinen asu ylentää lukijan ajatukset kohti valoisuutta ja elämän ilon täyteyttä. Lentävät ruusun lehdet Valamolaisen Jumalanäidin ikonin ympärillä ovat kuin Ninan hymyilevät huulet, kun hän eläessään otti vieraat vastaan.
Kirjan monet runot kuvaavat äidin huolia ja surua. Se ei olekaan ihme, koska Nina menetti poikansa vaikeaan sairauteen tämän ollessa vain 21-vuotias. Kuitenkin juuri läheisen rakkaan kuolema synnytti sielussa sellaista uutta, joka alkoi kantaa elämää uudesta näkökulmasta. Samalla ymmärrys elämän rajallisuudesta ja ajasta sekä elämän nykyisyydestä sai uuden perspektiivin. Juuri rakkauden todellisen valtavuuden tajuaminen on Ninan runoissa sydämiä avartava. Sitä kuvaa seuraavakin runo:
- Rakastaa, ei rakasta
- päivänkakkara pyörii käsissäni.
- Saan vastauksen - rakastaa.
- Mitä se hyödyttää?
- Kukka on maassa tuhottuna.
- Tätäkö on rakkaus?
Ennen julkaisemattomat runot ovat kirjan alkuosassa. Niissä on kolme teemaa:
- Sinun armosi suojaan
- Ystävyyden lahja ja
- Ikävä taivaan sineen.
Sen viimeinen runo on liikuttava elämästä paljon saaneen ja nähneen ikään kuin hyvästijättö tälle näkyvälle elämälle:
- Yksinäinen istuja parvekkeella.
- Kädet tyhjinä sylissä.
- Katse kaukana etäisyydessä,
- menneessä kiireisessä,
- jolloin kädet eivät olleet tyhjinä.
- Ehkä joku kaipaa häntä
- sinne missä ihmissilmä ei näe.
- Pää painuu nöyränä,
- hän on valmis lähtemään.
- Ehkä joku kaipaa häntä
Pitkäaikaisena ystävänä sain läheltä seurata Ninan persoonaa ja henkistä ja hengellistä voimaa, joka säteili hänestä. Se oli sydämen rukouksen ja valoisan ylösnousemususkon läpitunkemaa. Ennen kaikkea nöyryys ja kiitollisuus elämälle olivat sellaista, joka kantaa pitkälle niidenkin elämässä, jotka saivat lähemmin tuntea hänen persoonaansa.
Uskon, että hänen ajatuksensa ja runonsa tuovat uutta arvokasta sisältöä monien elämään. Tuskinpa voi antaa kauniimpaa lahjaa kuin Nina Karpinin teos: Sinun armosi suojaan.
Isä Leevi Saatsi
Kustantajan tekemä esittely
Sinun armosi suojaan -runoteos on opettaja ja runoilija Nina Karpinin (1922-2008) kolmas runoteos. Tämä kirja sisältää myös Valamon luostarin aiemmin julkaisemat runoteokset Siunaavan käden alla ja Polku puutarhassa. Nina Karpinin runot ovat hyvin elämänläheisiä. Ne kertovat elämän iloista ja suruista, uskosta, toivosta ja rakkaudesta.