Ero sivun ”Ignati Brjantšaninov” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
Vuonna 1988 tapahtuneen [[Kanonisointi|kanonisoinnin]] jälkeen hänen [[reliikki]]nsä siirrettiin Tolgskin nunnaluostariin Jaroslaviin. |
Vuonna 1988 tapahtuneen [[Kanonisointi|kanonisoinnin]] jälkeen hänen [[reliikki]]nsä siirrettiin Tolgskin nunnaluostariin Jaroslaviin. |
||
== Katso myös == |
|||
* [[Akatistos pyhälle Ignati Brjantsaninoville]] |
|||
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
||
Versio 11. tammikuuta 2010 kello 17.17
Pyhittäjä Ignati Brjantsaninov (siviilinimeltään Дмитрий Александрович Брянчанинов / Dimitrij Alexandrovits Brjantsaninov) syntyi vuonna 1807 Pokrovskojen kylässä Grjazovetsin maakunnassa Vologdan alueella Venäjällä. Hän syntyi rikkaaseen maanomistajan perheeseen ja meni nuoruudessaan Pietarissa tsaarin armeijan sotilaskouluun tavoitteenaan pioneerin ja sotilasinsinöörin ura, mutta hän pettyi opintoihinsa siellä varsin pian. Hän ei ensin vetoomuksistaan huolimatta saanut eroa koulusta ja joutui palvelemaan Dinaburgin (Daugavpilsin) linnoituksessa Latviassa, mutta melko pian tämän jälkeen hän löysi rukouksen ja uskonnon ja samaan aikaan hän sairastui vakavasti ja tällä perusteella sai jättää sotilasuransa kesken.
Luostariin
Sotilaskoulun jälkeen Dimitrij meni noviisiksi Aleksanteri Syväriläisen Pyhän Kolminaisuuden luostariin ja sieltä pappismunkki Leonidin mukana Optinan erämaahan. Vuonna 1831 Vologdan piispa Stefan vihki hänet munkiksi nimellä Ignati (Игнатий) pyhän Ignatios Antiokialaisen mukaan ja melko pian tämän jälkeen munkkidiakoniksi ja pappismunkiksi vielä saman vuonna. Varsin pian hän kohosi luostariarvossaan arkkimandriitaksi ja kovin nuorena, vasta 26 vuoden ikäisenä vuonna 1833 hänet nimitettiin Pietarin pyhän Sergein luostarin igumeniksi.
Piispaksi
Kaukasuksen ja Mustanmeren alueen piispaksi Ignati sai nimityksen 50-vuotiaana vuonna 1857 ja asettui toimipaikkaansa Stavropoliin Lounais-Venäjälle Pohjois-Kaukasiaan. Piispana hän ehti vaikuttaa vain neljä vuotta, kun sairaus pakotti hänet jäämään eläkkeelle ja vuonna 1861 hän lähti Kostroman hiippakunnan Nikolo-Babaiskin luostariin (Николо-Бабайский монастырь) Jaroslavin alueelle Nekrasovskajan kylään.
Eläkkeellä luostarissa
Eläkkeellä hän omistautui hengelliselle elämälle, rukoukselle ja kirjoittamiselle. Siellä hän kirjoitti ja sävelsi lisää laajaan tuotantoonsa, joka käsittää lukuisia tekstejä ja sävellyksiä. Hänen tuotannostaan on vain pieni osa käännetty muille kielille. Tekstit ovat pääasiassa tarkoitettu luostarin asukkaille, mutta esimerkiksi arvostettu ortodoksinen teologi Thomas Hopko suositteli näitä tekstejä kaikille ortodoksisille kristityille lukijoille.
Julkaisuja
Englanniksi on saatavilla ainakin seuraavat pyhän Ignati Brjantsaninovin teokset:
- The Arena: An Offering to Contemporary Monasticism. Brianchaninov, I. Translated by Arch. Lazarus. Holy Trinity Monastery, 1997. ISBN 0-88465-011-1
- On the Prayer of Jesus. Brianchaninov, I. Translated by Arch. Lazarus. Ibis Press, 2006. ISBN 0-89254-120-2
Suomeksi hänen teoksiaan on käännetty kaksi:
- Areena, 1996, ISBN 951-9468-68-4
- Kuolemasta elämään, 1995, ISBN 951-9468-63-3 (suom. Irmeni Talasjoki)
Kuolema ja muistopäivä
Pyhittäjä Ignati Brjantsaninov kuoli Nikolo-Babaiskin luostarissa 30. päivänä huhtikuuta 1867. Ortodoksinen kirkko muistelee häntä vuosittain hänen omana kuolinpäivänään huhtikuun 30. päivänä.
Vuonna 1988 tapahtuneen kanonisoinnin jälkeen hänen reliikkinsä siirrettiin Tolgskin nunnaluostariin Jaroslaviin.